Jalostavaa kirjallisuutta ja maahanmuuttoa

Mark Twain tapasi ruotia pakinoissaan hurskastelua ja tekopyhyyttä. Eräs tällainen on pakina jalostavasta kirjallisuudesta, joka käsitteli niitä kansalaisten ylösrakentamiseksi laadittuja tarinoita, joissa kerrottiin, kuinka hyve ja epäitsekkyys saavat palkkansa. Tarinat päätyivät aina hyveelliseen opetukseen. Twainia oli jäänyt vaivaamaan kysymys siitä, mitä tapahtui tarinoiden huippukohdan jälkeen. Niinpä hän tutki asiaa, ja esitti tutkimuksensa tulokset liittämällä tarinaan jatko-osan. Otettakoon tähän esimerkiksi tarina kiitollisesta villakoirasta.

Alkuperäinen jalostava tarina kertoi, kuinka hyvänsuopa lääkäri löysi isännättömän villakoiran, joka oli katkaissut jalkansa. Hän lastoitti katkenneen koiven ja antoi koiran laputtaa omille teilleen. Muutaman päivän päästä hän hämmästyksekseen näki ovellaan kiitollisen villakoiran yhdessä toisen kulkukoiran kanssa, jolta oli myös katkennut jalka. Hyväntahtoinen lääkäri lastoitti tämän toisenkin koiran jalan ja jäi ihastelemaan luonnon viisautta joka näin oli osoittanut hyvien tekojen synnyttämän kiitollisuuden tuloksen.

Jalostava tarina päättyy tähän huippukohtaan. Kirjailijan tutkimuksen esille tuoma jatko on seuraava.

Seuraavana aamuna hyvänsuopa lääkäri löysi ovensa takaa molemmat koirat. Ne vallan läähättivät kiitollisuudesta ja niiden seurana oli kaksi muuta koiraa. Niinikään raajarikkoja. Eipä aikaakaan, kun raajarikot taas olivat täydessä kunnossa ja läksivät tiehensä jättäen lääkärin entistä hartaamman ihmetyksen valtaan.  Meni päivä ja tuli seuraava aamu. Nyt oven takana odotti neljä paikattua koiraa ja neljä uutta raajarikkoa. Seuraavana aamuna oven takana oli kuusitoista koiraa, joista kahdeksan uutta raajarikkoa. Puoleen päivään mennessä nekin oli paikattu, mutta lääkärin hurskaaseen ihasteluun alkoi sekoittua maallismielistä manailun halua.  Tuli uusi aamu ja kolmekymmentäkaksi koiraa, joukossa kuusitoista raajarikkoa. Paikalla vallitsi juhlava meteli kun raajarikot ulisivat ja paikatut uikkailivat riemusta. Lääkäri värväsi avukseen kaksi muuta lääkäriä ja selviytyi hyväntekeväisyysurakastaan ennen pimeän tuloa. Kun seuraava aamu sitten valkeni ja lääkäri silmäili ovensa eteen leiriytynyttä koirien mahtavaa merta, hänen mittansa tuli täyteen. Hän totesi, että ei auttane muuta kuin tunnustaa, että jalostavat kertomukset olivat vieneet hänet harhaan. Hyväntekeväisyys oli johtanut mahdottomuuksiin. Niinpä hän yritti häätää talonsa eteen leiriytynyttä koiralaumaa, mutta tuli siinä tallanneeksi sen alkuperäisen koiran hännälle ja koira puri häntä heti jalkaan. Kuukautta myöhemmin makasi vesikauhun myrkyttämä hyvänsuopa lääkäri henkitoreissaan. Hän kutsutti ystävät vuoteensa viereen ja sanoi: ”Varokaa jalostavia kertomuksia. Ne kertovat tarinasta vain toisen puolen”. Näin sanoen hän käänsi kasvonsa seinään päin ja kuoli.

Otetaan esiin toinen kertomus. Abdirahim HUSU Hussein kirjoitti 8.9.2016 blogimerkinnän otsikolla:  ”Tämä ei ole minun Suomeni”, jonka sisältö tiivistettynä oli seuraava:

”Suomen vastaanottokeskuksissa eletään tällä hetkellä sekavissa tunnelmissa. Päällimmäisenä ovat ahdistus, pelko, masennus ja monet muut negatiiviset tunteet. … Viime aikojen käsittämättömiltä ja tervettä järkeä uhmaavat turvapaikkapäätökset kuitenkin lisäävät pelkoa ja stressiä näissä ihmisissä. … On täysin mahdollista, että se, mitä heille parhaillaan teemme, aiheuttaa joissain heistä terveen harkinnan menetyksen ja väkivaltaan turvautumisen. … Viime kuukausien aikana olen saanut avunpyyntöjä monelta pakolaiselta, jotka eivät halua mitään muuta kuin saada jäädä Suomeen. … Jokainen turvapaikkahakemus käsitellään yksilöllisesti ja ihmisiä mietityttää se, mitkä heidän oikeutensa ovat ja mitkä ovat turvapaikkaan vaadittavat kriteerit. Liki kaikki kertovat saman tarinan. ”Minulla ei ole mitään elämää siellä”, he sanovat lähtömaihinsa viitaten. ”Olen yli 10 000 € velkaa tästä matkasta”.”Mieluummin kuolen täällä kuin palaan sinne” … Ruotsin ja Tanskan linjaa seuraten Suomen hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta vähemmän houkutteleva maa pakolaisille, jotta tänne ei tultaisi. … Tämä ei ole se Suomi, jonka minä olen oppinut tuntemaan. Suomi, johon aikoinani tutustuin, oli inhimillisempi ja piti kunnia-asianaan ihmisoikeuksien noudattamista silloinkin, kun muut eivät niin tehneet”.

Blogimerkinnän innoittajana oli Suomen kiristyvä turvapaikkakäytäntö. Syksyllä 2015 Suomeen tuli muutaman kuukauden sisällä yli 35 000 turvapaikanhakijaa. Tämä oli osa Eurooppaan suuntautunutta turvapaikanhakijavyöryä. Sen yhteydessä puhuttiin paljon Syyrian sisällissodan jalkoihin joutuneiden hädästä, mutta Suomeen tulleet olivat lähtöisin valtaosin Somaliasta, Irakista ja Afganistanista. Siinä sivussa kävi myös ilmi, että Suomen turvapaikkakäytännöt olivat alun perinkin Euroopan väljimpiin kuuluvia. Etuudet olivat muita parempia ja turvapaikka myönnettiin keskimääräistä helpommin noista maista tulleille. Turvapaikanhakijoiden kustannukset nousivat vuositasolla yli 1 – 1,5 miljardin luokkaan. Kaikki pohjoismaat ja myös Suomi kiristivät turvapaikkakäytäntöjään. Kiristysten jälkeenkin Suomen käytännöt jäivät pääosin Pohjoismaiden väljimmiksi. Esimerkiksi Ruotsi, toisin kuin Suomi, ei nykyisin myönnä laisinkaan pysyviä oleskelulupia.

Media ryhtyi kampanjoimaan kiristynyttä turvapaikkakäytäntöä vastaan. Sunnuntaina 4.9.2016 Hesari kirjoitti artikkelin jota varten se kertoi haastatelleensa nimettömäksi jääneitä Migrin entisiä ja nykyisiä työntekijöitä. Artikkelissa tuotiin esiin voimakas huoli tulostavoitteista eli vaadittavien turvapaikkapäätösten määrästä ja sen mahdollisista vaikutuksista päätösten oikeellisuuteen. Artikkelin henki oli se, että kielteisiä päätöksiä tehdään väärin perustein. Kuitenkin haastatelluista vain kaksi oli mielestään joutunut lähettämään ihmisen vaaraan. Tämä oli heidän subjektiivinen arvionsa. Artikkelissa ei mainittu sitä, että kielteisen päätöksen tekemiseen tarvitaan kahden virkailijan päätös kun myönteisen voi tehdä yksi. Myöskään esiin ei tuotu sitä, että kielteisistä päätöksistä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen ja päätöksessä on valitusohjeet. Myönteisissä päätöksissä tällaista oikaisutietä ei ole. Valitustietä myös käytetään aktiivisesti. Valittajat ovat pääosin somaleita, irakilaisia ja afgaaneja. Valitus lähtee hyvin herkästi, sillä vain suunnilleen yksi tapaus kymmenestä palautetaan uudelleen harkittavaksi. Tänä vuonna hallinto-oikeuteen arvioidaan tulevan runsaat 10 000 juttua.

Somalia, Irak ja Afganistan eivät ehkä ole maailman rauhallisimpia maita, mutta riittääkö se turvapaikan myöntämisen ja elatuksen perusteeksi.  Turvapaikkajärjestelmä nimittäin luotiin alun perin Hitlerin juutalaisvainojen johdosta. Nähtiin, että vainon kohteeksi joutuneet tarvitsevat turvapaikan ja kaikki heistä eivät välttämättä pysty pääsemään turvaan ja huolehtimaan toimeentulostaan käyttämällä perinteisen siirtolaisuuden kanavia.  Sitä ei tarkoitettu siirtolaisuuden oikotieksi ja elatusautomaatiksi. Sellaiseen suuntaan monet sitä kuitenkin pyrkivät muuttamaan.

Turvapaikkakäsitteen laajentamisen puolestapuhujien joukossa on varmaankin niitä, jotka pyrkivät vilpittömästi tekemään hyvää. Valitettavasti se ongelma jota he tällä tavoin pyrkivät helpottamaan ja ratkaisemaan, ei ole tällä tavoin autettavissa. Itse asiassa tällä tavoin sitä ongelmaa voidaan vain levittää ja pahentaa. Se ongelma on nimittäin liiallinen väestönkasvu.  Ja jos sitä pyritään hoitamaan rajoittamattoman muuttoliikkeen avulla, tuloksena on tuo Mark Twainin villakoiraefekti.

Liiallinen väestönkasvu on useimmiten turvapaikanhakuna esiintyvän siirtolaisuuden perussyy. Se on myös useimpien pakolaisuutta aiheuttavien sotien, sisällissotien, kapinoiden ja vainojen alkusyy. Kilpailu niukkenevista resursseista eskaloituu aseellisiksi konflikteiksi, joissa eri heimot, etniset ryhmät ja uskontokunnat käyvät toistensa kimppuun. Kyseessä ei siis nyt ole pakolaiskriisi, vaan siirtolaiskriisi jossa YK:n luomaa pakolaisnormistoa käytetään väärin. Tämä kansainvaellus ei ole tilapäinen, vaan jatkuu niin pitkään kun lähtömaiden väestönpaine sitä ruokkii. Vuosisadan loppuun mennessä Afrikan väestön ennustetaan nelinkertaistuvan 1,1 miljardista 4,4, miljardiin. Tämä tarkoittaa keskimäärin 41 miljoonan ihmisen lisäystä vuodessa. Tämän väestönlisäyksen puskurointiin Eurooppaan ei ole mitään mahdollisuuksia. Eurooppa on pieni, tiheään asuttu maanosa. Täällä asuu suunnilleen 500 miljoonaa ihmistä ja väentiheys on jokseenkin sama kuin Kiinassa.

Viime vuonna Eurooppaan tuli noin miljoona turvapaikanhakijaa. Tällä määrällä ei ole mitään vaikutusta Afrikan väestöongelman ratkaisuun tai edes helpottamiseen, mutta Euroopan se sai sekaisin. Lienee helppo kuvitella mitä merkitsisi vuosittaisen tulijamäärän kymmenkertaistaminen ja tämän virran jatkuminen vuodesta vuoteen. Silti tämä kattaisi vain neljänneksen Afrikan väestönlisäyksestä, joten silläkään ei vielä olisi mitenkään ratkaisevaa vaikutusta Afrikan väestöongelman kehitykseen. Eikä tuossa ole vielä lainkaan mukana Lähi-idän, Afganistanin ja Pakistanin väestön osuutta. Ei tarvita kummoistakaan oivallusta sen asian ymmärtämiseen, että moinen muuttoliike johtaisi Euroopassa varsin nopeasti romahtaneisiin yhteiskuntiin jotka eivät kykene auttamaan muita, eivätkä edes huolehtimaan itsestään.

Näiden hyvää tarkoittavien muuttoliikkeen puolestapuhujien, jotka ilmeisesti eivät ajattele asiaa sen pidemmälle, lisäksi on muita, joiden motiivit eivät enää olekaan aivan yhtä puhtaat. Turvapaikkasysteemi nimittäin mahdollistaa monenmoista liiketoimintaa alkaen ihmissalakuljetuksesta ja päätyen erilaisten valitusten tehtailuun ja niiden oikeuskäsittelyyn. Siihen väliin mahtuu monenmoisia palveluita majoituspalveluista, ruokahuollosta, terveyspalveluista, tulkkauspalveluista ja kotoutuspalveluista alkaen.  Palvelujen kysynnän kasvu vaikuttaa hintoihin. Maahanmuuttovirasto ilmoitti alkukesästä, että ostopalveluna hankittu majoitusvuorokausi maksoi 66 euroa/henki/vuorokausi. Siitä tulee kuukausivuokraksi 1 980 euroa ja vuosivuokraksi 24 000 euroa. Viraston kustannustavoite oli 35 euroa, mutta myyjän markkinat nostivat hintatasoa.  On myös muita tahoja, jotka arvioivat hyötyvänsä. Jotkut työnantajat laskevat saavansa halpaa työvoimaa, rakennusfirmat laskevat saavansa talonrakennusurakoita, poliitikot laskevat saavansa äänestäjiä ja niin edelleen. Monia näistä asioista voidaan tietysti saada normaalin siirtolaisuudenkin kautta, mutta silloin, kun maassa on korkea työttömyys, työtä ja leipää ei ole tarjolla ja halukkaita tulijoita on vähän. Verovaroilla kustannetussa turvapaikkamuutossa tällaista jarrua ei ole. Niinpä turvapaikkaliiketoiminnasta hyötyjillä on  vahva motiivi puhua sen puolesta. Sehän on normaalia markkinointia. 

Bismarck tapasi sanoa, että politiikka oli mahdollisen taitamista. Ottamatta kantaa hänen politiikkansa tuloksiin, hänen periaatteensa oli joka tapauksessa oikea ja pätee myös tässä asiassa. Pienen Irlannin väestöongelma pystyttiin ratkaisemaan laivaamalla väki harvaanasutulle Pohjois-Amerikan mantereelle, mutta olisi absurdia kuvitella, että vaikkapa Kiinan väestöongelma olisi voitu ratkaista kuskaamalla väki Irlantiin. Siksipä sitä ei yritettykään, vaan kiinalaiset päättivät ratkaista ongelmansa aivan itse. Siinä he myös onnistuivat ja onnistuivat myös saamaan aikaan huimaavan taloudellisen kasvun, jonka tuloksena onnistuivat nostamaan köyhyydestä enemmän ihmisiä kuin kaikki maailman muut kehitysohjelmat yhteensä.  Vastaava resepti soveltuu myös näihin Afrikan ja Lähi-idän maihin. Ongelma on ratkaistava siellä, missä se esiintyy ja siellä, missä ongelma esiintyy, täytyy olla halu sen ratkaisemiseen. Kysymys on vain siitä, miten se saadaan tapahtumaan. Narulla kun ei kuulemma voi työntää.

Afrikan ja Lähi-idän ongelmien yhteydessä nostetaan esiin kehitysapu. Aivan aiheellisesti. Mutta kaikki se, mitä kehitysavuksi sanotaan, ei välttämättä ole hyödyksi. Tässä yhteydessä tavataan ottaa esiin se sanonta, että jos annat miehelle kalan, hänellä on taas huomenna nälkä mutta jos opetat hänet kalastamaan, hänellä ei enää koskaan ole nälkä. Todellisuus on hiukan tätä monimutkaisempi. Voi nimittäin käydä kuten tuossa alussa olleessa Mark Twainin tarinassa. Jos annat miehelle kalan, huomenna hän tuo mukanaan kaverinsa ja tarvitset kaksi kalaa. Ja ylihuomenna tarvitset tietysti neljä ja niin edelleen.  Tämän lisäksi meillä on vielä sellaisia kavereita, jotka ovat kehittäneet kalanjakobisneksen, jossa he saavat leipänsä kalojen jakelusta ja joku kolmas taho (jota yleensä sanotaan veronmaksajaksi) maksaa ne kalat. Jokainen yrittäjä pyrkii tietysti kasvattamaan firmaansa ja niin tässäkin tapauksessa. Kysyntä on taattu mutta pullonkaulan muodostaa se, kuinka paljon maksajasta saadaan irti. Ja tätä pullonkaulaa pyritään avartamaan voimakkaalla, tunteisiin vetoavalla markkinoinnilla.

Toiseksi paras tapa, niin maksajan kuin kalan tarvitsijankin kannalta on siis opettaa se kaveri kalastamaan eli huolehtimaan itsestään. Kaikkein paras tapa on tietysti motivoida hänet kalastamaan tarjoutumalla ostamaan hänen ylimääräiset kalansa käyvään hintaan. Ja siinä sivussa hän saa omankin kalantarpeensa tyydytettyä. Joidenkin tietojen mukaan tämä on juuri se resepti, jota Kiina on alkanut soveltaa Afrikassa. Ja se on juuri se sama resepti, jolla he ovat nostaneet oman maansa. Se ei perustu avustamiseen vaan investointeihin, eli kannattavan ja työllistävän liiketoiminnan pystyttämiseen.      

Uutisointia, toiveita ja pelkoja sekä vähän Impivaaraakin

Yhteenveto eräiden medioiden pääuutisten otsikoinnista 27.4. aamulla. Johtopäätöksensä kukin tehköön itse.

YLE
Ylen kirjeenvaihtaja: Trumpin voitto menee äärimmäisen tiukaksi

BBC
Trump sweeps all five US states

CNN
Huge wins for Trump, Clinton

CBS
Clinton, Trump emerge from Northeast primaries as presumptive nominees

Deutsche welle
Trump and Clinton assert dominance in key Northeast primaries

Bloomberg
Trump Lays Claim to Nomination Backed by Smashing Victories

Verkkouutiset
Trumpille jättivoitot viidessä osavaltiossa - reilusti yli sata delegaattia lisää

Ilta-Sanomat
HS: Suomalaisten vimma maksaa asuntolainat pois ihmetyttää
Ruotsalaisekonomisti: ”Ei mitään järkeä"

Iltalehti
Suomi ei kiinnosta syyrialaispakolaisia Turkin leireillä - "Eri maihin suhtaudutaan eri tavalla"

Uusi Suomi
Trump otti ”suurimman” voittonsa – juhli haukkumalla Clintonin

Helsingin Sanomat
Poliisi varautuu anarkistien vapputapahtumiin Helsingissä, Turussa ja Tampereella
ja
Tämän transnaisen vessaselfie nousi koko syrjivää lakia vastustavan liikkeen symboliksi, ja innoittaa mielenosoittajia kapinaan

Rasisminvastaisen viikon uutissatoa

Rasismi on arkipäivää 11-vuotiaan Valtterin elämässä.

Etelä-Afrikasta Suomeen alle vuoden ikäisenä adoptoitua Valtteri Saarista luullaan usein ulkomaalaiseksi. Pojan mukaan on tavanomaista, että tuntemattomat ihmiset olettavat hänen olevan englanninkielinen ja eivät puhu hänelle suomea.  Minua haukutaan neekeriksi ja kakaksi tai kakanväriseksi. Nimittely ei tunnu hyvältä ja se on vähän ahdistavaa. Helsingissä bussit eivät aina ota pysäkillä odottavaa poikaa kyytiin, vaan ajavat ohi, vaikka 11-vuotias on yrittänyt linja-autolle viittilöidä.

HSL lupaa selvittää Valtterin tapauksen. HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi pahoittelee Valtterin kokemaa ja painottaa, että julkisissa liikennevälineissä ei hyväksytä rasismia. Rihtniemi lupaa selvittää tapauksen.  Alkuvuonna HSL:lle on valitettu jo 660 kertaa pysäkin ohi ajaneesta bussista. Valitettavan paljon on näitä tapauksia, kun bussi on ajanut pysäkin ohi pysähtymättä. Niitä sattuu kaikenikäisille ja kaikille kansalaisuuksille.

Rihtniemen mukaan palautteista ei nouse esille, että ihonväri olisi syy pysäkille jättämiseen.

Presidentti Niinistö järkyttyi 11-vuotiaan Valtterin kokemasta rasismista: ”Tällaista vääryyttä ei saa Suomessa tapahtua”

Rasismista kertoneelle Valtterille tulvii huomiota - tapaa Stubbin.  Valtteri on antanut hienolla, rohkealla tavalla Suomessa kasvot rasisminvastaiselle kampanjalle, Stubb kommentoi Saarisen haastattelua.

Valtterin äiti on Adoptioperheet ry.n hallituksen puheenjohtaja. Hän on tunteisiin vetoavan markkinoinnin asiantuntija, joka mainostaa olevansa kokenut järjestöasiantuntija, mukaansa tempaava kouluttaja joka toteuttaa viestinnän ja varainhankinnan sparrausta,  kampanjointia, suunnittelua ja toteutusta.

Elokuussa 2015 Valtterin äiti oli kertonut, kuinka leikkipuistossa Valtterin ystävä, myös Etelä-Afrikasta adoptoitu poika oli joutunut vanhempien tyttöjen hyökkäyksen kohteeksi. Häntä oli potkittu jalkoihin ja mahaan ja hän oli saanut kuulla olevansa neekeri ja raiskaaja. Helsingin Sanomat ja MTV tekivät tapahtumasta jutun ja poliisi aloitti tapahtuman esitutkinnan. Muutamaa viikkoa myöhemmin MTV:ssä oli uutinen, jonka mukaan esitutkinta oli keskeytetty, koska kerrottu tapahtumien kulku ei lainkaan pitänyt paikkaansa. Tapahtuman silminnäkijät eivät aluksi edes tunnistaneet, että kyse oli samasta tapahtumasta.  

Kiemunki möläytti

Sunnuntaina perussuomalaisten Pirkanmaan piirihallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Terhi Kiemunki kommentoi sosiaalisessa mediassa kärkevin sanoin maahanmuuttajataustaisten lasten virpomista. Kiemungin Facebook-kommentit muslimilasten virpomisesta raivostuttavat. Kiemunki on myöhemmin pahoitellut kommenttejaan.

Löytyi seuraava Facebook merkintä: Onko tämä kotiutumista, kun muslimpenskat kiertää virpomassa? Vai onko Allahillakin tänään joku vuosipäivä?

MTV:n mukaan Kiemunki pilkkasi yksityisissä Facebook-kommenteissaan virpomassa olleiden tyttöjen hijab-huiveja ja ihmetteli, onko Allahillakin tänään joku vuosipäivä. Lisäksi hän harmitteli, ettei hänellä ollut antaa palkaksi yhtään kondomia.

Perussuomalaisten puoluesihteerin Riikka Slunga-Poutsalon mukaan puolue irtisanoutuu kommenteista.

Kansanedustaja Tiina Elovaara vetoaa puoluehallitukseen, jotta Kiemunki erotetaan kaikista luottamustoimista. Pirkanmaan piirihallituksen puheenjohtajan mukaan piiri arvioi Kiemungin aseman.

Kansanedustaja Lea Mäkipään (ps.) avustaja Terhi Kiemungin erottamiseksi perustettiin nettiadressi, jolla oli reilut 5000 allekirjoittajaa. 

Adressin mukaan kyse on ”lapsiin kohdistuvasta pilkasta ja islaminvastaisesta vihanlietsonnasta, jossa käytetään välikappaleena lapsia”. Tällaista käytöstä ei voi puolustaa millään tekosyyllä, eikä tällaiselle tule antaa minkäänlaista sijaa eduskuntalaitoksessa

Asiasta uutisoitiin kattavasti:

YLE: Perussuomalaisten kansanedustaja virpojia pilkanneesta Kiemungista: "Ei mitään mahdollisuutta jatkaa luottamustehtävissä"

MTV: Perussuomalainen poliitikko irvaili virpomassa olleille muslimilapsille Facebookissa

Aamulehti: Perussuomalaisten Kiemungin virpojapuheet järkyttävät – vaaditaan luottamustoimista erottamista

Tamperelainen: Tamperelaispersu teki virpomisesta maahanmuuttokysymyksen - Onko virpominen kotoutumista, kyselee persupomo

Helsingin Sanomat: Eivätkö aikuiset voi jättää edes lapsia rasistisen vihansa ulkopuolelle?

Ilta-Sanomat: Perussuomalaisen päättäjän kommentit virpojista herättävät närää – ”Onko tämä kotiutumista?”

Iltalehti: Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajalta rajua puhetta muslimivirpojista Facebookissa

 Kommenttien määrät taisivat nousta tuhansiin:

"Ei todellakaan voi jatkaa tehtävää päivääkään. Jos olet puoluedustaja, täytyy todellakin tietää mitä suustaan päästää. Potkut ja heti!"

"Noilla persuilla näyttää tuo eduskunta-avustajien taso olevan ala-arvoista."

"Persuilla on on aivan järjettömän suuri ja pitkä urakka yrittää jostain löytää vaikka vain auttavasti henkisesti tasapainoisia yksilöitä edes luottamuspaikoille organisaatiossaan."

"Eräällä tuntemallani vanhalla daamilla on tapana sanoa: "Ei se pas*a puleeraamalla parane". Se sopii tähän kuin nakutettu."

"Velvollisuuteni oli allekirjoittaa adressi, jossa vaaditaan kansanedustajan avustaja Terhi Kiemungin erottamista."

Irakin armeijan kersantille vuosi ja kuukausi ehdollista sotarikoksesta

Tuomio sotarikoksesta tuli siitä, että Irakin armeijan erikoisjoukoissa palvellut mies oli julkaissut huhtikuussa 2015 Facebookissa kuvan, jossa hän poseeraa vihollissotilaan irtonaisen pään kanssa.

Puolustuksen mukaan Kersantti ryhmineen on mennyt räjähdyksen jälkeen paikan päälle ja löytänyt vihollistaistelijan ruumiin, josta oli räjähdyksen vuoksi jäljellä ainoastaan pää.

Syyttäjä Hämäläinen huomautti, että kertomukset pään irtoamisesta perustuvat syytetyn kertomuksiin, eikä niitä ole voitu todistaa oikeaksi tai vääräksi. Kuvasta päätellen pää oli leikattu irti.

Poliisin esitutkintamateriaaleista paljastuu, ettei 23-vuotias irakilaiskersantti pitänyt kuvauttamistaan irtopään kanssa ongelmana. Hänen mukaansa se oli yleistä Irakissa.

"Ei tällaiset kuvat ole Irakissa mikään ongelma. Ihmiset pitävät näistä", mies selitti poliisikuulusteluissa.

"Omasta mielestäni olen tehnyt hyvää, kun olen laittanut pään kuoppaan enkä jättänyt sinne", mies selosti.

Irakilaiskersantti sai runsaasti kiitoksia ja ylistäviä viestejä kuvastaan. Viesteissä kehuttiin miestä muun muassa "rakas sankari", "veljeni sankari" ja "jumala tukee sinua".

Esitutkintamateriaaleista ei selvinnyt miksi tai milloin mies on saapunut Suomeen.

Brysselissä paukkui

Ainakin 31 ihmistä kuoli ja yli 300 loukkaantui, kun terroristit iskivät Belgian pääkaupunkiin Brysseliin tiistaiaamuna. Terroristit iskivät Zavantemin lentokentälle ja Maalbeekin metroasemalle.

Kaksi veljestä, Ibrahim ja Khalid el-Bakraoui on tunnistettu itsemurhaiskujen tekijöiksi. Khalid teki metroiskun, Ibrahim oli yksi lentokenttäiskun tekijöistä. Toinen lentokenttäiskujen pommittajiasta oli Najim Laachraoui.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan  terroristijärjestö Isis on ilmoittanut ottavansa vastuun Brysselin iskuista. Isis ilmoitti asiasta oman propagandakanavansa kautta.

Viranomaislähteiden mukaan Isis kouluttaa "erikoisjoukkojaan" Pohjois-Afrikassa, Syyriassa ja Irakissa. Heidän tehtävänään on toteuttaa mahdollisimman monia terrorioperaatioita, joiden tavoitteena on kuluttaa kohdemaiden resursseja.

AP:n haastattelemien lähteiden mukaan Isis on lähettänyt Euroopan maihin terrorisolujen verkoston, joka on ohjeistettu aiheuttamaan iskuillaan mahdollisimman suuri määrä kaaosta. Korkea-arvoinen irakilainen tiedusteluviranomainen kertoi AP:lle, että Pariisin terrori-iskut toteuttaneen solun jäseniä olisi hajaantunut Saksaan, Britanniaan, Italiaan, Tanskaan ja Ruotsiin.

Ensimmäiset kannanotot olivat luonnollisesti niitä perinteisiä  "Koskettaa meitä kaikkia",  "Syvä osanottoni uhrien omaisille ja läheisille", "Pelolle ei saa antaa valtaa".

Henkilökohtaisempiakin näkemyksiä seurasi nopeasti.

Porvoon islamilaisen yhteisön imaami Jamil Jamal pitää Pariisin ja Belgian tapahtumia suorana seurauksena liian avoimesta eurooppalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Rajojen avaaminen oli virhe, Jamal sanoo. Hänen mielestään Suomen on mahdollisimman pian selvitettävä tulijoiden terroristiyhteydet.

Jussi Halla-aho kirjoitti Facebookiin "Jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa".

Monet tahot pitivät tätä kommenttia tärkeimpänä uutisaiheenaan: 

"Ei kauaa kestänyt, kun isisin 5. kolonna aloitti myös Suomessa. Viha, pelko ja jännite nimenomaan terroristien tavoite" vastasi Jyrki Kasvi Twitterissä.

Etelä-Saimaa kirjoitti: Halla-aho juhlii pommi-iskulla.  Samaa teemaa toistivat Etelä-Suomen sanomat,  Kouvolan Sanomat, Turun Sanomat ja monet muut.

Kansallinen kokoomus julisti: "Brysselin rinnalla on muistettava rasismi, jota tapahtuu joka päivä. Etsitään yhdessä ratkaisuja rasismiin".

Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllösen mukaan rauhan työn pohjalle rakennetun EU:n pitäisi palata juurilleen.  "Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että näistä asioista pitäisi kyetä oppimaan niin, että emme vastaisi vihaan vihalla ja ajattelemalla, että asiat ratkeavat niin, että laitetaan rajat kiinni ja ovet kiinni".

Terrorismiasiantuntija Hussein al-Taee vetoaa poliitikkoihin  "Poliittisten irtopisteiden keruu terrori-iskujen kustannuksella on voitto Isisille". Hänen mukaansa  " Isis haluaa sanoa, on se, että pakolaisuutta ei kannata harrastaa".

Vihreiden Raili Sergejeff kirjoitti:  "Uskonnon, Jumalan, Allahin ja isänmaan puolesta tapetaan itsemurhapommituksilla, tehdään joukkosurmia, aivo-oksennusta levitetään kritiikittömästi pitkin sosiaalista mediaa anonyymisti ja omallakin nimellä, viattomia ihmisiä tapetaan ...  Nämä meidän "isänmaalliset" eivät juuri eroa Isisin terroristeista ... Milloin tämä meidän kansallismielinen mölymystömme saa niin paljon huomiota aikaan, että Isis tulee tekemään meille terroritekojaan".

Sosialidemokraateeja edustanut blogisti kirjoitti: "Näin rasisminvastaisella viikolla on hyvä osoittaa, että muutaman ääriajattelijan toteuttamat iskut eivät onnistu murtamaan unionin perusarvoja. Demokratiasta, vapaudesta ja ihmisyyden perusarvoista on pidettävä kiinni eikä pelolle ja vihalle tule antaa valtaa. Suurin virhe tässä tilanteessa on ryhtyä leimaamaan kokonaista kansaryhmää tai uskontoa".

Ja kehän sulkee Sari Essayah:
"Belgian terroriteot ja Suomessa keskusteluun noussut lapsiin kohdistuva rasismi eivät ole niin kaukana toisistaan kuin äkkipäätä luulisi. Molemmat ilmiöt purkautuvat samasta syvyyden lähteestä, jossa kanssaihmisellä ei ole yhtäläistä ihmisarvoa, vihan kohteena hän kelpaa oman aatteen polttovoimaksi ja silloin hänen kohtelullaan ja kohtalollaan ei ole väliä.

Maanantain aamu-tv:ssä vauvana Suomeen adoptoitu Valtteri-poika ihmettelee kun bussit ajavat pysäkillä pysähtymättä hänen ohitseen.  Tummaihoisena hän saa kuulla ”neekeri”-kommentteja." 

Rasistibongarit

Rasistibongauksesta on tullut eräs maamme suosituimmista harrastuksista. Tiettävästi rasisteja pesii maassamme, mutta koska laji on varsin harvinainen ja koska tottumaton vielä sekoittaa sen helposti moniin muihin lajeihin, luotettavia havaintoja joiden perusteella määrä ja levinneisyys voitaisiin kunnolla arvioida, on niukalti. Lajin levinneisyyden luotettavaa selvittämistä on osaltaan vaikeuttanut rasistibongauksen suuri suosio. Koska kilpailu rasistihavainnoista on kova,  suuri osa havainnoista on virheellisiä, osa suorastaan keksittyjä. Tilannetta pahentaa vielä se, että jopa eräät alan ammattilaisetkin ovat ilmoittaneet selvästi virheellisiä havaintoja. Syynä tähän lienee väärä kunnianhimo. Rasistibongauksen ammattilaiseltahan odotetaan tätä harvinaista otusta koskevia havaintoja, mutta vanhoja tunnettuja esiintymiä koskevista havainnoista ei saa meriittejä. Niinpä he ovat varmaan kokeneet noloksi tilanteen, jossa eivät ole pystyneet ilmoittamaan uusia, ennestään tuntemattomia havaintoja ja ovat kirjanneet havaintoja hyvinkin heppoisin, joskus suorastaan olemattomin perustein.

Tilanne on eräässä mielessä outo, koska aito rasisti ei ole mitenkään piilotteleva laji vaan pikemminkin hyvin näkyvä. Siksipä on hämmästyttävää, että ilmoitettujen havaintojen ja varmennettujen esiintymien välinen epäsuhta on niin dramaattinen. Varmistetut esiintymät ovat nimittäin tunnettuja ja varsin hyvin tiedossa, mutta niiden perusteella lajin lukumäärä on niin vähäinen, että lajia on syytä pitää suorastaan uhanalaisena. Toisaalta, tätä ei kai ole syytä pitää mitenkään huolestuttavana asiana, koska maamme rajojen ulkopuolelta löytyy hyvinkin vahvoja kantoja. Itse asiassa sieltä on meidänkin maahamme muuttanut lajin eteläisen muunnoksen edustajia jopa siinä määrin, että joidenkin arvioiden mukaan tämä muunnos olisi jo lajin kotoperäistä kantaa selvästikin lukuisampi. Koska tämän muunnoksen havainnointi ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan bongareita, tämän muunnoksen levinneisyydestä ei ole tarkkoja tietoja, vaan arviot on jouduttu tekemään epäsuorasti, niiden suorittamien vahingontekojen ja  varsinaista bongausta harjoittamattomien henkilöiden satunnaisten havaintojen perusteella.

       

On viitteitä siitä, että etelänrasistin ja kotoperäisen rasistin suhteen olisi tapahtumassa sama kehitys, joka on tapahtunut lääppijän  kohdalla. Tänne kotoutunut etelänlääppijähän on voimakkaasti yleistynyt ja se on alkanut paikoitellen kerääntyä suuriksi, aggressiivisesti käyttäytyviksi parviksi. Ilmeisesti tämän ilmiön saaman huomion innoittaman suoritettiin vastikään laaja lääppijäkartoitus. Siinä koottiin kotoperäisen lääppijän esiintymistä koskevia havaintoja usean kymmenen vuoden ajalta. Tulosten analyysi on vielä pahasti kesken, mutta alustavien tulostenkin perusteella voidaan tehdä joitakin arvioita. Valtaosa ilmoitetuista havainnoista oli hyvinkin vanhoja ja etenkin täysi-ikäisiä kotoperäisiä lääppijöitä koskevat tuoreet havainnot olivat erittäin harvinaisia. Vaikuttaa siltä, että etelänlääppijä olisi kokonaan syrjäyttämässä kotoperäisen lääppijän, mutta tämän varmentaminen vaatii vielä lisätutkimuksia, eikä se varsinaisesti ole tämän tarinan aihe.        

Rasismia ja sen sukulaisia

Ihminen on laumaeläin ja laumavaisto on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus. Käytännöllisesti katsoen kaikille ihmisille on aina olemassa meidän oma lauma ja muiden laumoja. Muiden laumoihin kuuluviin suhtaudutaan eri lailla kuin oman lauman jäseniin. Suhtautuminen muiden laumoihin kuuluviin voi olla varautunutta, pidättyvää, uteliasta, kosiskelevaa, alistuvaa, vihamielistä jne.  Suhtautuminen vieraan lauman jäseniin on aluksi stereotyyppistä ja muuttuu ajan kuluessa, kun oma kokemus korvaa stereotypiat.

Yksi, mutta ei suinkaan ainoa laumakäyttäytymisen ilmentymä on rasismi. Siinä vieraan lauman jäseniin suhtaudutaan vihamielisesti ja torjuvasti. Tätä vierasta laumaa ja sen jäseniä pidetään kategorisesti huonompina kuin meidän laumaa ja sen jäseniä. 

Toisin kuin useimpia muita laumakäyttäytymisen muotoja, rasismia pidetään meillä nykyisin tabuna. Hifkin kannattajat voivat herjata Jokereiden kannattajia ja ateistit voivat mollata kristittyjä. Sitä pidetä paheksuttavana, eikä ainakaan rikollisena, ellei se saa kovin räikeitä muotoja. Paheksuttavaksi se tulee vasta sitten, käytös ylittää yleisesti hyväksyttävänä pidetyn käytöksen rajat. Sen sijaan tummaihoisen nimittäminen neekeriksi voi poikia syytteen rasistisesta herjauksesta.

Rasismin tabu -luonnetta ilmentää osaltaan se, että rikoslaissa on vuodesta 2003 lähtien säädetty, että rasismi rikoksen motiivina on rangaistuksen koventamisperuste. Tämä poikkeaa Olaus Petrin vanhojen tuomarinohjeiden hengestä, joiden mukaan yhtäläiset rikokset vaativat yhtäläisen rangaistuksen. Olaus Petrin ohjeet ovat tietenkin jo 450-vuotta vanhoja, eivätkä ne ole mikään laki, vaikka ne onkin perinteisesti painettu lakikirjojen alkusivuille. Niiden periaatteet ovat kuitenkin säilyttäneet merkityksensä meidän päiviimme asti. Perimmäisenä syynä tähän pidetään sitä, että niiden sisältö on sopusoinnussa ruotsalaisen ja suomalaisen yleisen oikeustajun kanssa. Sen mukaan olennainen asia ja mahdollinen rangaistusperuste on itse teko ja sen tahallisuus, ei sen mahdollinen motiivi. Huono käytös on huonoa käytöstä ja väkivalta on väkivaltaa ja se on yhtä tuomittavaa olipa sen syynä sitten väärän joukkueen kannattaminen, uskonnon julistaminen, rasismi tai joku muu motiivi.

Rasismin huono maine on tietenkin ansaittu. Hitlerin juutalaisvainot, Venäjän pogromit, Etelä-Afrikan apartheid, Ku-Klux-Klanin suorittamat neekerien vainot (silloin ei tunnettu termiä afrikkalais-amerikkalainen) on syystäkin tuomittu rikoksina ihmisyyttä vastaan. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita eivätkä edes verisimpiä laumavaistoon perustuneita vainoja. Kommunistien "luokkavihollisiin" kohdistuneet vainot Venäjällä, Kiinassa ja Kamputseassa niittivät monin verroin verisempää satoa. Ruandan kansanmurhassa hutut murhasivat urakalla tutseja. Jugoslavia hajoamissodissa serbit vainosivat ja murhasivat kroaatteja ja albaaneja. Intian ja Pakistanin itsenäistymiseen liittyvässä Kashmirin sodassa hindut ja muslimit tappoivat toisiaan. Islaminuskoisten turkkilaisten suorittama armenialaisten kansanmurha, jota Turkki ei vieläkään sellaiseksi tunnusta, pohjautui uskonnollisiin, kulttuurisiin ja kielellisiin eroihin.  Esimerkkejä on enemmän kuin kylliksi. Vaikka vainon peruste ei ole etninen, mekanismi on sama. Meidän lauman jäsenille osoitetaan tunnistettava vihollislauma, jonka jäsenten vainoaminen on, ei ainoastaan hyväksyttävää, vaan suoranainen velvollisuus.  

Vihollislauman tunnistamisen ei suinkaan tarvitse perustua etniseen eroavaisuuteen. Se voidaan määritellä yhtä hyvin uskonnollisilla, kulttuurisilla, maailmankatsomuksellisilla tai poliittisilla perusteilla.  Laumaeläimenä ihminen osaa tunnistaa hyvin herkästi, ketkä kuuluvat meidän laumaan ja ketkä ovat todellisia tai mahdollisia vihollislauman jäseniä.

Esimerkiksi voi ottaa Pohjois-Irlannin, jossa aikoinaan tehtiin tätä koskeva koe. Joku vierailija oli ihmetellyt protestanttien ja katolisten vihanpitoa, hänen mielestään kun kaikki näyttivät samanlaisilta irlantilaisilta. Paikallinen asukas väitti, että totta kai jokainen näkee heti, kuka on katolinen ja kuka protestantti. Asiasta järjestettiin koe ja tuloksena oli, että arviot osuivat oikeaan 90 % tarkkuudella.

Koska rasismi on tabu, kaikki sen esiintymismuodot, todelliset tai kuvitellut,  herättävät kiihkeitä tunteita. Korkea oikeusviranomainen vaatii neekerinsuukkojen nimeä ja lakritsapaperien ulkonäköä muutettavaksi. Kun teini-ikäinen saa päähänsä pukeutua viittaan ja tötteröpäähineeseen, joka muistuttaa Ku-Klux-Klanin asua, siitä nousee maailmanluokan häly. Kun toistuvasti häiriöitä aiheuttanut ongelmakansalainen heittää polttopullon kohti vastaanottokeskusta, siitä syntyy valtaisa myrsky vaikka saman henkilön aikaisemmat ja vakavammatkin väkivaltaisuudet eivät ole ylittäneet uutiskynnystä.

Kun asiasta on tullut tabu, eroa pahojen ja vähäpätöisten esiintymismuotojen välillä ei enää osata tehdä. Kaikki esiintymismuodot, jopa kuvitellutkin, ovat jyrkästi tuomittavia. Tabu-luonne on tehnyt asiasta uskonkappaleen, eräänlaisen fundamentalistisen uususkonnon, ja uskontojen luonteeseen kuuluu se, että ne eivät salli itsensä arviointia eivätkä ehdottomien totuuksiensa kyseenalaistamista. Uskonnon kaltaisilla dogmaattisilla järjestelmillä on taipumus saada ihmiset linnoittautumaan asemiinsa, jakamaan kanssaihmiset oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin, hyviin ja pahoihin. Täten niillä on taipumus tuottaa rasismin kaltaista käyttäytymistä. Sitä ei kutsuta rasismiksi, koska jako omaan laumaan ja vihollislaumaan ei määräydy etnisillä vaan ideologisilla perusteilla, mutta ajatusmaailma ja toimintatavat ovat käytännössä aivan samanlaisia.

On tietysti jossain määrin paradoksaalista, että rasismin vihaaminen on monissa tapauksissa, ei kylläkään aina, omiaan tuottamaan rasismin kaltaista käyttäytymistä, jota voitaisiin nimittää vaikka rasismin kaltaiseksi oireyhtymäksi. Esimerkiksi tästä sopii pitkähkö näyte Jari Tervon esittämistä purkauksista.

Rasistit ovat valittaneet, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta. Se on aivan totta. Ne lisäävät kotoperäisen paskasakin rikollisuutta. ... Kun huuhaan linkous netissä ja rotuharhoissa onanointi rupeaa suomalaista rasistia tympäisemään, tekee mieli välillä pieksää ihmisiä, miksei myös polttaa. Suomeen on syntynyt näinä historiallisina päivinä oma valkoinen roskaväki.

Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi.

 Ihmisoikeuksissa lähestymme Itä-Eurooppaa. ... Suomalaiset rasistit yrittävät pyhittää rivon aatteensa kiistattomilla suomalaisilla symboleilla. ... Eivät nämä rasistit mitään syrjäytyneitä ole. He ovat roskaväkeä. 

Nämä luku- ja kirjoitustaidottomat vatipäät Pyydän anteeksi.... Oikea muoto kuuluu näin: luku ja kirjotus taidottomat vati päät. Nyt se tuli käännettyä kommenttipalstojen kielelle

Käsitys Suomesta sivistysmaana korjautuu pian, kun lukee nettikommentteja. Niissä betoninen tyhmyys lyö kättä uupumattoman moukkamaisuuden kanssa.

Kohotan hattuani sille kaukaa viisaalle suomalaiselle, joka ryhtyi ensimmäisenä kyseenalaistamaan nuotiotuhkassa kypsennettyjä nauriita. .... Epäilemättä tämä homojen ja turvapaikan hakijoitten hyysääjä sai kuulla kunniansa.

Tervon purkaus jäi tiettävästi verbaaliselle tasolle kiihkoisuudestaan huolimatta. Tervon tapauksessa tämä saattoi johtua fyysisistä edellytyksistä, mutta niin rasismin kuin muidenkin laumakäyttäytymisen muotojen aggressiiviset ilmaukset ovat Suomessa yleisestikin jääneet kirjoitusten ja huutelujen tasolle. Ja hyvä niin. Joku humalainen on huudellut raitsikassa törkeyksiä. Joku pieni porukka on heitellyt Lahdessa kiviä turvapaikanhakijabussia kohti.  Jotkut kuokka- tai kiakkovieraat ovat järjestäneen pienimuotoisia mellakoita, hakanneet poliisin hevosia ja särkeneet ikkunoita. Vakavilta ja mittavilta väkivallanteoilta on kuitenkin vältytty. 

 Näkyvin rasismin sukuinen laumavaiston ilmentymän taitaa meillä olla persufobia. Se antaa harjoittajansa rasisminluonteisille vaistoille purkautumistien samalla kun hän voi esiintyä puhdasotsaisena rasismin vastustajana. Hän voi näin syödä ja säästää kakun  samalla kertaa. Kohtuullisen vahvaa kaksinaismoraalia se tietysti edellyttää. 

Persufobian näkyvyyteen vaikuttaa se, että se on pesiytynyt median toimituksiin, jopa niin, että siitä kertovat toimittajat esiintyvät mieluiten nimettöminä.

Ylen toimittaja kertoo: " Mitä eri puolueisiin tulee, on mielestäni aivan perusteltua tulkita, että toimituksessamme perussuomalaisia pidetään yleisesti rasisteina. Kirkkaimmin asenne tulee ilmi suhtautumisessa yksittäisiin henkilöihin. ... On aivan sama, mitä esimerkiksi Jussi Halla-aho todella sanoo: lähes kaikki luetaan joka tapauksessa rasistisena populismina, eikä viestiä oteta vakavasti. .. Kyse ei ole vain uutisointiin liitetystä negatiivisesta tunnelatauksesta, vaan usein jutut ovat asiasisällöltään kerta kaikkiaan virheellisiä ja valheellisia"

Muut kokeneet toimittajat kertovat:

 ”Koko sinä aikana, jona olen ollut toimittajana, en ole nähnyt niin vahvaa poliittista ilmapiiriä toimituksissa kuin vuoden 2011 vaalien jälkeen. Moni toimittaja on avoimesti persuvastainen, toimituksissa perussuomalaisille naureskellaan, heitä vähätellään ja heitä myös avoimesti vihataan".

" Toimittajien asenteellisuus näkyy monesti parhaiten ulospäin toimittajien sosiaalisen median käytöksestä. Persuille ilkutaan avoimesti, samat toimittajatahot keksivät jatkuvasti persuvitsejä, kauhistelevat puolueen toimijoita ja tykkäilevät toistensa persuvastaisista päivityksistä".

Persufobiakin on tiettävästi jäänyt verbaaliselle tasolle, vaikka tappouhkauksiakin on perussuomalaisille lähetetty.  Toimittajien antama malli on synnyttänyt kaikuja erilaisilla sosiaalisen median palstoilla, osittain heidän toimestaan. Esimerkkejä tästä löytyy suorastaan loputtomasti. Niiden rasisminluonteinen olemus käy hyvin ilmi, jos tekstejä  muuttamaa mielessään niin, että kohteeksi ajatellaan joku etninen ryhmä.

Joitakin tuoreita esimerkkejä runsaasta sadosta.

"Miksi persulisto nillittää? Tässähän ollaan samojen asioiden äärellä kuin nuorpersut taannoisessa pakkosyöttökannanotossaan".

"On kuitenkin tosiasia, että ideologiana kansallismielisyys ja maahanmuuttokriittisyys hyväksyy väkivallan, pahoinpitelyt ja eläimiin sekaantumisen. Tämän takia kaikki kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset on syytä laittaa erityissyyniin, ja jokainen rikoksesta tuomittu kansallismielinen on karkoitettava maasta ilman varoitusta".

"Perussuomalaisten kansanedustajat ja ministerit ovat iso vitsi. Sitä ei nyt enää vaan pysty kiistämään. .... Eduskuntaryhmä ja sen johtaja on täysin selkärangattomia ja mediapösilö puoluetoimistosta kuvittelee olevansa jonkinlainen jumalan lahja politiikalle".

"Onneksi kirje oli perussuomalaisille, niin ei tarvitse kertoa mitä mieltä olen. Mistä teitä oikein ryömii päivänvaloon?"

"Jari Tervo vastasi, kun pressiklubissa kysyttiin viimeaikaista hyvää uutista "30-tuhatta maahanmuuttajaa" vastasi Tervo. Samaa mieltä, on hyvä, että tänne tulee väkeä muualta tuulettamaan hieman tätä Suomessa vallitsevaa tunkkaista, ahdasmielistä ilmapiiriä joita persut väen väkisin tähän maahan haluaa vielä lisää luoda".

"Mua kuitenkin risoo ihan suunnattomasti se, että nyt nämä fasistinuivat ovat saaneet aikaiseksi juuri sen mitä haluavat. ... Ei voi olla niin, että tässä maailmassa jotenkin tietämättömyys on nykyään hyve. Koulutusta ja opiskelua pidetään turhana tai snobistisena.... Jos ihan tavalliset ihmiset, jotka haluaa tietää asioista ja ottaa niistä selvää suostuu tähän Perussuomalaisten perseilyyn, niin nuivat fasistit ihan oikeasti voitti jo.... Mutta sillähän ei ole väliä, koska näille perseilijöille vaaleaihoiset on ainoa oikea porukka...."

"Persuja ei olisi pitänyt koskaan ottaa tosissaan, heihin olisi pitänyt suhtautua kuten minä suhtaudun koiranpentuumme, kun se oppii kakkimaan ulos sitä pitää raaputtaa leuan alta ja sille pitää antaa namia.  ... Persujen huomiohoroilulla on pitkät perinteet .... Minkä tahansa Martta-kerhon jäsenet haukkuisivat moisen pellen ulos, mutta hän on valiojoukkoa vielä tänä päivänäkin. Omaan pesään kelpaa kaikki, jos vain tarpeeksi syvältä nuolee. ...En halua väittää että persut olisivat psykopaatteja, .. enkä halua väittää että Persut olisivat paatuneen rikollisia vaikka yksi heistä toi Seppo Lehdon eduskuntaan näyttelemään natsimerkkejä".

Vitsejäkin yritetään sorvata:

"- Mitä yhteistä on huonosti hampaansa hoitavalla ja Sampo Terholla?
- Kumpikaan ei harjaa kunnolla.

- Mitä yhteistä on perussuomalaisella puolueella ja lastentarhalla?
- ET SAA SANOA NOIN! EI SAA SANOA NOIN! MIKS SANOT NOIN?"

Jotkut luottavat ahkeriin toistoihin:

"Persuille (ei persettä myy) ei käy vastuunkantaminen tai päätöksenteko?

Omalle politiikalle? Miksi persut(ei persettä myy) eivät pysty kun muut pystyvät kompromisseihin ja yhteiseen päätöksentekoon?

Pitäisikö persuilla(ei persettä myy) olla eduskunnassa yksinkertainen enemmistö jotta voisi maistua yhteisten asioiden hoitaminen?

Persut (ei persettä myy) kehtaa vedota "kansan tahtoon" vaikka ite ovat hallituksessa vastuussa asioista."

Kirjoittaja toistelee tuota oivallustaan jokseenkin kaikissa kommenteissaan, joita hän ahkerasti  liittää kaikkiin perussuomalaisia sivuaviin kirjoituksiin.

 

Useimmat perinteiset rasistisen laumakäyttäytymisen muodot löytyvät. Vihollinen esitetään tyhmänä, oppimattomana, halveksittavana, ivattavana. Vihollisen kimppuun käydään laumana. Kun yksi vihollisen edustaja kirjoittaa vaikkapa blogimerkinnän, niin lauma - useimmiten sama vakiolauma - käy hänen kimppuunsa  ja luonnollisesti laumana peukuttelevat toistensa toistensa kommentit.

Esimerkkinä vaikkapa kommenttiparvi, jonka sai kirjoittaja, joka oli moittinut niiden turvapaikanhakijoiden käytöstä, jotka olivat haukkuneet vastaanottokeskuksessa saamaansa normaalin suomalaisen kouluruuan sellaiseksi, että se ei kelpaa koirallekaan.

 "Tuolla perusteella perussuomalaiset olisivat voineet poistua puoluekentältä jo kauan sitten"

"Unelmoin Suomesta, josta puuttuu ksenofobia ja halpojen poliittisten irtopisteiden keruu lajitovereiden kustannuksella".

"Jos ei käsitä jotakin, yksi asenne on tietenkin pyytää, ettei selitetä".

"Höpö höpö itsellesi, ja henkilökohtaisista ruokailutavoistaan voi kirjoittaa Vapaavuoroon".

"No hömpsön pömpsön".   

"Mää taas kuulin nurmoolaisilta hevosmiehiltä, että saavat sisäfilettä ja samppanjaa! Kyllä pistää vihaksi, prkl. Kun minä olin nuori ja vieläkin pärjään pelkällä itse metsästä haetulla pettujauholla ja olkikeitolla".

"Viikonlopun ilta ja persu somessa, huooo-no yhdistelmä mistä Putkonenkin taisi varoitella".

"Tämän jos tietäisit, niin ei tarvitsisi kirjoittaa näitä typeriä bloggauksia ..."

Persufobiasta löytyvät samat piirteet kuin  rasismistakin, nimitys vain on toinen. Täytyisikö siis tällä perusteella ryhtyä ajamaan myös persufobian kriminalisointia? No ei tietenkään. Ja jos sille tielle lähdettäisiin, niin loppua ei näkyisi. Vastaavilla perusteilla voitaisiin vaatia ryssävihan kriminalisointia,  suomalaisten hurrivihan ja oolantilaisten fennofobian kriminalisointia, ja sitä tietä jatkettaessa päästäisiin ennen pitkää vaatimaan savolaisvitsien esittämisen kriminalisointia.

Ongelmana ei nimittäin ole laumakäyttäytymisen peruste ja nimi, vaan sen ilmenemismuoto. Koska laumakäyttäytyminen on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus, sen olemassaoloon ei voida juurikaan vaikuttaa. Eikä taida olla tarpeenkaan. Sen sijaan sen ilmenemismuotoihin kyllä voidaan vaikuttaa ja käytännön elämän kannalta juuri ilmenemismuoto on se asia, jolla on merkitystä. Kevyt huulenheitto on eri asia kuin panettelu joka taas on eri asia kuin väkivaltainen käytös. Olennaista on siis se, miten laumakäyttäytyminen ilmenee, ei se mikä on sen nimi ja lähtökohta.

Kun rasismista tai mistä tahansa muusta asiasta tehdään tabu, silloin synnytetään ongelma joka on suurempi kuin se, jota on tarkoitus ratkaista. Tabu -ajattelu johtaa dogmaattiseen käyttäytymiseen, jolloin itse asia siirretään rationaalisen tarkastelun ulkopuolelle. Ajattelun, arvioinnin ja keskustelun korvaa dogmi. Toimintatapoja ja ajatusmaailmaa muutetaan primitiiviseen suuntaan. Otetaan askel kohti totalitaarista järjestelmää, jossa Iso Veli, ajatollah, generalissimus tai führer määrää arvomaailmasta ja ajatusmaailmasta.

Tässä, kuten useimmissa asioissa nollatoleranssi on huono ohjenuora. Se johtaa mustavalkoiseen ajatteluun jossa pieniä asioita ei enää eroteta suurista. Huonoa vitsiä ja pahoinpitelyä pidetään jokseenkin yhtä paheksuttavina. Suhteellisuudentajun säilyttäminen ja lautamiesjärjen käyttö on lähes aina nollatoleranssia parempi ohje.

Ihmisten vainoaminen on hirvittävää, olipa syy mikä tahansa. Lakritsapaperien vainoaminen on naurettavaa, perusteltiinpa sitä miten tahansa.

Tenneseeläistä journalismia Suomessa

Mark Twain aloitti pakinansa Tenneseeläistä journalismia lainauksella seuraavalla lainauksella.  " Jo kirjoittaessaan ensimmäistä sanaa, piirrellessään i:n pisteitä, vedellessään t:n viivoja, pilkuttaessaan lauseitaan hän tiesi kyhäävänsä lausetta, joka tihkui halpamaisuutta ja löyhkäsi valheelle".

Jostain syystä tämä lainaus putkahti mieleen lukiessani Tommi Parkkosen juttua Iltalehdestä, keskiviikko 23.9.2015 klo 20.00  Juttu löytyy osoitteesta:.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015092320405410_uu.shtml

Jos Suomessa jaettaisiin laaduttoman journalismin palkintoja, tämä juttu olisi kova sana siinä kilpailussa. Oikeastaan se sisälsi vain pelkkiä virheitä ja perusteettomia väittämiä. Jutun otsikko, "Sipilä pelottelee väärillä faktoilla" olisi ollut oikeampi muodossa "Parkkonen polemisoi Sipilää vastaan väärillä faktoilla".

Ensiksi Parkkonen puuttui Sipilän puheeseen velkaantumisvauhdista. Sipilä oli sanonut Suomen velkaantumisvauhdiksi miljoonan tunnissa. Parkkonen pani kampoihin väittämällä, että "Suomen velkaantumisen oikea summa on 600 000 euroa tunnissa. Ero Sipilän lukuun ei ole "kuin" noin 400 000 euroa tunnissa". Tilastokeskuksen mukaan valtion ja kuntien alijäämä oli  9,335 miljardia vuonna 2014, 8,883 miljardia vuonna 2013 ja 9,413 miljardia vuonna 2012. Koska vuodessa on 8760 tuntia, tästä tule joka vuonna hiukan yli 1 miljoona/tunti.  Tilastokeskuksen luvut löytyvät osoitteesta:
http://www.stat.fi/til/jali/2014/jali_2014_2015-03-31_fi.pdf

Sitten Parkkonen toisti sen vakiintuneen olkiukon, jonka mukaan väitettäisiin, että Suomea uhkaa alijäämämenettely korkean velkaantumisasteen takia. Tämän hän kiiruhti torjumaan esittämällä, että Saksankin velkaantumisaste on korkeampi. Mutta Suomeahan ei uhkaa alijäämämenettely velkaantumisasteen perusteella vaan velkaantumisnopeuden perusteella.  The Economistin julkaiseman vertailutiedon mukaan Suomen tämän vuoden alijäämä (Primary Budget Balance) on Euroopan suurin. Tilastokeskuksen Eurostatille raportoimien ennakkotietojen mukaan julkisyhteisöjen alijäämä oli 3,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2014. Ennakkotietojen mukaan alijäämä ylitti näin EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen viitearvon, joka on kolme prosenttia.

Parkkonen esittää, että Sipilä on hallituksen miljardileikkauksia puolustellessaan myös todennut Suomen talouskasvun olevan Euroopan hitainta, vaikka Eurostatin tuoreen tilaston mukaan talouskasvu on vuoden toisella neljänneksellä ollut hitaampaa muun muassa Ranskassa, Itävallassa ja Hollannissa. Parkkonen ei kerro, että samaisen Eurostatin  tilaston mukaan Suomen bkt:n lasku oli viime vuonna Euroopan suurin ja toissa vuonna Euroopan toiseksi suurin. Yhden vuosineljänneksen tulos, joka voi johtua satunnaisvaihtelusta,  ei Sipilän esittämää kuvaa muuta.

Eurostatin tilasto löytyy osoitteesta: http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tec00115&plugin=1

Parkkonen muistaa, että Fitch, luottoluokituslaitoksista pienin, säilytti Suome AAA-luokituksen. Parkkonen unohtaa, että Standar & Poor's  jo laski Suomen luottoluokitusta ja sekä Moody's, että Fitch  arvioivat Suomen näkymät negatiivisiksi, mikä yleensä ennakoi luokituksen laskua.

Parkkonen kirjoittaa, että pääministeri on myös sanonut Suomen olevan tänne saapuvien turvapaikanhakijoiden kanssa suhteellisesti samassa tilanteessa Saksan kanssa. Hänen mukaansa "Uusi Suomi -verkkolehti kuitenkin selvitti, että suurimpienkin turvapaikanhakijalaskelmien mukaan Suomeen tulee tänä vuonna noin 5,5 turvapaikanhakijaa tuhatta asukasta kohden", kun Saksan vastaava määrä on 12,3 tulijaa/ 1000 asukasta.  

Uuden Suomen "suurimmatkin" laskelman mukaan turvapaikanhakijamääräksi tänä vuonna arvioidaan 30 000. Tällä hetkellä Suomeen on tullut noin 15 000 turvapaikanhakijaa. Viime viikolla maahamme tuli yli kolme tuhatta ihmistä. Tätä vuotta on jäljellä 14 viikkoa, joten tällä vauhdilla tulos on 14 * 3000 + 15 000 = 57 000.  Koska muuttoliike ei katkea itsestään vuoden päättyessä, tätä oikeampi laskentatapa on vuositason lukujen käyttäminen. Tällöin tulos on suuruusluokaltaan  3 000 * 52 = 156 000, mikä tekee 28 turvapaikanhakijaa tuhatta asukasta kohti. Luku on siis vaatimattomasti viisinkertainen tuohon "enimmillään" lukuun verrattuna.

Mitäpä tähän enää sanoisi. Se kauhea roskajulkaisu  MV-lehti on sentään luotettava tietolähde näihin Parkkos-tarinoihin verrattuna.  

Maahanmuuttokeskustelun kritiikkiä

Tornioon tuli ruotsista eilen 500 turvapaikanhakijaa. Tänään on luvassa enemmän. Viikko sitten oltiin huolestuneita, kun tulijamäärä näytti paisuvan 15 000 tulijaan vuodessa. nyt puhutaan jo yli kymmenkertaisista luvuista. Kun maahanmuuton padot avataan, siitä seuraa samanlainen ilmiö, kuin järvenlaskussa joka suoritetaan hiekkaperäisessä maastossa. Jos laskuvirtaa ei tiukasti kontrolloida, se kaivaa oman uomansa jatkuvasti leveämmäksi ja syvemmäksi, virtaus paisuu kontrolloimattomaksi ja jatkuu siihen asti, että löytyy tasapaino, laskettavasta järvestä ei enää riitä vettä virtauksen ylläpitämiseen. Joensuulaiset tuntevat hyvin tarinan Höytiäisen laskusta ja sen synnyttämästä tulvasta. Paasikivi sanoi aikoinaan, että poliitikot joutuvat korjaamaan ne ikkunat, jotka lehtimiehet kivittävät rikki. Kun media leväyttää ovet selälleen, maksumiehiksi joudumme me kaikki.     

Media on kovasti moittinut maahanmuuttokeskustelun tasoa. Niinpä se on sulkenut palstansa maahanmuuttoa sivuavien uutistensa kommentoinnilta. Suurin osa kritiikistä olisi kuitenkin syytä kohdistaa lehdistöön itseensä. Sen uutisointi on valikoivan yksipuolista, epäanalyyttistä ja lyhytnäköistä.  Uutisoinnissa käytetään epämääräisiä käsitteitä, usein harhaanjohtavasti. Lehdistö on nähnyt tehtäväkseen taistelun maahanmuuton puolesta sekä maahanmuuton kritiikkiä ja maahanmuuttokriittisiä vastaan. Ja tässä taistelussa lähdekritiikki on tarpeetonta ja uutisten harhaanjohtavuus hyväksyttyä.

Mediassa levisi hiljattain sydäntä särkevä kuva pienestä syyrialaispojasta, joka oli hukkunut pakomatkallaan kohti turvallisempia oloja. Pojan isä kertoi järkyttyneenä, kuinka hänen vaimonsa ja lapsensa hukkuivat hänen ponnisteluistaan huolimatta, kun vene kaatui aallokossa. Myöhemmin englantilaisista lehdistä löytyi myös muiden onnettomuudesta pelastuneiden kertomuksia, joista kävi ilmi, että kyse ei ollut syyrialaisista sotapakolaisista vaan kurdeista. He  olivat olleet pitkähkön aikaa Turkissa ja pyrkimässä Eurooppaan. Venettä ohjasi järkyttynyt isä itse. Hän toimi yhteistyössä ihmissalakuljettajien kanssa. Jos tällaisiin uutisiin tulee oikaisuja, kuten tässä tapauksessa lopulta tapahtui, ne tulevat päiviä myöhemmin kuin ulkomaisessa lehdistössä ja vasta sitten kun oikaisevat tiedot jo ovat levinneet sosiaalisessa mediassa.  

Mediassa levisi myös tarina pääministeristä jututtamassa 17-vuotiasta turvapaikanhakijaa. Hän kertoi kuinka hän itkee joka aamu, kun joutuu nukkumaan samassa huoneessa muiden pakolaisten kanssa. Eipä aikaakaan, kun sosiaalisessa mediassa levisi kaappauksia kyseisen nuorukaisen sosiaalisen median profiileista, joissa hän esiintyi bilettämässä ympäri Eurooppaa, ja kommentoimassa kokemuksiaan tyyliin: “way better than bulgaria sofia ?! for fuck sake bulgarians are dirty as shit”. Kävi ilmi, että hän oli pahoinpidellyt yhden uhrin viideksi kuukaudeksi sairaalahoitoon ja, että hän on istunut vankilassa ja uhannut tappaa lukuisia ihmisiä. Hän oli eri yhteyksissä muutellut ikäänsä ja todennäköisimmin oikea ikä oli jossakin 20 v. paikkeilla.  Tämän jälkeen Helsingin Sanomat teki pitkän jutun, jossa se paheksui kyseisen henkilön sosiaalisen median profiilien levittämistä erilaisissa "rasismi ja väkivaltasivustoissa" sekä sitä, että hän oli kertomansa mukaan joutunut nettiuhkausten kohteeksi.  

  

Maahanmuuttokritiikissä on kyllä paljon asiatontakin, mutta lehdistön tapa niputtaa sen enempää erittelemättä kaikki maahanmuutto yhdeksi asiaksi, kaikki maahanmuuttokritiikki samaan nippuun  ja kaikki maahanmuuttoa kritisoivat ääriaineksiksi, on älyllisesti epärehellistä ja epäammattimaista. Lehdistö on hyökännyt sosiaalista mediaa vastaan syyttäen sitä vihapuheesta ja pyrkien jokseenkin suorasukaisesti saamaan aikaan jonkinasteisen nettisensuurin.  Netistä tietysti löytyy tietysti myös vihakirjoittelua, mutta varsinainen syy hyökkäilyyn näyttää olevan pikemminkin se, että sosiaalinen media rikkoo ammattitoimittajien tiedotusmonopolin, täyttää niitä aukkoja, jotka lehdistö tietoisesti jättää uutisointiinsa ja oikoo virheellistä uutisointia.

Uutisoinnissa on joskus myös myönteisiä poikkeuksia, kuten ulkoministeriön erikoistutkijan Hiski Haukkalan kirjoitus Suomen Kuvalehdessä, jossa käsiteltiin Afrikasta lähtevän maahanmuuton syitä  otsikolla "Afrikan kohtalo koskee myös meitä". Siinä tuotiin esiin Afrikan väestönkasvu ja sen vaikutus siirtolaisuuteen, vaikutus maanosan tulevaisuuteen ja ekologiset vaikutukset  Tällaiset kirjoitukset, joissa muuttoliike asetetaan laajempaan kehykseen ja jossa analysoidaan sen syitä ja vaikutuksia ovat kuitenkin tavattoman harvinaisia. Pääsääntöinen juttutyyppi on tunteisiin vetoavaksi tarkoitettu yksilötarina, jossa kerrotaan joko onnettoman pakolaisen traagisesta kohtalosta tai onnellisesta maahanmuuttajasta joka antaa luovan panoksena uuden kotimaansa hyväksi. Myynnin ja markkinoinnin puolella tätä kutsutaan mielikuvamainonnaksi.

Tällaisessa mielikuviin perustuvassa journalismissa hallitsevaan asemaan on noussut tunnetyrannia, jonka tarkoituksena on mielipiteiden ohjaaminen. Tällaisessa journalismissa järjen käyttöä kutsutaan kyynisyydeksi sekä muukalaisvihaksi, rasismiksi ja äärioikeistolaisuudeksi. Järjen ja tunteen välisestä dialogista on luovuttu ja siirrytty tunteiden yksinvaltaan ja voi sitä onnetonta, joka uskaltaa käyttää järkeään. Tärkeää ei enää ole tekojen vaikutus ja seuraukset vaan se, missä tunnetilassa ne on tehty.

Maahanmuuttoa käsitellään mediassa pääosin yhtenä eriytymättömänä ilmiönä, vaikka se ei sitä ole. Tarkoituksena näyttää olevan tunteeseen voimakkaimmin vaikuttavien aspektien ulottaminen kaikkea maahanmuuttoa koskevaksi. Pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat kuitenkin eri asioita ja ne tulisi myös eri asioina käsitellä. Pakolaiset ovat ihmisiä, jotka pakenevat sotaa ja konflikteja . He tarvitsevat turvapaikkaa konfliktin ajaksi. Konfliktin pitkittyessä pakolaisuus kyllä saattaa aikanaan muuttua siirtolaisuudeksi. Siirtolaiset puolestaan hakevat parempaa elämää. Läheskään kaikki turvapaikan hakijat eivät ole pakolaisia. Monet, itse asiassa useimmat  heistä ovat siirtolaisia, jotka pyrkivät käyttämään hyväkseen turvapaikkajärjestelmää päästäkseen haluamaansa maahan ja saadakseen pakolaisille tarkoitettuja taloudellisia ja sosiaalisia etuja. 

   

Maahanmuuttokeskustelussa pakolaisten auttaminen ei juurikaan ole herättänyt vastalauseita, niin kuin sen ei pitäisikään. On kyllä väitelty siitä, mikä on tarkoituksenmukaisin auttamistapa, mutta ei itse auttamisen periaatteesta.

Siirtolaisuuden suhteen asia on jo toisin. Siirtolaisuus on eri asia kuin pakolaisuus, ja sitä on myös syytä käsitellä eri asiana. Siirtolaisuuteen voi olla monia syitä ja sillä voi olla monia seurauksia, niin lähtömaassa kuin vastaanottajamaassakin. Parhaassa tapauksessa siirtolaisuus hyödyttää sekä lähtömaata, että vastaanottajamaata, mutta se voi olla myös haitallista jommallekummalle tai molemmille Jos siirtolaisuuden halutaan olevan hyödyllistä, tulijoiden ja vastaanottajamaan intressien tulisi kohdata. Näin on, kun tulija tarvitsee työtä ja vastaanottajamaa työn tekijöitä. On ongelmia, joita voidaan hoitaa siirtolaisuuden avulla mutta on myös ongelmia, joita sillä ei voida hoitaa. Pahimmassa tapauksessa siirtolaisuus voi johtaa tuhoisiin seurauksiin.   

Voimakasta kritiikkiä on saanut näkemys, jonka mukaan siirtolaisella on oikeus valita kohdemaansa ja oikeus saada siellä elatus riippumatta siitä, tekeekö hän töitä vai ei. Tämä kritiikki on täysin aiheellista. Osa kritiikistä on asenteellista ja asiatontakin, mutta suuri osa on varsin hyvin perusteltua. Valtiolla on kansalaisiaan koskevia vastuita ja pystyäkseen kantamaan näitä vastuita, sen tulee voida päättää kuinka paljon ja minkälaisia siirtolaisia se vastaanottaa. Niinpä lehdistön tapa suhtautua siirtolaisiin ikään kuin he olisivat pakolaisista on harhaanjohtava ja suorastaan epärehellinen.

On vedottu siihen, että Suomesta on lähtenyt eri aikoina siirtolaisia USA:han, Kanadaan, Ruotsiin ja Australiaan. Kaikissa tapauksissa lähdön syynä on ollut Suomessa vallinnut työn puute. Vastaanottajamaissa puolestaan on ollut työvoimapula. Suomalaiset, kuten muutkin siirtolaiset ovat menneet tätä työvoimapulaa paikkaamaan. Vastuu toimeentulosta on ollut siirtolaisella, ei vastaanottajamaalla. Kaikki osapuolet ovat hyötyneet, molempien ongelmia on ainakin helpotettu.

Toisenlainen esimerkki on Pohjois-Amerikan siirtolaisuus. Englannista ja Irlannista lähteneet siirtolaiset asettuivat asumaan alkuasukkaiden eli intiaanien naapureiksi. Yhteiselo sujui varsin kauan suhteellisen rauhanomaisesti. Ei konflikteitta mutta vuorovaikutus säilyttäen. Viisi sivistynyttä heimoa (tai kansakuntaa) Cherokeet, Chocatw't, Creekit, Chikasawt ja Seminolet omaksuivat monin osin eurooppalaisen kulttuurin, lukutaidon, kristinuskon, keskitetyn hallinnon ja kirjoitetut lait. He harjoittivat kaupankäyntiä ja solmivat avioliittoja siirtolaisten kanssa.  Yhteiselo päättyi, kun käenpoika kasvoi liian suureksi ja työnsi ulos pesän alkuperäiset poikaset. Vuonna 1830 siirtolaiset säätivät lain nimeltä Indian Removal Act. Siitä alkoi intiaanien väkivaltainen häätäminen ensin Mississipin länsipuolelle ja sitten yhä pienempiin territorioihin. Siirtolaiset olivat osoittautuneet alkuperäisväestölle tuhoisiksi.

Pohjois-Amerikan siirtolaisuutta on mainostettu esimerkkinä siirtolaisuuden synnyttämän monikulttuurisuuden siunauksista. Tämä on suuresti harhaanjohtavaa. Pohjois-Amerikan siirtolaiset säilyttivät kulttuurinsa, alkuperäisväestö sopeutui siihen, mutta se ei pelastanut alkuperäisväestöä. Siirtolaiset tulivat keskenään hyvin läheisistä kulttuureista. Aluksi Brittein saarilta, sittemmin Saksasta ja myöhemmin muualta Euroopasta. Kulttuuriset etäisyydet olivat pieniä ja kulttuurien välinen kitka pysyi rajoitettuna. Uudet tulijat integroituivat aikaisempien tulijoiden kulttuuriin. Poikkeuksen muodostivat maahan orjiksi tuodut afrikkalaiset, joiden asema ja kulttuuri poikkesi jyrkästi maan muiden asukkaiden kulttuurista. Orjuus lopetettiin vuonna 1865, mutta kulttuurinen integroituminen edelleen monessa suhteessa vajavainen ja konfliktialtis.

Media suhtautuu monikulttuurisuuteen yksisilmäisen myönteisesti, pitää sitä tavoiteltavana ja suorastaan keskeisenä syynä siirtolaisuuden suosimiseen. Se kaihtaa kertomasta monikulttuurisuuden riskeistä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kulttuurien sekoittaminen voi olla hedelmällistä ja näin on yleensä silloin kun kulttuuriset etäisyydet eivät ole kovin suuria, silloin kun kulttuurit ovat yhteensopivia ja silloin kun vähemmistökulttuurin osuus väestöstä on pieni. Tällöin ei juurikaan synny kulttuurisesti eristyneitä enklaaveja. Toisaalta, on kulttuureja jotka sopeutuvat ylimalkaan huonosti toisiin kulttuureihin ja on kulttuureja joiden keskinäinen konfliktialttius on suuri. Kaikki muistavat hutut ja tutsit, Jugoslavian hajoamisen yhteydessä tapahtuneet joukkomurhat, Intian itsenäistymiseen liittyvän verisen jakautumisen Intiaksi ja Pakistaniksi. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Konfliktit ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kuitenkaan emme löydä mediasta käytännöllisesti katsoen lainkaan analyysiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat kulttuurien yhteen sopimiseen ja minkälaiset prosessit edesauttavat kulttuurien integroitumista. Ja tuolla jälkimmäisellä en totisesti tarkoita niitä naiiveja "ollaan kilttejä toisillemme" -juttuja.

Merkittävin esimerkki ongelmasta jota ei voida siirtolaisuuden avulla hoitaa on Afrikan väestönkasvu. Ja se on maailman ylivoimaisesti pahin ongelma. Kuitenkin media pyrkii propagoimaan nimenomaan siirtolaisuuteen perustuvaa toimintamallia.   

Yllä olevat väestöpyramidit kertovat, että väestön kasvu on saatu hallintaan kaikkialla muualla paitsi Afrikassa, jossa se jatkuu räjähdysmäisenä. Koska maapallon luonnonvarat ovat jo nyt liikakäytöllä, väestönkasvu johtaa väistämättä kurjistumiseen, ekokatastrofiin tai molempiin. Ainoa ratkaisu on siis väestönkasvun pysäyttäminen ja mieluiten väestömäärän saaminen laskevalle käyrälle. Jos Afrikan väestönkasvun ongelmia  yritetään ratkoa muuttoliikkeen avulla, ainoa tulos on ongelman levittäminen ja katastrofin syventäminen. Kuvat kertovat myös sen, että Afrikan ikäpyramidin alimmat kerrokset ovat runsaat 7 kertaa Euroopan vastaavia runsasväkisemmät. Vaikka ekologisia rajoitteita ei olisi ja vaikka Eurooppaan muuttaisi Afrikasta yhtä paljon väkeä kuin Euroopassa syntyy, se ei riittäisi Afrikan väestöongelman ratkaisemiseen. Se vain synnyttäisi Eurooppaan uuden väestöongelman. Jostakin syystä media käsittelee varsin niukalti väestönkasvun ja muuttoliikkeen aiheuttamia ekologisia ongelmia. Se ei katso nenäänsä pidemmälle, se haluaa vain antaa periksi väestöpaineille vaikka myötäilyn tulokset ovat katastrofaaliset koko maapallon kannalta.

Maahanmuuton taloudellisten vaikutusten uutisointi on jokseenkin kauttaaltaan harhaanjohtavaa. Kustannukset piilotetaan tai aliarvioidaan. Hyötyjen ja muiden vaikutusten arviointi on suurelta osin toiveajattelua.

Yhden lehden arvion mukaan 30 000:sta tulijasta kertyy vuosittain noin 400 miljoonan euron rasitus. Tämä tarkoittaisi 13 000 euroa/henkilö/vuosi, eli 35 euroa/henkilö/päivä.  Toinen kertoo saaneensa maahanmuuttovirastosta tiedon, että yhden ihmisen vuorokausi vastaanottokeskuksessa maksaa valtiolle 40 euroa. Sen mukaan summa pitää sisällään kaikki vastaanottokeskuspalvelut.  Maahanmuuttoviraston tilinpäätös vuodelta 2014 kertoo, että viraston vastaanoton kustannukset olivat runsaat 20 000 euroa/henkilö/vuosi eli 55 euroa/henkilö/päivä. Tämä on toteutunut luku, jossa ei ole huomioitu edessä olevaa kapasiteetin nopean nostamisen vaikutusta kustannuksiin. Yleensä sellainen nostaa kustannuksia hyvinkin jyrkästi. Tämä summa ei myöskään pidä sisällään muiden toimijoiden, kuten terveydenhuollon kustannuksia. Media ei siis onnistu löytämään lähellekään oikeaa summaa vaikka tavallinen matti meikäläinen saa yllä olevat tiedot esille parissa minuutissa. Mitä kustannuksia on piilossa noiden takana, on jo sitten toinen tarina. 

Hyötyjen puolella vedotaan toistuvasti kestävyysvajeeseen. Kerrotaan, että työikäisten määrä suhteessa eläkeläisiin on kääntymässä epäedulliseksi. Hehkutetaan, että pakolaiset ovat uusi Nokia. Hehkuttaja perustelee näkemystään sillä, että Yhdysvallat on esimerkki maasta, jonka huipputuottavia innovaatiokeskittymiä ruokitaan koulutettujen maahanmuutolla. Toinen mainostaa, että 100 000 uutta maahanmuuttajaa vuoteen 2030 mennessä puolittaisi kestävyysvajeen, jos maahanmuuttajien työllisyysaste nousisi kantaväestön tasolle.  Ihan hyviä visioita. Niissä vain on pari heikkoutta. Turvapaikanhakijoissa ei ole noita huipputuottavia koulutettuja. Silloin kun tulossa on Nokian Rajeev Surin kaltaisia henkilöitä, he eivät ole hakemassa turvapaikkaa ja heidät otetaan avosylin vastaan.  Ja mitä tulee tuohon kestävyysvajeskenaarioon, niin "jos jos ei tiellä ois, niin lehmätkin lentää vois". Kestävyysvajetta eivät paranna työikäiset vaan työtä tekevät. Tällä hetkellä Suomessa on korkea työttömyys ja sen kasvaa nopeasti, lähes nopeimmin Euroopassa. Meillä ei siis ole puutetta työvoimasta vaan päinvastoin. Turvapaikanhakijat ovat pääosin peräisin Somaliasta ja Lähi-Idästä. Näiden ryhmien työllisyysaste on 40 % tasolla eikä näytä paranevan maassaoloajan funktiona. Heidän työllisyysasteensa on suunnilleen 60 % kantasuomalaisten vastaavasta. He eivät vähennä kestävyysvajetta. He pahentavat sitä. Ne kestävyysvajetta vähentävät maahanmuuttajat tulevat Virosta, Venäjältä ja Länsi-Euroopasta. He tulevat normaalin maahanmuuttomenettelyn, eivät turvapaikkamekanismin kautta.    

Jos media hoitaisi tehtäviään, se myös tutkisi pakolaisliiketoiminnan toimijoita ja menettelyitä, kuten erilaisten mafioiden ja ISISin ihmissalakuljetusbusineksista. Se tutkisi sitä, miten turvapaikanhakijoita käytetään ylihinnoiteltujen majoitus- ja palveluliiketoimintojen perustana. Se tutkisi sitä, kuinka humanitaariseksi suurvallaksi julistautunut Ruotsi dumppaa turvapaikanhakijoita naapuriinsa Suomeen, huomattuaan kuinka suuria ongelmia tämä tulijoiden virta heille aiheuttaa. Se tutkisi sitä, kuinka EU:n väljentynyt pakolaispolitiikka on kasvattanut jyrkästi turvapaikanhakijavirtaa. Se tutkisi sitä, kuinka lähtömaissa mainostetaan kohdemaita ja ohjeistetaan, minkälaisia tarinoita tulee kehittää haastatteluja varten. Nyt joitakin näistä asioista sivutaan pikku-uutisissa, mutta valtaosan tilasta valtaavat erilaiset tervetuloa-tänne -piknikit ja "kuinka maahanmuutosta tuli sukupuolten sota"  ja kuinka toimittajille (tietysti naistoimittajille) lähetetään jopa vihaviestejä.