Kuka hyötyisi ruuhkamaksuista

Liikenneministeri  Anu Vehviläinen torjui pääkaupunkiseudulle kaavaillut ruuhkamaksut.  Vehviläinen vastasi eduskunnan kyselytunnilla maksuja kiirehtineille vihreille, että tehtyjen selvitysten pohjalta niiden käyttöönotto ei ole mahdollista.

Tämä oli hyvä ja oikeaan osunut päätös. Kerrataanpa vähän taustaa ja ehdotuksen sisältöä.

Liikenne- ja viestintäministeriön teettämä Helsingin seudun ruuhkamaksuselvitys julkaistiin kesäkuussa 2009. Sitä täydentävä selvitys julkaistiin helmikuun alussa 2011.

Tarkoitus oli selvittää, voidaanko ruuhkamaksuilla edistää liikennepoliittisia tavoitteita kustannustehokkaasti Helsingin seudulla.  Selvityksen tarkoituksena ei ollut valita tai esittää tiettyä ruuhkamaksujärjestelmää käyttöönotettavaksi Helsingin seudulla.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea ruuhkamaksumallia, joille annettiin nimet kehämalli, linjamalli ja vyöhykemalli.

Kehämallissa kehä III:n sisäpuolella olisi yksi maksupistekehä, jossa maksu perittäisiin maksupisteen ohittamisesta. Tämä malli on yleensä käytössä siellä, missä tiemaksuja maksuja peritään.

Linjamalli muodostuisi kahdesta kehästä ja kahdesta poikittaisesta maksulinjasta. Tekninen toteutus olisi samanlainen kuin kehämallissa.

Vyöhykemallissa maksu perustuisi ajettuihin kilometreihin. Järjestelmä perustuisi satelliittipaikannukseen ja pitkän kantaman tiedosnsiirtoon ajoneuvolaitteen ja taustajärjestelmän välillä. Järjestelmä vaatisi siten ajoneuvoihin paikannus- ja viestintälaitteet. Selvityksessä ei esitetty kuinka usein ajoneuvo ilmoittaisi sijaintinsa. Tämä vaikuttaa oleellisesti tietoliikenteen määrään ja taustajärjestelmältä vaadittavaan tapahtumankäsittelykapasiteettiin. Koska satelliittipaikannin on helppo mykistää, järjestelmä vaatii täydennykseksi myös valvontaportit, joilla tarkkaillaan, että ajoneuvolaite on toiminnassa ja kuvataan niiden ajoneuvojen rekisterinumerot, joiden laite on mykistetty. Tällaista järjestelmää ei ole vielä toteutettu missään eikä sellaista ole myöskään päätetty ottaa käyttöön missään.

Ruuhkamaksumallien kustannusarvio kerrotaan tehdyn laskentamallilla, joka perustuu kansainväliseen tietämykseen toteutetuista ja suunnitelluista sovelluksista. Mallia ei sen tarkemmin esitellä. Mihin vyöhykemallin kustannusarvio perustuu  jää auki, koska kansainvälisiä toteutuksia ei ole. Laskelmissa arvioitiin lisäksi markkinoiden kehittymisen aiheuttama hintojen lasku. Kuinka suureksi ja miten se arvioitiin, ei käy ilmi raportista. Tietojärjestelmien osalta oletus kehittämiskustannusten laskusta ei vaikuta realistiselta. Kokemuksen mukaan trendi on ollut tosiasiassa nouseva. 

Laskelmien uskottavuutta valaisee ehkä Tukholman esimerkki, jossa valittu ratkaisu vastaa lähinnä linjamallia. Tukholmassa ruuhkamaksut osoittautuivat taloudelliseksi fiaskoksi. Siellä valittu toteutustekniikka oli kuitenkin tässä selvityksessä tarjottavaa gps-paikannukseen perustuvaa tekniikkaa yksinkertaisempi.

”Hankkeen aloituskustannukset, mukana kokeiluvaihe ja laiteinvestoinnit, kohoavat noin 250 miljoonaan euroon. Kun tulot ovat parhaimmillaan 70–80 miljoonaa euroa ja käyttömenot ainakin 30 miljoonaa on vaikea vielä pitkään aikaan puhua taloudellisesta menestyksestä”, Cordi muistuttaa. Hanke myytiin poliittisesti tukholmalaisille lupauksella, että nopeasti syntyvä ylijäämä käytettäisiin julkisen liikenteen parannuksiin tai uuteen ohitustiehen. ”Ruuhkamaksuilla on vain marginaalinen vaikutus Tukholman liikenteeseen. Esimerkiksi tullien sisällä liikenne on todennäköisesti kasvanut, kun kaupungissa asuvat luulevat, että autolla liikkuminen on nyt helpompaa”, väittää liikennesuunnittelun professori Ilja Cordi.

Raportissa esitettyissä laskelmissa kehämallin investointikustannuksiksi arvioitiin 35 miljoonaa euroa ja linjamallin investointikustannuksiksi 171 miljoonaa euroa. Linjamallin investointikustannukset olivat siis  4,8 kertaiset kehämalliin verrattuna. Tukholman kokemusten valossa kustannusarviot vaikuttavat kovin epärealistisilta.

Linjamallin kustannusarvio vaikuttaa erityisen epärealistiselta, tosin arviointia hankaloittaa raportissa esitettyjen tietojen puutteellisuus. Yritetään nyt kuitenkin. Raportin mukaan ajoneuvolaitteita tarvittaisiin 630 000 kpl, hinnaksi arvioitiin 220 euroa ja käyttöiäksi 5 vuotta. Jos hinta-arviota pidetään uskottavana, tästä kertyisi 138 miljoonan euron hankintakustannus ja suunnilleen 28 miljoonan euron vuotuiset uusintakustannukset.

Ajoneuvoja valvovia tienvarsilaitteita arvioitiin tarvittavan 45 kpl. Vyöhykemallissa porttien määräksi arvioitiin 70. Koska ajoneuvolaitteen mykistäminen ja harvassa olevien valvontaporttien väistäminen on helppoa, osa autoilijoista todennäköisesti pimentäisi laitteen ja etsisi sellaisia reittejä joilla voivat välttää harvassa olevat valvontaportit. Lääkkeeksi tähän otettaisiin todennäköisesti valvontaporttien lisääminen, oletettavasti moninkertaiseksi. Kustannukset  luonnollisesti nousisivat vastaavasti.

Kättöönottoa edeltävän henkilötyön määräksi (toteutusprojektin hallinta, operoinnin valmistelu ym. ) arvioitiin vyöhykemallissa 660 htkk ja linjamallissa 694 htkk. Täysin uudenlaisen ratkaisun käyttöönotto ei siis vaatisi sen enempää työtä kuin maailmalla runsaasti käytetyn ratkaisun käyttöönotto. Tämä ei ole lainkaan uskottavaa.

Valvontajärjestelmä käsittää tienvarsilaitteet, liikkuvat valvontayksiköt sekä keskusjärjestelmän laitteet ja ohjelmistot. Valvontajärjestelmän kustannuksiksi arvioitiin kehämallissa 3,5 miljoonaa ja linjamallissa 5,2 miljoonaa. Keskusjärjestelmän kustannuksiksi arvioitiin kehämallissa 7,7 miljoonaa ja linjamallissa 9,2 miljoonaa.  Nämä suhteet eivät ole lainkaan uskottavia.  Turun moottoritien telematiikkahanke maksoi noin 15 miljoonaa. Tien avaamista viivästettiin useita kertoja telematiikan ongelmien takia. Kuitenkin kyseessä oli vain yksi tie ja olennaisesti pienemmät ajoneuvo- ja tapahtumamäärät. Linjamallin desimaalipilkku on luultavasti väärässä paikassa ja tämäkin saattaa olla optimistinen arvio.   

Operointikustannuksiksi arvioitiin kehämallissa 14,4 miljoonaa ja linjamallissa 46,7 miljoonaa.  Vyöhykemalli arvioitiin siis runsaat kolme kertaa kalliimmaksi. Poistot mukaan luettuna kehämallin vuosikustannuksiksi arvioitiin  19,6 miljoonaksi ja vyöhykemallin 84,4 miljoonaksi.  Suhteeksi tulisi siis 1 : 4,3.

Ruuhkamaksujen tuotot olisivat laskelmissa käytetyllä hintatasolla kehämallissa 140 miljoonaa euroa ja vyöhykemallissa 274 miljoonaa euroa. Helsinkiläisiltä perittäisiin täten 2 - 4 kertaa enemmän rahaa kuin tukholmalaisilta.  Vyöhykemallin moninkertaisia kustannuksia katettaisiin tienkäyttäjiltä perittävillä moninkertaisilla maksuilla.

Raportin mukaan kaikki ruuhkamaksumallit olisivat tehokkaita ruuhkien poistajia.  Tukholman ja Lontoon kokemukset eivät oikein tue tätä väitettä.

Raportissa esitetään, että henkilöautolla liikkuvat työmatkalaiset olisivat ruuhkamaksujärjestelmän merkittävin maksajaryhmä. Kaikissa malleissa maksuja  suunnitellaan kuitenkin perittäväksi myös ruuhka-aikojen välillä.

Jatkoselvityksen lähtökohdissa todettiin, että mikäli järjestelmällä tavoitellaan liikennejärjestelmän rahoituksen kehittämistä, järjestelmän kustannukset eivät saisi olla korkeita. Selvityksessä lähdettiin siitä, että järjestelmän kustannukset ovat enintään 10 % järjestelmän tuotosta.

Jatkoselvityksen lähtökohdaksi otettiin sitten ylivoimaisesti kallein ja suurimmat kustannusriskit sisältävä satelliittipaikannukseen perustuva kilometrimaksu. Valintaa perusteltiin sillä, että järjestelmä olisi mahdollisuus laajentaa koko maata koskevaksi kilometrimaksujärjestelmäksi. Työryhmä luonnollisesti päätti, että se ei arvioi järjestelmän kustannuksia.

Vähän ennen jatkoselvitysraportin julkistamista ruuhkamaksutyöryhmän jäsen mainosti Helsingin Sanomissa satelliittipaikannukseen perustuvan seurannan hyviä puolia. Alkoi olla varsin ilmeistä, että kysymys ei ollutkaan mistään mahdollisten ruuhkien helpottamisesta, vaan satelliittipaikannukseen perustuvan järjestelmän markkinoinnista. Työryhmän jäsenten taustaa tarkastelemalla intressi on ilmeinen. Valtakunnallista, paikantamiseen perustuvaa perustuvaa liikenteen verotusta kannatti lausunnossaan mm. älykkään liikenteen verkosto ITS-Finland, jonka varsinaisia jäseniä ovat mm. Digita, Tieto ja Logica.

Satelliittipaikannukseen perustuvan järjestelmän hankkiminen ja levittäminen koko maahan olisi laite- ja järjestelmätoimittajille sekä konsulteille miljardibusiness. Veronmaksajille ja tiellä liikkujille luonnollisesti samansuuruinen rasite.

Pinerolo

Helsingin kaupunki tilasi Guggenheim säätiöltä selvityksen Guggenheim-museon perustamismahdollisuuksista. Guggenheim säätiölle annetaan 2,5 miljoonaa dollaria selvityksen tekemiseen. Selvityksen tekijä saa vapaat kädet. Selvityksen ohjausryhmä on vapaa keskustelufoorumi, joka saa tilannekatsauksia, mutta ei tee päätöksiä, vaikka ryhmässä on päärahoittajien edustajia. Guggenheim säätiö saa palkata avukseen kenet haluaa. Helsingin edustajaksi on nimetty Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela Siren.  Hän on sitä mieltä, että selvitykseen osallistuminen ei vaikuta mitenkään hänen normaaliin työhönsä ja että selvitykseen käytettävät kustannukset eivät ole mistään pois.

Muistui mieleeni Ollin pakina Pinerolo. Kamreeri Jakari ilmoitti saaneensa ostetuksi Pinerolon alkuperäisen taulun. Hän oli joutunut maksamaan siitä hirvittävän summan, mutta katsoi saaneensa  sen suorastaan pilkkahinnalla, katsoen siihen, että "Pinerolo on nykyaikaisen eurooppalaisen taiteen kuuluisimpia nimiä, ellei suorataan kuuluisin".  Jakari kutsui joukon taidetta ymmärtäviä ystäviä Pineroloa katsomaan. Taulua ihasteltiin ja ylisteltiin. Paikalle tuli myös taiteilija Efraim Kemiö, joka herätti suurta tyrmistystä väittämällä röyhkeästi, että taulu oli roskaa. Ja niinhän siinä kävi, että taulu osoittauti hänen Italiassa, Pinerolo nimisellä paikkakunnalla sutaisemakseen harjoitelmaksi. Paikan nimi oli kirjoitettu suurella ja tekijän nimikin löytyi jostakin kulmasta.

Mieleeni hiipi epäilys, että onkohan tässä Guggenheim-hommassakin nyt enemmän intoa kuin ymmärrystä. Selvityksellä on ohjausryhmä joka ei ohjaa mitään. Ilmeisesti se juo kahvia tai jotain parempaa. Taidemuseon johtaja jonka ajankäyttöön tällainen selvitys ei vaikuta mitään. Ilmeisesti vapaata aikaa on viljalti tai selvityksen tekijä saa todella vapaat kädet. Pari miljoonaa, jotka tulevat taivaasta, eivätkä esimerkiksi kaupungin veroista. Mahdetaankohan tässä nyt olla perin naivisti rähmällään Guggenheimiin päin. Ainakin tässä näkyvät klassilliset katastrofiprojektin ainekset.

Selvitystyön nielemä raha on pikkusumma verrattuna mahdollisen Guggenheim-museon rakentamiseen ja ylläpitoon.

The New York Times kertoi muutama vuosi sitten, että Guggenheimia lähestyvien kaupunkien on varauduttava maksamaan 150–200 miljoonaa dollaria museon rakentamiseksi. Säätiölle ei käy mikä tahansa halparatkaisu.

Tämän lisäksi kaupunkien on myös maksettava Guggenheim-säätiölle lisenssimaksua museon perustamiseksi. Useiden kansainvälisten lähteiden mukaan lisenssimaksu on 20–30 miljoonaa euroa.

Tämän lisäksi uudet museot sitoutuvat New York Timesin mukaan ostamaan joka vuosi taidetta tietyllä summalla (esimerkiksi Bilbaossa 10 miljoonalla dollarilla) sekä kattamaan museon toiminnan mahdollisen alijäämän.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoo, että Helsinki ei vielä ole neuvotellut Guggenheimin kanssa lisenssimaksun suuruudesta. Hän ei myöskään tiedä, millaisia lisenssejä Guggenheim on muilta kaupungeilta pyytänyt. "Meille ei ole viestitetty Guggenheimin puolelta (lisenssimaksusta), emmekä ole sitä kysyneet.". Pajunen sanoo myös, että hän ei tunne olemassaolevaa mallia,  jolla Guggenheim-museoita ylläpidetään.

Kerrataan. Sopimuksen tehnyt kaupunginjohtaja ei ole selvittänyt mahdollisen museon rakentamiseen ja ylläpitoon liittyviä ehtoja eikä kustannuksia. "Emme ole kysyneet ja meille ei ole kerrottu". Kustannukset näyttäisivät olevan 200 miljoonasta ylöspäin. Kuinka paljon ylöspäin on vain arvattavissa. Tällaisessa tilanteessahan normaalisti vakuutetaan, että budjetti on enintään jotakin ja sitä ei missään tapauksessa ylitetä. Kun sopimuksia sitten tehdään, budjetti on selvästi suurempi ja se ylitetään aikanaan reilusti. Vuotuiset käyttökustannukset näyttäisivät olevan jotakin 30 miljoonasta ylöspäin. Kun sopimukset tehdään tässä "emme ole kysyneet ja meille ei ole kerrottu" -hengessä, voi vain arvata kuinka paljon ylöspäin ne kiipeävät.  

Pajusen toimintaa minä tässä hämmästelen. Vanhana kauppiaana hänen pitäisi tietää, että kun ostaja on ylenmäärin innostunut myyjä voi laittaa niin suolaisen hintalapun kuin ikinä haluaa ja sellaiset toimitusehdot kuin suinkin ilkeää.  

Bilbaon Guggenheim museon rakennus on toki saanut runsaasti julkisuutta, mutta Bilbaon kaupungin kohentuminen on kyllä seurausta hyvin paljosta muusta. Espanjan keskushallitus ja ilmeisesti myös EU kaatoi roppakaupalla rahaa saadakseen Bilbaon kohentumaan, Baskimaan rauhoittumaan ja viedäkseen tuulen ETA:n purjeista. Yhtenä esimerkkinä kohentamistoimista vaikkapa teknologiapuisto Bizkaia technology park. Maakuntien miehet tuskin haluavat kaataa Helsinkiin roppakaupalla rahaa.  Nykyisin se raha virtaa aivan päinvastaiseen suuntaan.  

Museona Bilbao osoittautui minulle pieneksi pettymykseksi. Ei huono, mutta ei myöskään maineensa veroinen. Vähintään yhtä hyviä ovat minun silmilläni katsottuna olleet vaikkapa Tanskan Louisiana, Barcelonan Miro-museo, Lissabonin modernin taiteen museo tai Madridin Reina Sofia. Eikä Tallinnan Kumukaan häpeä vertailussa. Tämähän on tietysti makuasiakin, mutta vähän samansuuntaisia kommentteja olen kuullut muiltakin taiteesta kiinnostuneilta.

Elokuvissa menestyselokuvien jatko-osilla on aivan tietty maine. Ettei tässä nyt oltaisi tekemässä suurella innolla ja suurella budjetilla yhtä tällaista jatko-osaa. Parin miljoonan haaskaaminen ei vielä kauheasti kirpaise helsinkiläisen kukkarossa mutta seuraavat vaiheet sitten olisivat jo kirvelevän kalliita. Helsingin veroäyriä on juuri nostettu. Samaan aikaan kannetaan hyvin aiheellista huolta Helsingin budjetin tasapainoon saamisesta  ja suunnitellaan palvelujen leikkaamista. Tämän lisäksi esimerkiksi Helsingin Energian tuloutus tulee tulevaisuudessa putoamaan roimasti.

Jakari käytti Pineroloonsa omia rahojaan, mutta nämä sankarit aikovat käyttää helsinkiläisten rahoja.