Taivas putoaa

Kävelipä kana Kaakernappi pähkinälehdossa ja nokki pähkinäpuun juurella. Kettu Repolainen ravisti pähkinäpuuta ja pähkinä putosi kana Kaakernapin päähän. Pienessä päässään kana Kaakernappi päätteli, että taivas putoaa. Ja niin kana Kaakernappi läksi juosta viipottamaan kertoakseen kuninkaalle, että taivas putoaa. Matkalla vastaan tuli kukko Kuukernuppi , joka kysyi, minne moinen kiire. Kana Kaakernappi toimitti, että taivas putoaa ja täytyy kertoa kuninkaalle. Niin kukko Kuukernuppi läksi juoksemaan kana Kaakernapin mukana. Sitten vastaan tulivat vuorollaan kissa Kirnauskis, sika Hinksisvinksis, pukki Pökökökö, lehmä Jamakrama ja härkä Huiskispuiskis ja kaikki ne saivat kuulla, että taivas putoaa ja täytyy rientää kertomaan kuninkaalle. Ja kaikki ne liittyivät mukaan tähän juoksevaan seurueeseen. Viimein vastaan tuli kettu Repolainen seitsemän pienen poikansa kanssa ja kettu Repolainen nauroi ja kaikki pienet pojat nauroivat ja silloin eläimet huomasivat, että maailmanloppu ei ole lähelläkään.

Tapahtuipa Jyväskylän kaupungissa, että muutamat toverit päättivät järjestää kirjastossa kirjaesittelyn. Ovella vartioimaan asetettiin varuiksi pari ovimiestä ja jokunen vieteripatukalla varustautunut toveri. Tapahtui sitten niin, että tilaisuuteen yritti tunkeutua kolme hörhöä. (Kyseessä ei siis ollut kolme karhua, koska se on aivan toinen tarina.)  Kun hörhöt yrittivät tunkeutua ovimiesten ohi, ovimiehet tovereineen ryhtyivät heitä urheasti torjumaan Käsirysyhän siitä syntyi. Yksi hörhöistä onnistui huitaisemaan yhtä tovereista puukolla lapaluuhun ja vastineeksi hörhöt saivat maistaa vieteripatukkaa ja tuolinjalkaa. Onneksi vakavampia vammoja ei syntynyt, vaikka lääkärissäkäynti siitä tietysti tuli. Poliisi nappasi hörhöt kiinni ja toimitti putkaan, paitsi sen yhden joka juoksee missä juoksee, kunnes päätyy aikanaan poliisin pakeille hänkin. Käräjillä sitten luetaan aikanaan syytteet ja jaetaan tuomiot. 

Tähän tämä tarina sitten päättyisikin, kuten tällaisilla nakkikioskirähinöillä on tapana, ellei kana Kaakernappi toimittajan hahmossa olisi päätellyt, että taivas putoaa, eli sananvapaus on vaarassa, poliittinen väkivalta on riistäytymässä käsistä ja demokratia on tuhon partaalla. Eikä aikaakaan, kun kuoroon liittyi koko muu karja muiden toimittajien, päivystävien tutkijoiden, kansanedustajien, ministerien ja lopulta peräti pääministerin hahmossa. Kansanedustajat alkoivat kauhistella "poliittisen väkivallan rantautumista Suomeen". Järkyttyneet kansanedustajat kaipasivat presidentiltä avauksia. Vasemmistoliiton puheenjohtajan mielestä tapaus oli vain jäävuoren huippu. Pääministeri oli huolestunut sananvapaudesta ja kokoontumisvapaudesta. Keskustelupalstat täyttyivät järkytyksen ilmauksista ja voi sitä, joka ei osannut nähdä tätä tapausta kristalliyön veroisena tuhon airuena.

Epäilemättä se kettu Repolainen poikasineen istuu ja nauraa ja ehkäpä muut eläimetkin piakkoin huomaavat, että maailmanloppu ei ole lähelläkään. Onneksi tämä on tämän sadun suomalainen versio. Siinä alkuperäisessä ulkomaalaisessa versiossa se kettu tarjoutui viemään eläimet turvaan ja se vei ne omaan luolaansa jossa se söi ne ja syötti poikasilleen. 

Tätä tarinaa rustatessani kuvittelin tekeväni pienen ironisen kertomuksen typerästä mutta varsin vähäpätöisestä episodista, josta nousi suhteettoman suuri häly.  Suomessa nimittäin tapahtui runsaat 40 000 pahoinpitelyä vuonna 2011 ja jos niistä kaikista raportoitaisi yhtä perusteellisesti, paperitehtailla ei olisi huolen häivää ja pysäytetyt paperikoneet jouduttaisiin kaivamaan kiireen vilkkaa koipussista.  Vaan vähänpä osasin arvata. Ei aikakaan, kun paljon tätä järisyttävämpi tapahtuma vangitsi median huomion ja valtasi lehtien palstat. Pari toimittajanalkua kertoi kakanneensa housuihinsa linja-autossa.