Tahallisen väärinymmärtämisen kyky on ehtymätön luonnonvara.
Se on myös yksi julkisen keskustelun sitkeimmistä rikkaruohoista, eivätkä
ammattitoimittajat ole siitä millään tavalla vapaita.
Helsingin Sanomat haastatteli 19.2.2014 Pirkko Ruohonen-Lerneriä, joka oli pudonnut
eduskuntaryhmän johtajan paikalta.
Haastattelu koski kyseistä tilannetta. Toimittajan mainitsi, että Pirkkoa
pidetään hankalana henkilönä ja tämän takia hänen avustajansa vaihtuvat usein
sekä kysyi lopuksi, miksi ihmissuhteet eivät toimi? Pirkko puolustautui sanomalla, että ei avustajan äitiyslomalle jääminen
tarkoita puutetta hänen ihmissuhdetaidoissaan. Tuli vielä sanoneeksi, että
ilmeisesti olisi kannattanut palkata nuoria miehiä. Helsingin Sanomat teki
tästä kissankokoisilla kirjaimilla pääotsikon " Perussuomalaisten
Ruohonen-Lerner: Kannattaa mieluummin palkata nuoria miehiä kuin nuoria naisia".
Kyseessä siis oli provosoivaan kysymykseen heitetty ironisen
sävyinen kommentti. Kyllä sen ymmärsi mitä ilmeisimmin myös toimittaja.
Sisäpiirin kommentin mukaan toimittajien twitterkeskusteluissa yleinen kanta
tuntui olevan, että "tiedetään oikein hyvin mitä toinen tarkoitti, mutta
juttuhan tästä täytyy tehdä". Tämä
parempi tietämys ei tietenkään estänyt ei estänyt harhaanjohtavaa otsikointia
eikä paheksumisen myrskyn irti päästämistä. Se ei myöskään estänyt Hesarin
toimittajaa esittämästä omana tulkintanaan, että Ruohonen-Lerner on nyt
julistautunut tasa-arvon vastustajaksi ja miesten suosijaksi. Niinpä toimittaja
riensi kalastamaan paheksuntoja kaikilta mahdollisilta tahoilta.
Useimpien kohdalla
kalastelu onnistui huonosti. Asiaa ei haluttu kommentoida ilman tarkempaa
tutustumista tai kannanotot olivat maltillisia. Näin kävi esimerkiksi Juhana
Vartiaisen kohdalla. "Olisi
parempi korjata lakeja kuin solvata ongelman esille nostajia", Vartiainen
viestitti. Hän ei halunnut kuitenkaan kommentoida asiaa Helsingin Sanomille". Muut kannanotot olivat pääosin samoilla
linjoilla. Työoikeuden professori Seppo Koskisen kohdalla kuitenkin tärppäsi
oikein kunnolla. Suhteellisuudentaju ei kyllä näyttänyt kuuluvan professorin
ominaisuuksiin.
Perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner on rikkonut lakia.
Hänen puheensa ovat syrjintää. Kysymyksessä on lähinnä tasa-arvolain
rikkominen ja syrjintä. Lisäksi tasa-arvosta säädetään perustuslaissa. Koskinen arvioi, että
Ruohonen-Lerner on periaatteessa saattanut syyllistyä myös rikokseen. Lisäksi
professori Koskinen muistuttaa, että kansanryhmää vastaan kiihottaminen on rikos,
ja periaatteessa naisten syrjimiseen kehottaminen voidaan rinnastaa tähän. "Tässä
kyseessä on selvä kehotus", hän kommentoi Ruohonen-Lernerin lausuntoa.
Lisäksi tasa-arvolaki velvoittaa erikseen julkisen viranomaisen edistämään
tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan. "Mielestäni kansanedustaja voidaan
rinnastaa viranomaiseen. Silloin hän rikkoo tätä edistämisvelvoitetta",
Koskinen sanoo. Koskisen mukaan
syyttäjä voisi halutessaan puuttua Ruohonen-Lernerin puheisiin. "Mutta
ensisijaisesti puhemiehen tai puhemiesneuvoston pitäisi hoitaa tämä.
Ruohonen-Lerner olisi ohjattava asianmukaisesti laillisuuden tielle, ja hänen
pitäisi julkisesti perua puheensa", Koskinen kehottaa.
Toimittajakunnassa ja
sosiaalisessa mediassa äläkän nostaminen onnistui paremmin. Monet
tuohtujat käyttivät vanhaa temppua, jossa valitaan yksi lause joka irrotetaan
asiayhteydestään ja sen pohjalta kehitetään kunnollinen annos pyhää vihaa.
tässä tapauksessa löytyi lause, jonka mukaan Ruohonen-Lerner esitti tämän että
"kannattaa palkata mieluummin nuoria miehiä kuin nuoria naisia".
Tämän jälkeen alkoi tuohtunut vuodatus, jossa kirjoittaja pääsi purkamaan
sydäntään. Pienellä tutkimisella olisi
tietysti selvinnyt, että Ruohonen-Lerner oli palkannut avustajiksi oikeastaan vain
nuoria naisia.
Yksi toimittaja oli
sitä mieltä, että Ruohonen-Lerner järkytti möläytyksellään monia, kun hän
oli sitä mieltä, että nuoria naisia ei kannata palkata. Möläytys, mokaaminen ja
muut vastaavat ilmaukset olivat muutenkin suosittuja luonnehdintoja. Kirjoittajat
katsoivat oikeudekseen tekstin muokkaamisen ja höystämisen, esimerkkinä
vaikkapa demareiden Sanna Marin, jonka mielestä:
"Perussuomalaisten eduskuntaryhmän
puheenjohtajan paikalta syrjäytetty Pirkko Ruohonen-Lerner on ottanut oppia puoluetovereiltaan ja
alkanut päästellä sammakoita suustaan. Rupikonnajuoksun hän aloitti kertomalla
kaikelle kansalle Helsingin sanomien haastattelussa, ettei nuoria naisia pidä
palkata töihin kun ne ilkimykset tuppaavat jäädä äitiyslomalle. Lausunto on
vähintäänkin erikoinen valtakunnan tason poliitikolta, mutta paljastaa
suorasukaisuudessaan Suomessa hiljaa hyväksytyn asenteen".
Tahallinen väärinymmärtäminen sai parhaimmillaan oikein
kielitieteellisiä muotoja: "Kielifilosofian
luennolla puhuttiin siitä, että onko vitsailu onnistunut puheakti jos se ei
huvita ketään... Toisaalta,
koko muulla Suomella taitaa olla vähän erilaisen käsitys termeistä vitsi,
huumori, läppä, ironia ja sarkasmi kuin perussuomalaisilla. Ilmeisesti vitsin
ei tarvitsekkaan olla sellainen, että se huvittaisi yhtään ketään. Puheakti kai
se on valehtelu ja totuuden kiertäminenkin". Kyseinen kirjoittaja siis ilmoitti tietävänsä
puhujan todellisen tarkoituksen paremmin kuin puhuja itse.
Sama kirjoittaja totesi että "Ruohonen-Lernerin möläytystä on keretty ihmettelemään jo useammassa
mediassa niin tavisten kuin kansanedustajienkin toimesta. Tapaus
kuitattiin huumorilla kuten Perussuomalaisissa on tapana. Ruohonen-Lerner
liittyi puolueensa superhumoristien joukkoon. ... Ruohonen-Lerner
sanoo, tottakai kannattavansa naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla.
Sori mut toi argumentti ei kelpaa enää sen jälkeen, kun olet sanonut katuvasi
naisten palkkaamista. ...Emme me
tiedä sitäkään onko Ruohonen-Lernerillä itsellään lapsia, koska se on hänen
yksityisasia mitä hän ei ole kertonut medialle." Kun hänelle
kerrottiin, että R-L:llä on kaksi lasta, vastaus oli: "Hauskaa sinällään. Onkohan hän itse
pyöräyttänyt lapsensa ollessaan työelämässä.. Mitä jos häntä olisi itseään
aikoinaan kohdeltu samalla tavalla". Lopuksi hän toteaa että: "Mielestäni kirjoitukseni on kaikinpuolin
asiallinen ja kiihkoton ja olen kirjoittanut sen rauhallisessa mielentilassa".
Kyky tahalliseen
väärinymmärtämiseen on siis mitä ilmeisimmin ehtymätön luonnonvara. Väärinymmärtäjät
puolustavat tuskin mitään asiaa yhtä kiivaasti ja sitkeästi, kuin tekemäänsä väärää
tulkintaa. On erityisen raskauttavaa ja tuomittavaa, jos väärinymmärryksen
kohde on lisäksi viljellyt leikkiä tai ironiaa ja sanoo viljelleensä leikkiä
tai ironiaa. Huumorin, ironian, sarkasmin tai minkä tahansa muun
ajattelua, tilannetajua tai ymmärrystä vaativien ilmausten käyttö on heidän
silmissään kuolemansynti. Oikeastaan ainoa sallittu huumorin laji (jos sitä nyt
voidaan mitenkään huumoriksi lukea) heidän mielestään on se vihollisen
pilkkaaminen, jota he itse harjoittavat.
