Uhriutumis- ja harhautuskilpailu

Tamperelainen koulu oli antanut yhdeksäsluokkalaisille tehtäväksi tehdä kantaaottavia julisteita. Yksi ryhmä oli tehnyt julisteen jossa keskellä oli turvapaikanhakijoita täynnä oleva vene, vasemmalla puolella otsikko ”Suomeen” ja sen alla Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston kuvat. Oikealla puolella oli otsikko ”Kuoleen” ja sen alla Jussi Halla-ahon ja Laura Huhtasaaren kuvat. Julisteessa näkyivät tekijöiden etunimet ja se oli myös esillä Tampereen kaupungin kulttuurikasvatusohjelman Instagram-tilillä.

Huhtasaari ei pitänyt julistetta asiallisena. Hänen mielestään se oli vihapuhetta ja kannusti vihaan demokraattisesti valittuja poliitikkoja kohtaan. Hän julkaisi Twitterissä viestin johon hän liitti julisteen kuvan. Hänen mukaansa vastuu on koululla ja rehtorilla, ei oppilailla.

Huhtasaaren twiitistä ja sitä seuranneesta blogikirjoituksesta seurasi nykyisin niin tavanomainen julkisuusvyöry. Jos Huhtasaaren tavoitteena oli saada maksimimäärä julkisuutta, hän onnistui täydellisesti. Jos hänen tarkoituksensa oli herättää järkevää keskustelua koulun opetuksen sisällöstä ja koulun vastuusta, hän epäonnistui täydellisesti.

Koulun rehtorin mielestä kansanedustaja ei olisi saanut julkaista koulun nimeä eikä julistetta ilman lupaa. Kukapa laskisi kaikki ne tuhannet oppilastyöt joista on kuvia erilaisilla some –alustoilla ilman minkään koulun minkäänlaisia paheksuntoja.  Rehtorin mielestä oppilaiden nimiä ei saa julkaista ilman lupaa. Ne tosin näkyivät selvästi siinä kaupungin kulttuurikasvatusohjelman instagram -tilillä, jossa ne olivat esillä kuukausia. Kuva kyllä poistettiin pikaisesti sieltä, kun joku viisas oli huomauttanut, että näkyväthän nämä tiedot kaupungin sivuillakin. Kaupungin kulttuurikasvatusyksikkö ei halunnut kommentoida kuvan pikaista poistamista asiasta tiedustelleelle STT:lle.

Uuden Suomen päätoimittaja kirjoitti tapauksesta otsikolla ”Laura Huhtasaari veti alaikäiset oppilaat politiikkansa välineiksi”. Päätoimittaja ohitti huomiotta sen, että Huhtasaari piti vastuullisina koulua ja rehtoria, ei alaikäisiä oppilaita.

Opettajien ammattijärjestön erityisasiantuntijan kommentin mukaan ”teoksen perusteella ei pysty osoittamaan syy-seuraus-suhdetta eli että koulussa olisi harjoitettu propagandaa, jonka seurauksena tehdään tällaisia taideteoksia”. Erityisasiantuntija ei huomannut sitä, että koulu kuitenkin selvästi hyväksyi teoksen antamalla sen julkaistavaksi kaupungin kulttuurikasvatusohjelman sivuille.

Yksi kommentoija ehdotti, että ehkäpä nuorilla on ihan omat aivot ja he ovat luoneet nämä teoksensa ihan itse, ilman agiteeraamista.  Tehtävän antanut opettaja kyllä on Refugees Hospitality Club –aktiivi, joten oletus opettajan vaikutuksesta ei varmaan ole aivan tuulesta temmattu. Tuon ikäiset koululaiset ovat hyvin vahvasti ympäristövaikutusten varassa ja osaavat myös vainuta, minkälaisilla suorituksilla saa opettajalta pisteitä. Päätöksen julisteen hyväksymisestä ja julkaisusta tekevät viime kädessä koulu ja rehtori. Eivät he voi piiloutua oppilaiden selän taa.

Koulu kertoi joutuneensa ottamaan vartijan kohun jälkeen tulleen vihapostin takia. Oliko tähän mitään vakavasti otettavaa perustetta jää arvattavaksi.  Ehkä motiivina oli kauhistelun tarve, kun Tampereen apulaispormestari pääri kauhistelemaan, että ”möröt ovat nousseet koloistaan”. Rehtorin mukaan tiistaipäivä sujui kuitenkin koululla rauhallisesti.

Opetushallituksen mukaan puoluepoliittista vaikuttamista opetuksessa vältetään kaikin tavoin.  Ilmeisesti he eivät ole tässä ainakaan kaikissa tapauksissa onnistuneet erityisen hyvin. Kun Sanikka ja Ukkola kutsuivat Huhtasaaren ohjelmaansa grillattavaksi. Opettaja –lehden toimittaja Twiittaili  ”Ei ole ihme, että persulehden päätoimittajan Matias Turkkilan vaimo Sanna Ukkola haalii ohjelmaansa Laura Huhtasaaren. Toisi oksettavaa ja ala-aroista ohjelmapolitiikkaa”. Ohjelman jälkeen löytyi luonnollisesti parvi kirjoittajia, joiden mielestä Huhtasaaren grillaus oli gestapo-touhua. Ilmeisesti Sanikka ja Ukkola siis onnistuvat keskitien valinnassaan jokseenkin hyvin, kun pöyristelijöitä ja kauhistelijoita löytyi molemmilta laidoilta.

Keskustelun taso ei tuottanut yllätyksiä.

Umpiuskovainen hörhö ja aseettomaan maanpuolustukseen (aikoinaan) sitoutunut heilaaja edustavat jotain sellaista, mitä ei todellakaan haluta kehittyneeseen yhteiskuntaan, Suomeen.

Eero, oliko tämä stalinistisen ongelmajätteen vankkumaton mielipide?

Miltä tuntuisi Huhtasaaresta, jos hänen lastensa nimet ja koulu julkaistaisiin netissä? Huhtasaari ei ole tältä planeetalta, ja persuideologia on sokaissut pään. Lapsellista, vaarallista ja halveksittavaa toimintaa Huhtasaarelta. Siinä teillä on varapuheenjohtaja, jonka kapasiteetti ei riitä kansanedustajaksi. Häpeäisin, jos tuollaiseen puolueeseen kuuluisin ja tuollaisen ihmisen antaisin puoluetta johtaa.

Niinkuin tuolla kirjoitetaan: ''Vaikka työ on ollut esillä julkisessa tilassa, alaikäisten lasten töiden julkaisemiselle pitäisi aina olla lupa.'' Tällaisen asian ymmärtämistä ei tietenkään voi odottaa persukansanedustajalta, eipä tietenkään. On siinä meillä erityisopettaja, oikea kansankynttilä.

Onko vastaavanlaisen propagandan levittäminen kouluissa siis sallittua? Mikäli on, ei kannata pahastua jos kouluihin ilmestyy julisteita, joissa esim. Vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajien kerrotaan kannattavan raiskaajien maahantuontia. "Raiskaus vai pihalle paiskaus?"

Vihervasemmistolaiset opettajat syöttävät lapsille omaa propagandaansa. Siirtolaisia hukkuu Välimereen koska vihervasemmisto houkuttelee paremmalla elintasolla tulemaan Eurooppaan. Australia sai hukkumiset loppumaan kun lopetti siirtolaisten vastaanoton.

Asiallisemmat kannanotot vähän hukkuivat tunnemyrskyjen massaan, mutta jokunen sellainenkin pääsi väliin pujahtamaan.

Keskusteussa olisi ehkä hyvä puhua erikseen Laura Huhtasaaren käytöksestä ja toisaalat koulun tai oppilaiden käytöksestä. Kolmas (tai neljäs) aihe voisi olla vielä julisteen sisällön järkevyyden analysointi (esim. kuka hukkumista kannattaa ja kuka ei).

Mitä opimme tästä, vai opimmeko mitään?

Ensiksi tietysti sen, että kärpäsestä on helppo kasvattaa härkänen, jos halua on, ja tässä tapauksessa halua oli monellakin taholla. Huhtasaari halusi julkisuutta, lehdet halusivat palstantäytettä, persufoobikot halusivat vettä myllyynsä ja syyn purkaa vihantunteitaan. Itse asia oli vähäpätöinen niin julisteen kuin blogimerkinnänkin osalta, mutta eihän vähäpätöistä asiaa voi kuitata toteamalla, että se on pikkujuttu.

Toiseksi, kun päästään kiinni tähän ”kenen joukossa seisot” kinastelumoodiin, ei ole olemassa tosiasioita, on vain mielipiteitä ja väitteitä joiden tarkoitus on osoittaa mihin laumaan kukin kuuluu. Silmä kirkkaana voidaan kiistää asia, jonka jokainen näkee silmiensä edessä. Äärimmäisen jyrkkiä kantoja esittävä voi väittää, että hän ei esitä poliittisia kantoja. Herjaavaa kieltä viljelevä kirjoittaja väittää, että ei hän solvaa. Ne solvaavat ilmaukset ovat vain asiallisia luonnehdintoja. Sen toisen lauman kirjoittajien laimeatkin ilmaukset sen sijaan kyllä esitetään kauheina solvauksina.

Kolmanneksi, Huhtasaaren vahvimmaksi valtiksi osoittautuu häntä vihaavien pöljyys. Tätä hän myös käyttää hyväkseen. Sitä ryöpytystä vasten katsottuna varsin keskinkertaisetkin kirjoitelmat näyttävät fiksuilta, harkituilta ja tasapainoisilta. Siinä jää melkein huomaamatta, että jos pitäisi arvioida minkälaista politiikkaa Huhtasaari tulisi noudattamaan vaikka talouteen, työllisyyteen, hyvinvointiin tai ulkopolitiikkaan liittyvissä asioissa, käteen jää erittäin vähän asiaa.

Neljänneksi, sama henkilö voi samaan hengenvetoon ajaa kahta täysin vastakkaista linjaa ja molempia samalla raivokkuudella. Hän voi vaatia oppilaille täydellistä sananvapautta ja vaatia, että Huhtasaarta ei saa päästää esiintymään missään ohjelmassa. Jos tästä huomauttaa, selitysten ja saivartelujen määrä on loputon. Mutta tällaisessa polemiikissa päteekin, että samalla kun ymmärrys painuu lähelle nollaa, saivartelukyky kasvaa kohti ääretöntä.       

Niinpä niin. Hulluja nuo suomalaiset, sanoisi Obelix.