Rasismia ja sen sukulaisia

Ihminen on laumaeläin ja laumavaisto on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus. Käytännöllisesti katsoen kaikille ihmisille on aina olemassa meidän oma lauma ja muiden laumoja. Muiden laumoihin kuuluviin suhtaudutaan eri lailla kuin oman lauman jäseniin. Suhtautuminen muiden laumoihin kuuluviin voi olla varautunutta, pidättyvää, uteliasta, kosiskelevaa, alistuvaa, vihamielistä jne.  Suhtautuminen vieraan lauman jäseniin on aluksi stereotyyppistä ja muuttuu ajan kuluessa, kun oma kokemus korvaa stereotypiat.

Yksi, mutta ei suinkaan ainoa laumakäyttäytymisen ilmentymä on rasismi. Siinä vieraan lauman jäseniin suhtaudutaan vihamielisesti ja torjuvasti. Tätä vierasta laumaa ja sen jäseniä pidetään kategorisesti huonompina kuin meidän laumaa ja sen jäseniä. 

Toisin kuin useimpia muita laumakäyttäytymisen muotoja, rasismia pidetään meillä nykyisin tabuna. Hifkin kannattajat voivat herjata Jokereiden kannattajia ja ateistit voivat mollata kristittyjä. Sitä pidetä paheksuttavana, eikä ainakaan rikollisena, ellei se saa kovin räikeitä muotoja. Paheksuttavaksi se tulee vasta sitten, käytös ylittää yleisesti hyväksyttävänä pidetyn käytöksen rajat. Sen sijaan tummaihoisen nimittäminen neekeriksi voi poikia syytteen rasistisesta herjauksesta.

Rasismin tabu -luonnetta ilmentää osaltaan se, että rikoslaissa on vuodesta 2003 lähtien säädetty, että rasismi rikoksen motiivina on rangaistuksen koventamisperuste. Tämä poikkeaa Olaus Petrin vanhojen tuomarinohjeiden hengestä, joiden mukaan yhtäläiset rikokset vaativat yhtäläisen rangaistuksen. Olaus Petrin ohjeet ovat tietenkin jo 450-vuotta vanhoja, eivätkä ne ole mikään laki, vaikka ne onkin perinteisesti painettu lakikirjojen alkusivuille. Niiden periaatteet ovat kuitenkin säilyttäneet merkityksensä meidän päiviimme asti. Perimmäisenä syynä tähän pidetään sitä, että niiden sisältö on sopusoinnussa ruotsalaisen ja suomalaisen yleisen oikeustajun kanssa. Sen mukaan olennainen asia ja mahdollinen rangaistusperuste on itse teko ja sen tahallisuus, ei sen mahdollinen motiivi. Huono käytös on huonoa käytöstä ja väkivalta on väkivaltaa ja se on yhtä tuomittavaa olipa sen syynä sitten väärän joukkueen kannattaminen, uskonnon julistaminen, rasismi tai joku muu motiivi.

Rasismin huono maine on tietenkin ansaittu. Hitlerin juutalaisvainot, Venäjän pogromit, Etelä-Afrikan apartheid, Ku-Klux-Klanin suorittamat neekerien vainot (silloin ei tunnettu termiä afrikkalais-amerikkalainen) on syystäkin tuomittu rikoksina ihmisyyttä vastaan. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita eivätkä edes verisimpiä laumavaistoon perustuneita vainoja. Kommunistien "luokkavihollisiin" kohdistuneet vainot Venäjällä, Kiinassa ja Kamputseassa niittivät monin verroin verisempää satoa. Ruandan kansanmurhassa hutut murhasivat urakalla tutseja. Jugoslavia hajoamissodissa serbit vainosivat ja murhasivat kroaatteja ja albaaneja. Intian ja Pakistanin itsenäistymiseen liittyvässä Kashmirin sodassa hindut ja muslimit tappoivat toisiaan. Islaminuskoisten turkkilaisten suorittama armenialaisten kansanmurha, jota Turkki ei vieläkään sellaiseksi tunnusta, pohjautui uskonnollisiin, kulttuurisiin ja kielellisiin eroihin.  Esimerkkejä on enemmän kuin kylliksi. Vaikka vainon peruste ei ole etninen, mekanismi on sama. Meidän lauman jäsenille osoitetaan tunnistettava vihollislauma, jonka jäsenten vainoaminen on, ei ainoastaan hyväksyttävää, vaan suoranainen velvollisuus.  

Vihollislauman tunnistamisen ei suinkaan tarvitse perustua etniseen eroavaisuuteen. Se voidaan määritellä yhtä hyvin uskonnollisilla, kulttuurisilla, maailmankatsomuksellisilla tai poliittisilla perusteilla.  Laumaeläimenä ihminen osaa tunnistaa hyvin herkästi, ketkä kuuluvat meidän laumaan ja ketkä ovat todellisia tai mahdollisia vihollislauman jäseniä.

Esimerkiksi voi ottaa Pohjois-Irlannin, jossa aikoinaan tehtiin tätä koskeva koe. Joku vierailija oli ihmetellyt protestanttien ja katolisten vihanpitoa, hänen mielestään kun kaikki näyttivät samanlaisilta irlantilaisilta. Paikallinen asukas väitti, että totta kai jokainen näkee heti, kuka on katolinen ja kuka protestantti. Asiasta järjestettiin koe ja tuloksena oli, että arviot osuivat oikeaan 90 % tarkkuudella.

Koska rasismi on tabu, kaikki sen esiintymismuodot, todelliset tai kuvitellut,  herättävät kiihkeitä tunteita. Korkea oikeusviranomainen vaatii neekerinsuukkojen nimeä ja lakritsapaperien ulkonäköä muutettavaksi. Kun teini-ikäinen saa päähänsä pukeutua viittaan ja tötteröpäähineeseen, joka muistuttaa Ku-Klux-Klanin asua, siitä nousee maailmanluokan häly. Kun toistuvasti häiriöitä aiheuttanut ongelmakansalainen heittää polttopullon kohti vastaanottokeskusta, siitä syntyy valtaisa myrsky vaikka saman henkilön aikaisemmat ja vakavammatkin väkivaltaisuudet eivät ole ylittäneet uutiskynnystä.

Kun asiasta on tullut tabu, eroa pahojen ja vähäpätöisten esiintymismuotojen välillä ei enää osata tehdä. Kaikki esiintymismuodot, jopa kuvitellutkin, ovat jyrkästi tuomittavia. Tabu-luonne on tehnyt asiasta uskonkappaleen, eräänlaisen fundamentalistisen uususkonnon, ja uskontojen luonteeseen kuuluu se, että ne eivät salli itsensä arviointia eivätkä ehdottomien totuuksiensa kyseenalaistamista. Uskonnon kaltaisilla dogmaattisilla järjestelmillä on taipumus saada ihmiset linnoittautumaan asemiinsa, jakamaan kanssaihmiset oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin, hyviin ja pahoihin. Täten niillä on taipumus tuottaa rasismin kaltaista käyttäytymistä. Sitä ei kutsuta rasismiksi, koska jako omaan laumaan ja vihollislaumaan ei määräydy etnisillä vaan ideologisilla perusteilla, mutta ajatusmaailma ja toimintatavat ovat käytännössä aivan samanlaisia.

On tietysti jossain määrin paradoksaalista, että rasismin vihaaminen on monissa tapauksissa, ei kylläkään aina, omiaan tuottamaan rasismin kaltaista käyttäytymistä, jota voitaisiin nimittää vaikka rasismin kaltaiseksi oireyhtymäksi. Esimerkiksi tästä sopii pitkähkö näyte Jari Tervon esittämistä purkauksista.

Rasistit ovat valittaneet, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta. Se on aivan totta. Ne lisäävät kotoperäisen paskasakin rikollisuutta. ... Kun huuhaan linkous netissä ja rotuharhoissa onanointi rupeaa suomalaista rasistia tympäisemään, tekee mieli välillä pieksää ihmisiä, miksei myös polttaa. Suomeen on syntynyt näinä historiallisina päivinä oma valkoinen roskaväki.

Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi.

 Ihmisoikeuksissa lähestymme Itä-Eurooppaa. ... Suomalaiset rasistit yrittävät pyhittää rivon aatteensa kiistattomilla suomalaisilla symboleilla. ... Eivät nämä rasistit mitään syrjäytyneitä ole. He ovat roskaväkeä. 

Nämä luku- ja kirjoitustaidottomat vatipäät Pyydän anteeksi.... Oikea muoto kuuluu näin: luku ja kirjotus taidottomat vati päät. Nyt se tuli käännettyä kommenttipalstojen kielelle

Käsitys Suomesta sivistysmaana korjautuu pian, kun lukee nettikommentteja. Niissä betoninen tyhmyys lyö kättä uupumattoman moukkamaisuuden kanssa.

Kohotan hattuani sille kaukaa viisaalle suomalaiselle, joka ryhtyi ensimmäisenä kyseenalaistamaan nuotiotuhkassa kypsennettyjä nauriita. .... Epäilemättä tämä homojen ja turvapaikan hakijoitten hyysääjä sai kuulla kunniansa.

Tervon purkaus jäi tiettävästi verbaaliselle tasolle kiihkoisuudestaan huolimatta. Tervon tapauksessa tämä saattoi johtua fyysisistä edellytyksistä, mutta niin rasismin kuin muidenkin laumakäyttäytymisen muotojen aggressiiviset ilmaukset ovat Suomessa yleisestikin jääneet kirjoitusten ja huutelujen tasolle. Ja hyvä niin. Joku humalainen on huudellut raitsikassa törkeyksiä. Joku pieni porukka on heitellyt Lahdessa kiviä turvapaikanhakijabussia kohti.  Jotkut kuokka- tai kiakkovieraat ovat järjestäneen pienimuotoisia mellakoita, hakanneet poliisin hevosia ja särkeneet ikkunoita. Vakavilta ja mittavilta väkivallanteoilta on kuitenkin vältytty. 

 Näkyvin rasismin sukuinen laumavaiston ilmentymän taitaa meillä olla persufobia. Se antaa harjoittajansa rasisminluonteisille vaistoille purkautumistien samalla kun hän voi esiintyä puhdasotsaisena rasismin vastustajana. Hän voi näin syödä ja säästää kakun  samalla kertaa. Kohtuullisen vahvaa kaksinaismoraalia se tietysti edellyttää. 

Persufobian näkyvyyteen vaikuttaa se, että se on pesiytynyt median toimituksiin, jopa niin, että siitä kertovat toimittajat esiintyvät mieluiten nimettöminä.

Ylen toimittaja kertoo: " Mitä eri puolueisiin tulee, on mielestäni aivan perusteltua tulkita, että toimituksessamme perussuomalaisia pidetään yleisesti rasisteina. Kirkkaimmin asenne tulee ilmi suhtautumisessa yksittäisiin henkilöihin. ... On aivan sama, mitä esimerkiksi Jussi Halla-aho todella sanoo: lähes kaikki luetaan joka tapauksessa rasistisena populismina, eikä viestiä oteta vakavasti. .. Kyse ei ole vain uutisointiin liitetystä negatiivisesta tunnelatauksesta, vaan usein jutut ovat asiasisällöltään kerta kaikkiaan virheellisiä ja valheellisia"

Muut kokeneet toimittajat kertovat:

 ”Koko sinä aikana, jona olen ollut toimittajana, en ole nähnyt niin vahvaa poliittista ilmapiiriä toimituksissa kuin vuoden 2011 vaalien jälkeen. Moni toimittaja on avoimesti persuvastainen, toimituksissa perussuomalaisille naureskellaan, heitä vähätellään ja heitä myös avoimesti vihataan".

" Toimittajien asenteellisuus näkyy monesti parhaiten ulospäin toimittajien sosiaalisen median käytöksestä. Persuille ilkutaan avoimesti, samat toimittajatahot keksivät jatkuvasti persuvitsejä, kauhistelevat puolueen toimijoita ja tykkäilevät toistensa persuvastaisista päivityksistä".

Persufobiakin on tiettävästi jäänyt verbaaliselle tasolle, vaikka tappouhkauksiakin on perussuomalaisille lähetetty.  Toimittajien antama malli on synnyttänyt kaikuja erilaisilla sosiaalisen median palstoilla, osittain heidän toimestaan. Esimerkkejä tästä löytyy suorastaan loputtomasti. Niiden rasisminluonteinen olemus käy hyvin ilmi, jos tekstejä  muuttamaa mielessään niin, että kohteeksi ajatellaan joku etninen ryhmä.

Joitakin tuoreita esimerkkejä runsaasta sadosta.

"Miksi persulisto nillittää? Tässähän ollaan samojen asioiden äärellä kuin nuorpersut taannoisessa pakkosyöttökannanotossaan".

"On kuitenkin tosiasia, että ideologiana kansallismielisyys ja maahanmuuttokriittisyys hyväksyy väkivallan, pahoinpitelyt ja eläimiin sekaantumisen. Tämän takia kaikki kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset on syytä laittaa erityissyyniin, ja jokainen rikoksesta tuomittu kansallismielinen on karkoitettava maasta ilman varoitusta".

"Perussuomalaisten kansanedustajat ja ministerit ovat iso vitsi. Sitä ei nyt enää vaan pysty kiistämään. .... Eduskuntaryhmä ja sen johtaja on täysin selkärangattomia ja mediapösilö puoluetoimistosta kuvittelee olevansa jonkinlainen jumalan lahja politiikalle".

"Onneksi kirje oli perussuomalaisille, niin ei tarvitse kertoa mitä mieltä olen. Mistä teitä oikein ryömii päivänvaloon?"

"Jari Tervo vastasi, kun pressiklubissa kysyttiin viimeaikaista hyvää uutista "30-tuhatta maahanmuuttajaa" vastasi Tervo. Samaa mieltä, on hyvä, että tänne tulee väkeä muualta tuulettamaan hieman tätä Suomessa vallitsevaa tunkkaista, ahdasmielistä ilmapiiriä joita persut väen väkisin tähän maahan haluaa vielä lisää luoda".

"Mua kuitenkin risoo ihan suunnattomasti se, että nyt nämä fasistinuivat ovat saaneet aikaiseksi juuri sen mitä haluavat. ... Ei voi olla niin, että tässä maailmassa jotenkin tietämättömyys on nykyään hyve. Koulutusta ja opiskelua pidetään turhana tai snobistisena.... Jos ihan tavalliset ihmiset, jotka haluaa tietää asioista ja ottaa niistä selvää suostuu tähän Perussuomalaisten perseilyyn, niin nuivat fasistit ihan oikeasti voitti jo.... Mutta sillähän ei ole väliä, koska näille perseilijöille vaaleaihoiset on ainoa oikea porukka...."

"Persuja ei olisi pitänyt koskaan ottaa tosissaan, heihin olisi pitänyt suhtautua kuten minä suhtaudun koiranpentuumme, kun se oppii kakkimaan ulos sitä pitää raaputtaa leuan alta ja sille pitää antaa namia.  ... Persujen huomiohoroilulla on pitkät perinteet .... Minkä tahansa Martta-kerhon jäsenet haukkuisivat moisen pellen ulos, mutta hän on valiojoukkoa vielä tänä päivänäkin. Omaan pesään kelpaa kaikki, jos vain tarpeeksi syvältä nuolee. ...En halua väittää että persut olisivat psykopaatteja, .. enkä halua väittää että Persut olisivat paatuneen rikollisia vaikka yksi heistä toi Seppo Lehdon eduskuntaan näyttelemään natsimerkkejä".

Vitsejäkin yritetään sorvata:

"- Mitä yhteistä on huonosti hampaansa hoitavalla ja Sampo Terholla?
- Kumpikaan ei harjaa kunnolla.

- Mitä yhteistä on perussuomalaisella puolueella ja lastentarhalla?
- ET SAA SANOA NOIN! EI SAA SANOA NOIN! MIKS SANOT NOIN?"

Jotkut luottavat ahkeriin toistoihin:

"Persuille (ei persettä myy) ei käy vastuunkantaminen tai päätöksenteko?

Omalle politiikalle? Miksi persut(ei persettä myy) eivät pysty kun muut pystyvät kompromisseihin ja yhteiseen päätöksentekoon?

Pitäisikö persuilla(ei persettä myy) olla eduskunnassa yksinkertainen enemmistö jotta voisi maistua yhteisten asioiden hoitaminen?

Persut (ei persettä myy) kehtaa vedota "kansan tahtoon" vaikka ite ovat hallituksessa vastuussa asioista."

Kirjoittaja toistelee tuota oivallustaan jokseenkin kaikissa kommenteissaan, joita hän ahkerasti  liittää kaikkiin perussuomalaisia sivuaviin kirjoituksiin.

 

Useimmat perinteiset rasistisen laumakäyttäytymisen muodot löytyvät. Vihollinen esitetään tyhmänä, oppimattomana, halveksittavana, ivattavana. Vihollisen kimppuun käydään laumana. Kun yksi vihollisen edustaja kirjoittaa vaikkapa blogimerkinnän, niin lauma - useimmiten sama vakiolauma - käy hänen kimppuunsa  ja luonnollisesti laumana peukuttelevat toistensa toistensa kommentit.

Esimerkkinä vaikkapa kommenttiparvi, jonka sai kirjoittaja, joka oli moittinut niiden turvapaikanhakijoiden käytöstä, jotka olivat haukkuneet vastaanottokeskuksessa saamaansa normaalin suomalaisen kouluruuan sellaiseksi, että se ei kelpaa koirallekaan.

 "Tuolla perusteella perussuomalaiset olisivat voineet poistua puoluekentältä jo kauan sitten"

"Unelmoin Suomesta, josta puuttuu ksenofobia ja halpojen poliittisten irtopisteiden keruu lajitovereiden kustannuksella".

"Jos ei käsitä jotakin, yksi asenne on tietenkin pyytää, ettei selitetä".

"Höpö höpö itsellesi, ja henkilökohtaisista ruokailutavoistaan voi kirjoittaa Vapaavuoroon".

"No hömpsön pömpsön".   

"Mää taas kuulin nurmoolaisilta hevosmiehiltä, että saavat sisäfilettä ja samppanjaa! Kyllä pistää vihaksi, prkl. Kun minä olin nuori ja vieläkin pärjään pelkällä itse metsästä haetulla pettujauholla ja olkikeitolla".

"Viikonlopun ilta ja persu somessa, huooo-no yhdistelmä mistä Putkonenkin taisi varoitella".

"Tämän jos tietäisit, niin ei tarvitsisi kirjoittaa näitä typeriä bloggauksia ..."

Persufobiasta löytyvät samat piirteet kuin  rasismistakin, nimitys vain on toinen. Täytyisikö siis tällä perusteella ryhtyä ajamaan myös persufobian kriminalisointia? No ei tietenkään. Ja jos sille tielle lähdettäisiin, niin loppua ei näkyisi. Vastaavilla perusteilla voitaisiin vaatia ryssävihan kriminalisointia,  suomalaisten hurrivihan ja oolantilaisten fennofobian kriminalisointia, ja sitä tietä jatkettaessa päästäisiin ennen pitkää vaatimaan savolaisvitsien esittämisen kriminalisointia.

Ongelmana ei nimittäin ole laumakäyttäytymisen peruste ja nimi, vaan sen ilmenemismuoto. Koska laumakäyttäytyminen on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus, sen olemassaoloon ei voida juurikaan vaikuttaa. Eikä taida olla tarpeenkaan. Sen sijaan sen ilmenemismuotoihin kyllä voidaan vaikuttaa ja käytännön elämän kannalta juuri ilmenemismuoto on se asia, jolla on merkitystä. Kevyt huulenheitto on eri asia kuin panettelu joka taas on eri asia kuin väkivaltainen käytös. Olennaista on siis se, miten laumakäyttäytyminen ilmenee, ei se mikä on sen nimi ja lähtökohta.

Kun rasismista tai mistä tahansa muusta asiasta tehdään tabu, silloin synnytetään ongelma joka on suurempi kuin se, jota on tarkoitus ratkaista. Tabu -ajattelu johtaa dogmaattiseen käyttäytymiseen, jolloin itse asia siirretään rationaalisen tarkastelun ulkopuolelle. Ajattelun, arvioinnin ja keskustelun korvaa dogmi. Toimintatapoja ja ajatusmaailmaa muutetaan primitiiviseen suuntaan. Otetaan askel kohti totalitaarista järjestelmää, jossa Iso Veli, ajatollah, generalissimus tai führer määrää arvomaailmasta ja ajatusmaailmasta.

Tässä, kuten useimmissa asioissa nollatoleranssi on huono ohjenuora. Se johtaa mustavalkoiseen ajatteluun jossa pieniä asioita ei enää eroteta suurista. Huonoa vitsiä ja pahoinpitelyä pidetään jokseenkin yhtä paheksuttavina. Suhteellisuudentajun säilyttäminen ja lautamiesjärjen käyttö on lähes aina nollatoleranssia parempi ohje.

Ihmisten vainoaminen on hirvittävää, olipa syy mikä tahansa. Lakritsapaperien vainoaminen on naurettavaa, perusteltiinpa sitä miten tahansa.