Väkivaltaa, peittelyä ja tyhjänpuhumista

 

Vantaan Havukoskella sijaitsevassa Kytöpuiston koulussa pahoinpideltiin 11-vuotiasta poikaa tiistaina 15.9.2022.  Paikalle oli jouduttu kutsumaan sekä ambulanssi että poliisi. Tapaus nousi uutisiin viikkoa myöhemmin, kun uhrin aikuinen isosisko oli kertonut tapauksesta facebookissa, jossa hän kritisoi voimakkaasti koulun toimintaa tai pikemminkin toimimattomuutta. Tämän tuloksena väkivallanteko sai runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa ja sen tuloksena asia levisi myös valtamedian tietoisuuteen.

Väkivallan kohteeksi joutunutta poikaa oltiin sekä lyöty, että potkittu ja lopulta hänet oli kuristettu tajuttomaksi. Väkivallanteosta levisi sosiaaliseen mediaan myös videotallenne, jota on jaettu muun muassa nuorten suosimassa Snapchatissa. Videon kuvaaja on tiettävästi yksi pahoinpitelijöistä. Videopätkässä näkyy, kun tämä kuristaja nauraa samalla kun hän kuristaa poikaa. Videolla näkyy, kuinka hän kaataa pojan maahan, ottaa hänestä niskalenkin ja alkaa kuristaa tätä. Ympärille kerääntyy ainakin kolme muuta poikaa sekä videon kuvaaja. Yksi pojista potkaisee maassa makaavaa uhria selkään. Videoon on laitettu tekstiksi ”hahahaaa”.

Koulun rehtorin mukaan pihalla on ollut tapauksen sattuessa välituntivalvojat ja heitä on ollut kahdeksan. Toisesta videosta näkyy, kun opettaja tulee paikalle tajuttomaksi kuristamisen jälkeen ja kysyy tajuttomalta pojalta, onko hänellä epilepsiakohtaus

Isonsiskon mukaan pikkuveli oli ollut kiusaamisen tai paremmin sanottuna vainoamisen kohteena jo yli kuukauden, ja hän oli käynyt koululla äitinsä kanssa puhumassa asiasta useaan kertaan. Poikaa oli uhkailtu koulun jälkeen isommalla porukalla ja mukana oli ollut myös yläkoululaisia.  Myös pojan isä oli ollut yhteydessä rehtoriin, sosiaalityöntekijään ja lastensuojeluun. Ainoa taho, joka oli ollut häneen päin yhteydessä oli poliisi, välittömästi kyseisen tapahtuman jälkeen.

Kaikki tapauksen osalliset ovat 12- ja 13-vuotiaita. Koska rikollisesta teosta epäillyt eivät ole täyttäneet rikosoikeudellista 15 vuoden vastuuikää, tapahtuma ei siirry syyttäjälle syyteharkintaan.

Mitenkä tähän tapaukseen sitten reagoitiin?

Kun tapaus oli noussut julkisuuteen, koulu ilmoitti, että se ei voi kommentoida yksittäisiä tapauksia eikä ottaa kantaa vaikkapa sosiaalisen median kirjoituksiin laissa määriteltyjen salassapitovelvollisuuksien vuoksi.

Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo, että ”Vahvan yksilönsuojan vuoksi meillä on vaitiolovelvollisuus, minkä vuoksi voin kommentoida asioita ainoastaan yleisesti. Osa julkisissa keskusteluissa olevista kommenteista pitää paikkansa ja osa ei pidä paikkaansa. Emmekä me voi lähteä niitä kommentoimaan tai oikomaan vaitiolovelvollisuuden vuoksi”.  Vaikuttaa siltä, että vahva yksilösuoja ei koske väkivallan kohteeksi joutuvia vaan ainoastaan sen tekijöitä ja virkahenkilöitä.

Vantaan nuorisotyön päällikkö kertoo olevansa huolissaan nuorison hyvinvoinnista Vantaalla, avaa rajun kiusaamisen mahdollisia syitä ja on huolissaan rajusta pahoinvoinnista. Hän kertoo, että ”Ei ole epätavallista, että nuoret yrittävät aikuistua hyvin nuorena. Nuoret eivät ole lähtökohtaisesti väkivaltaisia. Huono olo, joka voi johtua monestakin syystä, purkautuu huonona käytöksenä ja väkivaltana. Kaikki reagoivat yksilöllisesti pahaan oloon”

Rikoskomisario Marko Forss sanoo, että poliisin on hankala puuttua alle 15-vuotiaiden tekemiin rikoksiin. Poliisi voi puhuttaa epäiltyä, selvittää tapahtumat ja ilmoittaa asiasta sosiaaliviranomaisille, mutta asia ei etene syyteharkintaan, koska tekijä ei ole lain silmissä rikosoikeudellisessa vastuussa. Lastensuojeluviranomaisilla on kuitenkin toisaalta velvollisuus ilmoittaa poliisille pahoinpitelystä tai törkeästä pahoinpitelystä, mutta ei lievästä pahoinpitelystä tai esimerkiksi laittomasta uhkauksesta tai vainoamisesta.

Paras ratkaisu alle 15-vuotiaan epäillyksi tekemien, koulukiusaamiseen liittyvien rikosten kohdalla olisi Forssin mukaan se, että koulu ohjaisi asian suoraan sovitteluun. Sovittelutoimisto kontaktoi osapuolet ja kutsuu heidät sovittelutilaisuuteen. ”Mennään saman pöydän ääreen, keskustellaan asiat läpi ja sen jälkeen pyydellään anteeksi ja sovitaan mahdollisista korvauksista”. Sovittelu kuitenkin vaatii kaikkien osapuolten suostumuksen. Jos esimerkiksi rikoksen tekijä tai hänen huoltajansa ei suostu sovitteluun, uhri joutuu hakemaan mahdollisia korvauksia siviilioikeuden kautta. Siviilikanteeseen taas sisältyy oma taloudellinen riski.

Kytöpuiston koulun rehtori Maarit Hosio sai osansa sosiaalisen median huomiosta ja joutui muun muassa Twitterissä ankaran ryöpytyksen kohteeksi. Hänen aiemmat julkaisunsa täyttyivät kommenteista, joissa muun muassa kehotetaan ankarin sanoin naista eroamaan tehtävästään ja joissa häntä syytetään siitä, ettei hän ole kantanut vastuutaan tilanteessa. Hän julkaisi Twitter-tekstin, jossa hän kertoi, ettei aio kommentoida koulussaan tapahtunutta väkivallantekoa millään tavalla, ja kertoo tekevästä seuraavaksi tutkintapyyntöjä useista häneen kohdistuneista kommenteista.

Twitter tilillään hän oli luonnehtinut olevansa: Rehtori vantaalaisessa koulussa, kiinnostunut pedagogisesta johtamisesta ja välittämisen kokemuksista. Tohtoriopiskelija.

Koulunsa hän luonnehti olevan: 1-6 luokkien monikulttuurinen koulu, jossa on innostunut ja yhteistyötä arvostava työyhteisö, jossa sinne tulevalla opettajalla on loistava mahdollisuus aloittaa työ huipputiimissä, yhteistyössä muiden opettajien kanssa.

Opetusministeri Li Andersson kertoi seuranneensa vakavin mielin uutisointia. Hänen mielestään paikallistasolla tulee nyt olla valmiutta pohtia kunnolla, miten tapahtuneeseen vastataan. Opetuksen järjestäjillä ja koulun aikuisilla on lakisääteinen velvollisuus turvata oppilaille turvallinen kouluympäristö ja jokainen kiusaamistapaus tarkoittaa, että me yhteiskuntana olemme epäonnistuneet lasten oikeuksien turvaamisessa.

Hänen mukaansa tapaus nostaa esille tarvetta alleviivata kaikenikäisille lapsille ja oppilaille, mistä epäillyn tapaisessa koulukiusaamisessa on kyse. Andersson ei näe estävän toiminnan olevan liian heiveröinen keino koulukiusaamiseen puuttumiseksi. Hän nostaa esiin kaksi olennaisena pitämäänsä asiaa. ”Ensinnä kysymys siitä, ovatko toimintamallit oikean tyyppisiä. Tehdäänkö estävää työtä oikeiden tahojen kanssa ja onko se vaikuttavaa. Toimintatapoja pitää pystyä levittämään muualle niiltä paikkakunnilta, joissa estävästä työstä on saatu hyviä vaikutuksia”.

Anderssonin mukaan hallitus on luomassa koulupsykologeille ja kuraattoreille sitovan mitoituksen. ”Lasten ja nuorten suojeleminen kiusaamiselta on tavoite, jonka uskon yhdistävän puoluerajojen yli. Onkin tärkeää varmistaa kiusaamisen ehkäisemiselle suunnitelma”.

Myös entinen presidentti Tarja Halonen osallistui keskusteluun Ylen pyynnöstä. Hänen mielestään: ”Koulukiusaamisen yhteydessä vastuullisia etsitään yleensä niin kiusaajista, vanhemmista kuin koulustakin”. Presidentti Halonen toteaa, että vastuu on koko yhteiskunnalla. Se on meidän kaikkien yhteinen vastuu.

Halosen esitykseen tulleet kommentit eivät olleet mairittelevia, pikemminkin päinvastoin ja juttu poistettiinkin Ylen sivuilta ylen äkkiä.

 

Mitä tästä oikein pitäisi ajatella

Vanhan pedagogisen viisauden mukaan tällaisiin tapauksiin pitää reagoida nopeasti ja päättäväisesti. Pahantekijöiden pitää saada tekemisistään välitön palaute. Väkivallan kohteeksi joutuneen pitää nähdä, että hänen turvallisuudestaan huolehditaan. Jos asia pitkittyy ja asian hoitaminen menee vatvomiseksi parannusta käytökseen ei saada vaan häiriköt oppivat, että koululla ei ole keinoja heidän toimintansa kontrollointiin. Tämän takia koululla, sen rehtorilla, opettajilla ja henkilökunnalla tulee olla sekä riittävät valtuudet että velvollisuus asian hoitamiseen. Tässä tapauksessa koulu epäonnistui nyt kaikilta osin.

Yhtään paremmin eivät lausunnoissaan onnistuneet nämä politiikan edustajatkaan. Vastuullinen ei nyt ole mikään epämääräinen ja kasvoton yhteiskunta. Vastuullisia ovat ensiksi väkivallan tekijät ja seuraavaksi heidän vanhempansa, sillä vanhemmat eivät voi paeta kasvatusvastuutaan. Vastuullisia ovat koulun rehtori, opettajat ja henkilökunta, jotka eivät hoitaneet velvollisuuksiaan. Vastuullisia ovat kunnan koulutoimen viranomaiset, lastensuojeluviranomaiset, sosiaalitoimen henkilöt ja poliisi, mikäli he ovat olleet tietoisia mutta eivät ole toimineet. Laajemmin yhteiskunnan vastuullisia ovat epämääräisten ja asioiden selkeää ja päättäväistä hoitamista vaikeuttavien lakien ja sääntöjen laatijat eli hallitus, eduskunta ja lakien laadintaan osallistuneet ja niiden sisältöön vaikuttaneet juristit. Epäonnistuja ja vastuullinen ei suinkaan ole mikään ympäripyöreä ja epämääräinen yhteiskunta vaan sen tietyt ja selkeästi määriteltävät toimijat.

Tälläkin kertaa osoittautui paikkansapitäväksi se, että mitä useampi kokki, sen kehnompi soppa. Ne tahot, joiden olisi pitänyt asia hoitaa ja vastuunsa kantaa, juoksivat kilpaa toistensa selkien taakse hokemaan, kuinka asia on vaikea, kuinka sitä ja tätä ja tuota ei voi eikä saa tehdä. Ei niin, etteikö tuo valitus lautamiesjärjen ja kokemuksen käyttöä kieltävästä juristeriasta ja byrokratiasta olisi myös totta. Mutta mitä toimenpiteitä sitten nämä politiikan toimijat esittivät. Ei suinkaan byrokratian karsimista, vastuiden kirkastamista ja valtuuksien lisäämistä vaan erilaisten työryhmien, neuvottelukuntien ja keskustelukerhojen perustamista, uusia normeja erilaisten psykologien, kuraattoreiden ja herra ties mikä palkkaamiseen eli lisää kokkeja hämmentämään soppaa.

Ainoa, mitä ei ehdotettu, oli vainoajien rankaiseminen, siirtäminen toiseen kouluun ja korvausten maksaminen uhrille.