Yle kertoi, kuinka Nato-raportti kertoo Suomen hallituksen olevan poikkeuksellisen vihakampanjan kohteena somessa. Uusi Suomi otsikoi pysäyttävästä tiedosta kuinka "Maailmalla on ihailtu tasa-arvoista Suomea, jossa hallitusta johtaa naisviisikko. Pintaa raaputtamalla kuva ei ole niin kaunis".
Kun katsoo mistä tässä on kyse, kuva ei todellakaan ole kaunis. Se, mitä Nato-raportiksi otsikoitiin, ei ollut mikään Naton oma-aloitteisesti tekemä selvitys, puhumattakaan, että kyse olisi ollut mistään maavertailusta, vaan kyseessä oli tilaustyö, jossa käytettiin Naton tukimuslaitoksen analyysityökaluja. Varsin yksipuolinen on myös tämä tasa-arvo näkemys, jossa tasa-arvoa edustavat pelkät naiset.
Tutkimuksen, tai pikemminkin siitä uutisoinnin mukaan raju some-kirjoittelu
heikentää Suomen demokratian tilaa. Naton sateenvarjon alla toimiva
tutkimuslaitos selvitti suomenkielisten twiittien sisältöä viime keväänä ja
kesänä. Erilaisilla analyysityökaluilla tehdyissä seulonnoissa suomenkielisen
twitterin julkaisuista 7 prosenttia tulkittiin loukkaavaksi tai herjaavaksi.
Aiheet, joihin
törkypostauksiksi luokitellut twiitit liittyivät, olivat useimmiten
koronapandemia, maahanmuutto, EU-politiikka ja sosiaaliliberaali politiikka.
Osa sisälsi piilotettua tai avointa seksististä kieltä. Viesteissä hyökättiin ministereiden
arvoja vastaan, sekä asetettiin kyseenalaiseksi heidän johtamistaitonsa ja
kykynsä tehdä päätöksiä.
Raportin omasta yhteenvedosta käy ilmi, että
seksistinen ja/tai naisvihamielinen nettikirjoittelu on kolmantena kaikkien vihamielisten
viestien listalla. Ylivoimaisesti eniten viestejä olivat keränneet huonoa
hallintoa ja Covid-19-epidemian hoitoa arvostelevat aiheet. Vuoden 2020 alussa
korona-arvostelu oli kärjessä, vuoden lopussa kärkeen nousi huono hallinto
yleisesti.
Suomalaisten
naispoliitikkojen kohtaamasta häirinnästä oli haastateltu vihreiden kansaedustajaa Iiris
Suomelaa. Hänen kokemuksensa mukaan miespoliitikot eivät saa samojen asioiden
sanomisesta yhtä paljon rapaa niskaansa kuin naiset. Iiris Suomela ei tosin ole
mitenkään tunnettu viileästä objektiivisuudesta vaan pikemminkin voimakkaan
subjektiivisesta oman näkökulmansa ajamisesta.
Mitä tuollainen selvitys sitten oikeasti kertoo?
Hallituksen luontaisetuna on aina joutua
jonkun tahon haukkujen kohteeksi ja osa niistä haukuista on aina epäasiallisia.
Ilman vertailukohtia ja suhteuttamista tulokset ovat vain luokiteltua
raakadataa. Jos mukaan ei oteta muita vertailukohtia, se ei kerro oikeastaan
mitään muuta kuin sen, että twitterissä moititaan myös hallitusta ja siellä
esiintyy epäasiallista kielenkäyttöä.
Jos vastaavassa vertailussa mukana olisivat
muut hallitukset ja/tai oppositio, se alkaisi kertoa jotakin. Jos vertailussa
olisi esimerkiksi vastaavasti kerätty tieto siitä, oliko Sipilään ja hänen
hallitukseensa tai onko oppositioon yleensä, esimerkiksi Halla-ahoon ja Orpoon kohdistuva
twiittailu mittavampaa vai vähemmän mittavaa ja asiallisempaa vai
epäasiallisempaa, informaatio kertoisi jo jotakin. Jos mukaan otettaisiin tieto
siitä, minkälaista twiittailu oli, kun kohteena on vaikkapa Putin tai Trump, mittakaavakin
alkaisi tulla selväksi.
Käytetty metodi muistuttaa epäilyttävästi niitä
menettelyjä, joita diktatuuriin pyrkivät vasemmistopopulistiset ääriryhmät ovat
perinteellisesti käyttäneet. Tarkoitus ei ole saada ihmisiä ajattelemaan vaan kiihottumaan.
Tarkoitus on nimenomaan hukuttaa ajattelu ja harkinta kiihkoiluun ja meteliin. Jo
Ranskan jakobiinit aikoinaan ajoivat kansaa kaduilla vastaavilla ympäristöstä
irrotetuilla, suhteuttamattomilla ja väritetyillä kiihotuskirjoituksilla. Menetelmänä
käytetty uhriutumisen ja räyhäämisen yhdistelmä on edelleen sama. Vain väline
on muuttunut. Tänä päivänä se on twitter ja muu some.
Heikkenevää demokratian tilaa, josta huolta
väitetään kannettavan, eivät edusta twitterissä esitetyt viestit vaan valtion vaikutuskeinojen
käyttö tällaiseen propagandan tekoon pyrkimyksenä kritiikin tukahduttaminen.
