Perry Mason ja perustuslaki

Olen tässä seuraillut debattia, joka on saanut alkunsa siitä, että Ben Zyskowicz oli aika-ajoin arvostellut asiantuntijoina esiintyvien professoreiden lausuntoja ja laintulkintoja käytännön todellisuudelle vieraiksi ja norsunluutornista annetuiksi. Lahjakkaana sanankäyttäjänä hän oli käyttänyt välillä varsin eläviä ilmauksia. Eräs professoreista, Martin Scheinin menetti malttinsa, kirjoitti ärtyneen blogimerkinnän. Seurasi värikäs debatti, joka on tässä hiukan tiivistettynä.  

Scheininin mielestä Zyskowicz populisoi perussuomalaisten imussa ja oli  ”väärin keinoin väärällä asialla”.  Hänen mielestään perussuomalaisten populismi oli saanut vanhat valtapuolueet laskemaan verkkonsa samoille vesille.

Helsingin Sanomat riensi Scheininin tueksi tuohtuneessa pääkirjoituksessaan.
Zyskowiczin heittämät letkautukset professorileiriin ovat lievästi sanottuna omituisia, kun ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan toiminnan ja tavoitteet. Ehkä juristien asiantuntemuksen kyseenalaistaminen on nyt tietyissä piireissä muotia. Zyskowicz rapauttaa professoreihin kohdistuvilla heitoilla koko eduskunnan asemaa ja arvovaltaa. Hän tuntuu vetävän monessa asiassa linjaa, joka tähtää perussuomalaiseen maaliin mutta poikkeaa täysin kokoomuksen politiikasta. Show'lla voi olla joillekuille viihdearvoa, mutta eduskunnan työn kannalta se jättää toivomisen varaa.

Zyskowicz vastasi HS:n yleisönosastossa.
Kyse ei ole professoreiden asiantuntemuksesta vaan tulkintalinjasta. Tyylilajini moittiminen on sen sijaan paikallaan. Joskus on pakko liioitella ja kärjistää, jotta viesti huomataan. Tässä esimerkkejä arvostelemistani "modernin ihmisoikeusdoktriinin" tai "ihmisoikeusfundamentalismin" tulkinnoista.

Hän luetteli tällaisista tulkinnoista kymmenkunta esimerkkitapausta, muun muassa seuraavat:

Huumejutun puhelinkuuntelulla saadun tiedon käyttäminen oikeudessa esimerkiksi puukotusjutussa tai lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on vastoin perustuslakia.

Rehtori toimi virheellisesti kun tupakoinnista kiinni jääneet oppilaat pantiin kirjoittamaan tupakoinnin haitoista. Hän toimi virheellisesti myös, kun puuttui koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen.

Vankila ei olisi saanut ottaa vangilta pois kirjoituskonetta, jolla hän tehtaili sellissään petoksia ja muita rikoksia.

Poliisin on paljastettava jälkikäteen rikollisille, jos rikoksen tutkinnassa on käytetty niin sanottua vasikkaa.

Kerjäämisen kieltäminen olisi ollut vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia.

Ruandalaisen joukkomurhaajan miljoonia euroja maksanut juttu oli pakko käsitellä Suomessa, vaikka jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti mahdollisena syytetyn luovuttamista Ruandaan.   

Tämän jälkeen professorit, kukin vuorollaan, kohdistivat kanuunansa Zyskowicziin, joka puolestaan lähetti omat kuittauksensa.

Ojanen avasi pelin ilmoittamalla kantanaan, että Zyskowiczin esimerkit vääristelivät.

Ensinnäkin muutamat "tulkinnat" palautuvat niin suoraan perustuslakiin, että niiden tarkistaminen vaatisi perustuslain muuttamista.

Kerjäämisen kieltäminen olisi ollut vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia. Koska kerjäämisen kriminalisointi olisi kohdistunut tosiasiassa romaanikerjäläisiin, olisi kyse ollut etnisen alkuperän perusteella tehtävästä profiloinnista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan etniseen alkuperään perustuva erottelu lainvalvonnassa ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Se, että romaanikerjäläisiä on kohdeltu ihmisoikeussopimusten vastaisesti muualla EU:ssa, ei voi olla peruste Suomelle toimia vastaavalla tavalla.

Väite, jonka mukaan "poliisin olisi paljastettava jälkikäteen rikollisille, jos rikoksen tutkinnassa on käytetty niin sanottua vasikkaa", pitää sikäli paikkansa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt tiedonsaantioikeutta salaisten pakkokeinojen käytöstä tärkeänä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena.

Zyskowicz jätti mainitsematta, että ilmoitus saadaan kotimaisen tuomioistuimen päätöksellä jättää tekemättä, jos se on välttämätöntä valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi.

Oikeusministeriö päätti [Ruandalaisen joukkomurhaajan jutun] palauttamatta jättämisestä sen hetkisen tiedon valossa tilanteessa, jossa YK:n perustama kansainvälinen tuomioistuin oli kieltänyt luovuttamisen Ruandaan vastaavissa tapauksissa.   

Zyskowicz vastasi Ojaselle, että hänen kirjoituksessaan ei vääristelty.

Ilmeisesti muissa Euroopan maissa on vähemmän valppaita ihmisoikeusjuristeja ja/tai löperö perusoikeusvalvonta, sillä en tiedä kerjäämiskieltoa missään muualla tulkitun Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi. Miten olemme voineet kieltää esimerkiksi katuprostituution, koska sekin kielto kohdistuu käytännössä lähinnä tiettyjen maiden kansalaisiin?

On totta, että oikeus voi tietyissä poikkeustilanteissa vapauttaa poliisin velvollisuudesta paljastaa niin sanotun "vasikan" käytön. Poliisi ei voi kuitenkaan etukäteen taata tätä "vasikalle". Onko tämän jälkeen toimivaa mahdollisuutta saada "vasikoita", joita kuitenkin tarvitaan rikosten selvittämiseksi?

Ruandalaisen joukkomurhaajan juttu olisi voitu ja olisi pitänyt käsitellä Ruandassa. Miksi Suomi ei voinut menetellä kuten Ruotsi, joka päätti luovuttaa syytetyn Ruandaan?

Seuraavaksi vuorossa oli Scheinin, jonka mukaan kerjäämiskielto ei mennyt Zyskowiczin kertomalla tavalla.

Katsotaanpa lähemmin yhtä Zyskowiczin mieliesimerkkiä, kerjäämisen kieltoa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei ole edes käsitellyt asiaa, joten se ei ole myöskään kuullut siitä asiantuntijoita.

Keskustelu lähti liikkeelle kesällä 2010, kun sisäministeriön työryhmä esitti katukerjäämisen kieltämistä järjestyslakia muuttamalla.  .... Tuolloin Ojanen ja minä ... arvioimme, että ehdotus saattaisi hyvinkin olla perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kannalta ongelmallinen, jos se kohdistuisi syrjivällä tavalla ulkomaisten romanien harjoittamaan kerjäämiseen, eikä perustuisi yhtäläisiin kriteereihin yleisen järjestyksen suojaamisessa.

Asia kuitenkin raukesi, kun sitä ei ehditty käsitellä ennen maaliskuun 2011 eduskuntavaaleja. Uutta hallituksen esitystä asiasta ei ole annettu. Perustuslakivaliokunta ei ole kuullut asiantuntijoita eikä antanut tulkintaratkaisua. Missä siis on se "todellinen tulkintaratkaisu" josta Zyskowicz nyt metelöi?

Ojanen oli jo ehtinyt antaa asiasta melkoisessa määrin toisennäköisen tulkinnan, jossa kieltoa pidettiin ihmisoikeussopimuksen ja perustuslainvastaisena ilman mitään varauksia.  

Zyskowicz vastasi nyt vuorostaan Scheininille.

Scheininin tarkastelemasta kerjäämiskiellosta käytin tietoisesti ... ilmaisua "olisi vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia" koska auktoritatiivista tulkintaratkaisua ei (vielä?) ole olemassa.

Hänen ja professori Tuomas Ojasen tulkinta on sen sijaan tullut täysin selväksi. Haastateltuaan heitä Helsingin Sanomat 11.7.2010 selosti heidän näkemystään seuraavasti. "Nyt kerjääminen yritetään kieltää lailla, mutta voiko se onnistua? Ei, jos kysytään oikeusoppineilta. Heidän mielestään laki on suunnattu yhtä ihmisryhmää, Romanian romaneita, vastaan. Se on Suomen perustuslain vastaista."

Edelleen lehti kertoi jutussa, että "sekä Ojasen että Scheininin mukaan laki olisi vastoin perustuslakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta". Samaa tulkintaa on puolustanut kolmaskin ihmisoikeusjuristi eli professori Olli Mäenpää Helsingin Sanomien jutussa 7.10.2010, jonka lehti oli otsikoinut "Oikeusoppineet tyrmäävät kerjäämiskiellon". Jos professori Scheinin on muuttanut tulkintaansa asiassa, olen siitä pelkästään iloinen.

Scheinin  ei millään muotoa halunnut jättää viimeistä sanaa Zyskowiczille. Vastineessaan hän onnistui yhdistämään häh-häh-hää mentaliteetin ylvääseen paatoksellisuuteen ja sydänverta tihkuvaan loukkaantuneisuuteen.  

Kansanedustaja Ben Zyskowicz näyttää puhuneen itsensä pussiin. Uusimmassa kirjoituksessaan hän sanoo ... erotukseksi muista tapauksista käyttäneensä erilaista muotoilua kerjäämisen kiellosta "koska auktoritatiivista tulkintaratkaisua ei (vielä?) ole olemassa".

Esittäessään kymmenen kohdan listaansa Zyskowicz sanoi, ettei kritisoi asiantuntijoiden mielipiteitä vaan todellisia perustuslain tulkintoja. Nyt hän sanoo kritisoivansa minun ja Ojasen mielipiteitä kerjäämiskiellosta.

Sitten Zyskowicz lainaa Helsingin Sanomia väärän mielipiteemme osoittamiseksi. "Sekä Ojasen että Scheininin mukaan laki olisi vastoin perustuslakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta". Lainaus on vääristelevä karikatyyri. Siihen on otettu virkkeen päälause, mutta ei sivulausetta "jos hallituksen esitys ylipäätään kirjoitetaan työryhmän väliraportin perusteella". Tässä oli alkuperäisen kritiikkimme ydin: sisäministeriön työryhmä oli laatinut kerjäämisen kieltämiseksi ehdotuksen, joka olisi merkinnyt syrjintää kansallisuuden tai etnisen alkuperän perusteella.  [Omassa kommentissaan Ojanen ei puhunut mitään tekstimuodoista, vaan kiellon tosiasiallisesta vaikutuksesta, joten Zysckowicz oli mitä ilmeisimmin oikeassa ainakin puhuessaan Ojasen laintulkinnasta]

Ihmisoikeus- ja perustuslakiasiantuntijoista saattaa usein olla hyötyä oikeudellisesti hyväksyttävän keinon etsimisessä poliitikkojen identifioimaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Mutta jos asiaa ajetaan väärin keinoin, on velvollisuutemme huomauttaa siitä. Tuossa tilanteessa poliitikkojen tulisi arvioida uudelleen joko tavoitetta tai keinoja, sen sijaan että haetaan populistisia irtopisteitä asiantuntijoita irvailemalla.

Loppukappaleessa esitettyyn näkemykseen asiantuntijoiden roolista on helppo yhtyä. Tosin siihen olisi aiheellista lisätä myös huomautus siitä, että myös asiantuntijoiden arvioita ja mahdollista asenteellisuutta on syytä arvioida.     

Kun apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainenkin oli muutamaa päivää aikaisemmin ehtinyt esittää oman vastineensa, sopan ympärillä häärivien kokkien määrä alkoi olla täysilukuinen.

Zyskoviczin käsitystä tekemästäni ratkaisusta on syytä oikaista. Perusopetuslaki säätää niistä edellytyksistä, joissa oppilaita voidaan rangaista sekä kurinpitoseuraamusten rajat. Tupakkatutkielmat eivät näihin kuulu, eivätkä rehtorit voi vapaasti kehittää omia tapojaan rangaista oppilaita.

Rehtorin virhe ei myöskään ollut se, että hän puuttui kiusaamiseen. Virhe oli sen käsityksen välittämiseen oppilaille ja vanhemmille, että koululla olisi kurinpitovaltaa koulumatkoilla tapahtuviin asioihin. Perusopetuslain mukaan koulun kurinpitovalta ulottuu vain koulun toimintaan, ei esimerkiksi koulumatkoille.

Ratkaisuni ... perustui ... perusopetuslain sisältöön.

Tähän esitykseen ei ole Zyskowiczin kannanottoa. Maallikon silmissä apulaisoikeuskanslerin viesti oppilaille ja heidän vanhemmilleen on selvä. Tehkää koulumatkoilla mitä lystäätte. Koululla ei ole siihen nokan koputtamista. Jos poliisi puuttuu, se on sitten eri asia.     

Tästä debatista, saa nähdä jatkuuko se vielä tämän jälkeenkin, on syntynyt sellainen kuva, että vaikka Zyskowicz on juristi ja nimikin kuuluu siihen kirjoitusasultaan konstikkaampaan joukkoon, hänellä on mitä ilmeisimmin kosolti sitä vanhaa hyvää lautamiesjärkeä.  Olisiko niin, että hän noudattavaa vanhaa Olaus Petrin tuomarin ohjeisiin sisältyvää neuvoa, jonka mukaan "hyvä ja viisas tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan".

Joku saattaa ihmetellä, että mitä tekemistä otsikossa mainitulla Perry Masonilla on tämän tarinan kanssa? Jostakin syystä tuli vain mieleen nokkelan Perry Masonin sanailu sen tosikkomaisen ja virkaintoisen yleisen syyttäjän kanssa.

Bullshit bingoa, stiiknafuuliaa ja uutiohämärävirkkilöintiä

Joku aika sitten silmiini sattui kirjoitus, jossa väitettiin, että puurakentaminen on ekoteko. Väite saattaa pitää paikkansakin, mutta tuossa kirjoituksessa sitä ei perusteltu millään tavoin. Siitä muistui mieleeni vanha harrastus, bullshit bingo, jolla aikanaan elävöitettiin niitä puolipakollisia tilaisuuksia, joissa konsultit yrittivät valistaa meitä milloin missäkin asiassa. Ajatus johti toiseen ja bullshit bingosta  assosioitui kaksi muutakin viestinnällistä käytännettä, stiiknafuulia ja uutiohämärävirkkilöinti.

Bullshit bingo toimi siten, että bingo -kupongin ruutuihin kirjoitettiin tavallisimpia ja ennakoitavimpia konsulttifraaseja. Se, joka sai ensimmäisenä bongattua luennoivan konsultin puheita valmiin bingorivin, nousi pystyyn ja karjaisi kuuluvalla äänellä: BULLSHIT.

Stiiknafuulia puolestaan on peräisin Teuvo Pakkalan novellista Mahtisana.  Tarina on minun ikäpolveni koululaisille tuttu, mutta ei välttämättä kaikille. Tarinan ydin on lyhyesti tiivistettynä seuraava. Eräs tarinan pojista ilmoitti, muistaakseni voitettuaan juoksukilpailun, olevansa stiiknafuulia. Kukaan ei tiennyt mitä se merkitsi, mutta mahtavalta se kuulosti. Stiiknafuulia oli jotakin hienoa. Koska kukaan ei tiennyt mitä se oikeastaan merkitsi, sitä ei voinut kumota eikä sitä vastaan voinut väittää. Se kelpasi perusteluksi oikeastaan mihin vain.

Uutiohämärävirkkilöinti on ehkä kahta edellistä tuntemattomampi käsite. Kyseessä on  pakinoitsija Ollin kehittelemä uuskieli, joka kuulostaa Suomen kieleltä, mutta jonka ymmärrettävyys on olematon. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi muiden keskustelijoiden karkottamiseen tai tiputtamiseen keskustelun ulkopuolelle. Uutiohämärävirkkilöintiä käyttävä voi aina perustellusti ja todenmukaisesti väittää, että mahdollinen opponentti ei lainkaan ymmärtänyt mitä puhuja oikeastaan sanoi. Koska kyseinen Ollin pakina ei välttämättä ole tuttu, lainattakoon siitä pieni pätkä asian havainnollistamiseksi:

- Minä tässä rohkenin olla sitä mieltä, että jos pöytyri on aloittimena, niin se tuokioidaan sopuria pätivöimällä

- Niin miten, kuinka?

- Ettekö kuullut! Jos epäoivelo pöytyri on keraimen aloittimena, niin se tavanomaisesti muttalehtien pätivöimällä tuokioidaan. Vai mitä arvelette?      

- Mi ... en ymmärrä

- Mikä teitä vaivaa? Ettekö tosiaankaan tajua? Miten katsimoisitte osion ailottamista. Ehkä tähymöiden luovioitten suoveltimenkin?

Nämä verbaaliset kasvikset, kutsuttiinpa niitä sitten kukkasiksi tai rikkaruohoiksi, elävät ja voivat edelleen hyvin.

Bullshit sanasto on täytesanastoa, jolla konsultit täyttivät raportteja, selvityksiä ja esitelmiin käytettävää aikaa. Sanoilla oli yleensä  positiivinen kaiku, mutta epämääräinen merkitys.  Ne ovat eräänlaista täyteainetta, jota käytettään kalliimman materiaalin korvikkeena.  Sitä kalliimpaa materiaalia ovat esimerkiksi täsmällisen merkityksen omaavat termit ja lukuarvot. Niiden täsmällisyyden ja oikeellisuuden selvittäminen ja varmistaminen vaatii enemmän työtä ja selkeitä perusteluja. Bullshit sanat ovat myös merkitykseltään väljiä lupauksia, joita oli turvallista käyttää täsmällisten sitoumusten asemasta. Niitä on vaikea osoittaa täydellisesti vääriksi, vaikka yhteys käsiteltävään asiaan olisi hyvinkin heikko ja tulkinnanvarainen.

Bullshit sanaston ydinaluetta on markkinointi. Kaupattiinpa mitä tahansa, se on innovatiivista, oikeudenmukaista, modernia tietotekniikkaa hyödyntävää, ratkaisee ympäristöhaittoja, vastaa globaaleihin haasteisiin ja tekee meistä edelläkävijöitä. Bullshit sanasto on levinnyt myös julkishallintoon korvaamaan byrokraattista virkakieltä. (Kukapa olisi uskonut, että virkakieltäkin voi alkaa kaivata.) Esimerkkinä olkoon ote hallitusohjelmasta, jolla bingo olisi kajahtanut huomattavan nopeasti:

Suomalainen yhteiskunta perustuu ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle, tasa-arvolle, yhteisvastuulle sekä toisistamme välittämiselle. Jokaisen kunnioittaminen ja avoimuus erilaisuutta kohtaan ovat suomalaisia hyveitä. Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Eri uskonnot ja yhteisöt ovat arvokkaita moraalisen kasvun kannalta. Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan.

Maailman parasta peruskoulua vahvistetaan tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaajana. Sivistys on oma päämääränsä. Suomi tähtää kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa.

Hallitus toimii päättäväisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Köyhyyttä eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään. Perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta lisätään.

 Suomi harjoittaa aktiivista ja aloitteellista ulkopolitiikkaa ja yhteistyötä muiden kansakuntien ja kansojen kanssa. Suomi toimii aktiivisesti pohjoismaisen sekä lähinaapureiden välisen yhteistyön tiivistämiseksi, Euroopan unionin toiminnan kehittämiseksi ja osana globaalia yhteisöä. Suomi toimii globaalin köyhyyden vähentämiseksi.

Stiiknafuulia on laajentunut eräänlaisesta henkilön arvonimestä yleisemmäksi, mihin tahansa asiaan liitettäväksi mahtisanaksi. Stiiknafuulialla sertifioitu asia nostetaan kaiken arvostelun ja vastaväitteiden yläpuolella olevaksi, automaattisesti hyväksyttäväksi asiaksi. Se on myös saanut seuralaisekseen eräänlaisen anti-stiiknafuulian, tuomitsemiseen käytettävän mahtisansan, millä mikä tahansa asia voidaan leimata vastenmieliseksi, hylättäväksi ja kiellettäväksi. On osoittautunut, että stiiknafuulioilla on elinkaari. Ne syntyvät, kasvavat, kuluvat ja kuihtuvat pois. Joskus ne saattavat elinkaarensa varrella saada ironisen värityksen ja muuntua suorastaan vastakohdikseen. Stiiknafuulia syntyy useimmiten jonkun ryhmän omana mahtisanana, jolla pyritään hallitsemaan ja monopolisoimaan kieltä ja kielen kautta yhteiskuntaa laajemmaltikin. Kieli on kuitenkin elävä systeemi, jonka monopolisointi ei onnistu. Siinä käy kuten Pakkalan novellissakin, sana karkaa luojansa käsistä.  

Tämän hetken ehkä yleisin stiiknafuulia on tasa-arvo. Sillä voidaan perustella mitä tahansa ja se voi merkitä mitä tahansa. Kiinnostavaa siinä on se, että alunperin varsin selkeä termi on käytön mukana muuntunut stiinafuuliaksi ja on nyt siirtymässä siihen ironiseen vaiheeseen, jossa se alkaa tarkoittaa alkuperäisen merkityksensä vastakohtaa.

Esimerkiksi. EU:n  sukupuolten tasa-arvon valiokunta vaatii tasa-arvon nimissä mm. seuraavaa:

Stereotyyppien eliminoiminen mediasta vaatii pakostakin toimia digitaalisella alueella. Tämä vaatii EU:n tasolla koordinoituja aloitteita, joiden tavoitteena on kehittää aito tasa-arvon kulttuuri Internetissä. Valiokunta vaatii komissiota luomaan säännöt, joita kaikkia Internet-operaattoreita pyydetään noudattamaan. (Internet-palveluntarjoajat siis "pyydettäisiin" sensuroimaan, asiakkaidensa lähettämiä ja vastaanottamia sisältöjä).

Valiokunta kehottaa jäsenvaltioita perustamaan riippumattomia sääntelyelimiä, joiden tarkoituksena on valvoa viestimiä ja mainosalaa ja joilla on valtuudet määrätä tehokkaita seuraamuksia yrityksille ja henkilöille, jotka syyllistyvät tyttöjen seksualisointiin.

 

Kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan positiivisia toimia ja varmistamaan näin, että entistä useampi nainen voi päästä johtotehtäviin media-alalla, mukaan lukien ylin yritysjohto.

 

Kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisten vaikutusvallan lisäämistä esimerkiksi tiedotuskampanjoin, joilla tuodaan esiin naisten roolia ja osallisuutta poliittisessa päätöksenteossa, talouselämässä, yhteiskunnassa, urheilussa, terveydenhoidossa, taiteissa, tieteissä ja kaikilla muillakin yhteiskunnan aloilla;

 

Esimerkkinä anti-stiiknafuuliasta ja elinkaaren varrella tapahtuvasta muuntumisesta on termi neuvostovastaisuus. Elinkaarensa alkuvaiheissa  neuvostovastaisuus oli pelottava polttomerkki, jolla voitiin tuhota lähes kenen tahansa poliitikon tai julkisuuden henkilön ura. Sittemmin termi sai sarkastisen värin ja vastapuolen esittämä (yleensä kiivas) arvostelu voitiin kuitata tyhjänpäiväiseksi tokaisemalla "tämä oli sitten varmaan sitä neuvostovastaisuutta".     

Nykyisin neuvostovastaisuutta vastaava anti-stiiknafuulia on vihapuhe. Vihapuhetta voi käytännössä olla mikä tahansa sellainen puhe, jonka tämän termin oikeudenomistajaksi asettunut kokee poikkeavan omasta näkemyksestään. Vihapuheen vastustamista perusteleva argumentti on yleisesti tyyppiä: "Sellaista kirjoittelua jossa uhkaillaan, että minä tapan sinut senkin  #¤&*£$   %¤"#"&)>*  ei tule sallia".  Tämän perusteella vaaditaan vihapuheen kieltävää lainsäädäntöä ja sensuuria. Kovin pitkään ei tarvitse pintaa raaputtaa, kun tulee vastaan esimerkiksi seuraava vihapuheen kieltämistä vaativan esittämä argumentti   "Xxxx vaikka kirjoituksesi ei ole suoranainen vihakirjoitus, se sisältää juuri niitä elementtejä, joita vihakirjoituksetkin sisältävät: asioiden väärin käsittämistä, liioittelua, perustelujen puuttumista ja marttyyriksi asettumista. Kirjoituksesi esittää luomasi vainoharhaisen maailmankuvan, jossa näet uhkana mediat, jotka eivät vastaa omia mielipiteistäsi ja ihmiset, joiden näkemykset poikkeavat omistasi. Kun keskustelun lähtökohta on tällainen, on selvää, että asiallista keskustelua ei voi käydä, mutta keskusteluun osallistuvat mielellään sinun tavallasi ajattelevat."  Lähtökohtana on siis laittomien uhkausten ja kunnianloukkausten tuomitseminen (jotka ovat nykyisen lainsäädännön mukaan kiellettyjä), mutta ei aikaakaan, kun termin oikeudenomistaja laajentaa sen käsittämään kaikki kielletyt mielipiteet ja saman tien tuomitsee niiden kirjoittajankin.  

Toinen suosittu anti-stiiknafuulia on populismi. Lähes mitä tahansa väitettä, ilmiötä, kannanottoa, toimenpidettä tai lausumaa voidaan väittää populistiseksi. Se tekee kohteesta automaattisesti huonolaatuisen, halpahintaisen ja hylättävän. Samalla se antaa lausujalleen elitististä sädekehää, erottaa hänet rahvaasta. Väitettä populistisuudesta ei tarvitse perustella, usein sitä ei pystyisikään perustelemaan.

Myös anti-stiiknafuuliat muuntuvat vastakohdikseen tai neutraaleiksi ilmauksiksi. Sen enempää impressionismissa kuin fauvismissakaan ei ole nykyisin ole minkäänlaista halveksivaa leimaa. Kuitenkin, alunperin ne olivat nimenomaan haukkumasanoja. Jonakin päivänä populismikin saattaa tarkoittaa eräänlaista jalat-maassa politiikkaa vastakohtana hämäräperäiselle kabinettipolitiikalle, mikäli populistisiksi leimattujen puolueiden toiminta tekee tällaisen tulkinnan perustelluksi. . 

Uutiohämärävirkkilöinti on kieltä, joka kuulostaa suomen kieleltä tai joltakin muulta kieleltä, mutta jonka merkitys jää hämäräksi tai olemattomaksi. Kirjoitetusta tekstistä on paljon vaikeampi löytää esimerkkejä uutiohämärävirkkilöinnistä kuin bullshit-sanastosta tai stiiknafuulioista. On mahdollista, että uutiohämärävirkkilöinti on nimenomaan puhekieleen kuuluva ilmiö. Tämän voi johtua siitä, että painettu sana, etenkin lehdet, on tarkoitettu luettaviksi ja uutiohämärävirkkilöinnillä on pikemminkin päinvastainen tavoite. Uutiohämärävirkkilöinti ei yksinkertaisesti pääse läpi toimitussihteerien ja yleisönosastojen toimittajien seulasta. Nettikirjoittelussa tätä seulaa ei ole, mutta sielläkin lukijoiden suosio, tai pikemminkin sen puuttuminen, pitää uutiohämärävirkkilöinnin aisoissa tai ainakin vaikeasti löydettävissä. Facebookista luonnollisesti löytyy runsain mitoin käsittämättömiä ilmauksia, mutta siellä on kyse aivan toisesta ilmiöstä, nimittäin kieli-invalidisuudesta.  

On kuitenkin yksi alue, jossa uutiohämärävirkkilöinti viihtyy kirjoitetussakin tekstissä. Sillä on kapea, mutta ilmeisesti vakiintunut asema akateemisessa kirjoittelussa. Klassinen uutiohämärävirkkilöinnin osaaja oli Hegel.

Hegel kirjoittaa: "Oikeus sinänsä eroaa oikeudesta, joka on erityisenä läsnä. Siten oikeus sinänsä on tosin vaadittua ja olennaiseksi tarkoitettua, mutta samalla vain vaadittuna se on pelkästään subjektiivista eli epäolennaista ja vain oikeudelta näyttävää. Vaikka konkreettisen oikeuden loukkaus onkin positiivista, ulkonaista olemassaoloa, se on kuitenkin itsessään häviävä. Tämän häviävyyden ilmennys on vastaavasti olemassaolon saava loukkauksen hävittäminen - oikeuden todellisuus sen välttämättömyytenä, oikeuden, joka välittyy itsensä kanssa kumoamalla loukkauksensa."

Hyviä uutiohämärävirkkilöinnin lähteitä ovat nykyisin eräiden humanististen alojen väitöskirjat ja tutkielmat, joista tässä pari näytettä:

"Patriarkaalisessa symbolijärjestelmässä taivaallinen autuus, lopullinen metafysiikan tyydytys, merkitsee ylimaallisen maan saavuttamista, maallisen, väheksytyn feminiinisen taakse jättämistä - toisin sanoen, kuin juuri kaivatun maternaalisen saavuttamista, tuon kielletyn ja ylistetyn objektin tavoittamista väheksytyn, halvennetun ja objektivoidun feminiinis-maallisen sijaan."

" Siinä, missä molaarisuus rakensi modernia maskuliinisuutta sulkemalla virtauksia tai ohjaamalla ne fallisella politiikalla yhteen ainoaan pääuomaan ja hierarkiasoimalla identiteettejä, on molekulaarisuus myöhäismodernille ominaista moninaisuutta, halujen sommitelmia, inklusiivisia konjunktioita. Myöhäismodernille kontrolliyhteiskunnalle on ominaista molekulaarisuus, mistä on seurannut moraalinen paniikki ja diskurssi maskuliinisuuden kriisistä, joidenkin miesten epätoivoinen pyrkimys rakentaa itselleen minäproteesia esimerkiksi oikeistoradikalismilla ja internet-yhteisöllisyydellä."

Uutiohämärävirkkilöinnille on akateemisessa kirjoittelussa luonnollinen kasvualusta, koska siellä on usein tarkoituksena todistella, että opponentti ei nyt ymmärrä ollenkaan, mitä väittelijä tarkoittaa. Luonnontieteellisessä maailmassa tämä ei tiettävästi onnistu, koska siellä kielentarkastus karsii käsittämättömät ilmaukset.

Wittgenstein aikanaan oli sitä mieltä, että ajatuksia ovat mielekkäät lauseet ja se mikä voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Siitä, että ajatuksia ovat mielekkäät lauseet, ei luonnollisestikaan seuraa, että kaikki lauseet olisivat mielekkäitä ja edustaisivat ajatuksia. Puhe voi jatkua, vaikka ajatus katkeaa. Ei siis ole lainkaan pakko vaieta vaikka puhuttavaa ei olisikaan. Toivottavaa se kyllä saattaa joskus olla.