Bullshit bingoa, stiiknafuuliaa ja uutiohämärävirkkilöintiä

Joku aika sitten silmiini sattui kirjoitus, jossa väitettiin, että puurakentaminen on ekoteko. Väite saattaa pitää paikkansakin, mutta tuossa kirjoituksessa sitä ei perusteltu millään tavoin. Siitä muistui mieleeni vanha harrastus, bullshit bingo, jolla aikanaan elävöitettiin niitä puolipakollisia tilaisuuksia, joissa konsultit yrittivät valistaa meitä milloin missäkin asiassa. Ajatus johti toiseen ja bullshit bingosta  assosioitui kaksi muutakin viestinnällistä käytännettä, stiiknafuulia ja uutiohämärävirkkilöinti.

Bullshit bingo toimi siten, että bingo -kupongin ruutuihin kirjoitettiin tavallisimpia ja ennakoitavimpia konsulttifraaseja. Se, joka sai ensimmäisenä bongattua luennoivan konsultin puheita valmiin bingorivin, nousi pystyyn ja karjaisi kuuluvalla äänellä: BULLSHIT.

Stiiknafuulia puolestaan on peräisin Teuvo Pakkalan novellista Mahtisana.  Tarina on minun ikäpolveni koululaisille tuttu, mutta ei välttämättä kaikille. Tarinan ydin on lyhyesti tiivistettynä seuraava. Eräs tarinan pojista ilmoitti, muistaakseni voitettuaan juoksukilpailun, olevansa stiiknafuulia. Kukaan ei tiennyt mitä se merkitsi, mutta mahtavalta se kuulosti. Stiiknafuulia oli jotakin hienoa. Koska kukaan ei tiennyt mitä se oikeastaan merkitsi, sitä ei voinut kumota eikä sitä vastaan voinut väittää. Se kelpasi perusteluksi oikeastaan mihin vain.

Uutiohämärävirkkilöinti on ehkä kahta edellistä tuntemattomampi käsite. Kyseessä on  pakinoitsija Ollin kehittelemä uuskieli, joka kuulostaa Suomen kieleltä, mutta jonka ymmärrettävyys on olematon. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi muiden keskustelijoiden karkottamiseen tai tiputtamiseen keskustelun ulkopuolelle. Uutiohämärävirkkilöintiä käyttävä voi aina perustellusti ja todenmukaisesti väittää, että mahdollinen opponentti ei lainkaan ymmärtänyt mitä puhuja oikeastaan sanoi. Koska kyseinen Ollin pakina ei välttämättä ole tuttu, lainattakoon siitä pieni pätkä asian havainnollistamiseksi:

- Minä tässä rohkenin olla sitä mieltä, että jos pöytyri on aloittimena, niin se tuokioidaan sopuria pätivöimällä

- Niin miten, kuinka?

- Ettekö kuullut! Jos epäoivelo pöytyri on keraimen aloittimena, niin se tavanomaisesti muttalehtien pätivöimällä tuokioidaan. Vai mitä arvelette?      

- Mi ... en ymmärrä

- Mikä teitä vaivaa? Ettekö tosiaankaan tajua? Miten katsimoisitte osion ailottamista. Ehkä tähymöiden luovioitten suoveltimenkin?

Nämä verbaaliset kasvikset, kutsuttiinpa niitä sitten kukkasiksi tai rikkaruohoiksi, elävät ja voivat edelleen hyvin.

Bullshit sanasto on täytesanastoa, jolla konsultit täyttivät raportteja, selvityksiä ja esitelmiin käytettävää aikaa. Sanoilla oli yleensä  positiivinen kaiku, mutta epämääräinen merkitys.  Ne ovat eräänlaista täyteainetta, jota käytettään kalliimman materiaalin korvikkeena.  Sitä kalliimpaa materiaalia ovat esimerkiksi täsmällisen merkityksen omaavat termit ja lukuarvot. Niiden täsmällisyyden ja oikeellisuuden selvittäminen ja varmistaminen vaatii enemmän työtä ja selkeitä perusteluja. Bullshit sanat ovat myös merkitykseltään väljiä lupauksia, joita oli turvallista käyttää täsmällisten sitoumusten asemasta. Niitä on vaikea osoittaa täydellisesti vääriksi, vaikka yhteys käsiteltävään asiaan olisi hyvinkin heikko ja tulkinnanvarainen.

Bullshit sanaston ydinaluetta on markkinointi. Kaupattiinpa mitä tahansa, se on innovatiivista, oikeudenmukaista, modernia tietotekniikkaa hyödyntävää, ratkaisee ympäristöhaittoja, vastaa globaaleihin haasteisiin ja tekee meistä edelläkävijöitä. Bullshit sanasto on levinnyt myös julkishallintoon korvaamaan byrokraattista virkakieltä. (Kukapa olisi uskonut, että virkakieltäkin voi alkaa kaivata.) Esimerkkinä olkoon ote hallitusohjelmasta, jolla bingo olisi kajahtanut huomattavan nopeasti:

Suomalainen yhteiskunta perustuu ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle, tasa-arvolle, yhteisvastuulle sekä toisistamme välittämiselle. Jokaisen kunnioittaminen ja avoimuus erilaisuutta kohtaan ovat suomalaisia hyveitä. Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Eri uskonnot ja yhteisöt ovat arvokkaita moraalisen kasvun kannalta. Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan.

Maailman parasta peruskoulua vahvistetaan tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaajana. Sivistys on oma päämääränsä. Suomi tähtää kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa.

Hallitus toimii päättäväisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Köyhyyttä eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään. Perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta lisätään.

 Suomi harjoittaa aktiivista ja aloitteellista ulkopolitiikkaa ja yhteistyötä muiden kansakuntien ja kansojen kanssa. Suomi toimii aktiivisesti pohjoismaisen sekä lähinaapureiden välisen yhteistyön tiivistämiseksi, Euroopan unionin toiminnan kehittämiseksi ja osana globaalia yhteisöä. Suomi toimii globaalin köyhyyden vähentämiseksi.

Stiiknafuulia on laajentunut eräänlaisesta henkilön arvonimestä yleisemmäksi, mihin tahansa asiaan liitettäväksi mahtisanaksi. Stiiknafuulialla sertifioitu asia nostetaan kaiken arvostelun ja vastaväitteiden yläpuolella olevaksi, automaattisesti hyväksyttäväksi asiaksi. Se on myös saanut seuralaisekseen eräänlaisen anti-stiiknafuulian, tuomitsemiseen käytettävän mahtisansan, millä mikä tahansa asia voidaan leimata vastenmieliseksi, hylättäväksi ja kiellettäväksi. On osoittautunut, että stiiknafuulioilla on elinkaari. Ne syntyvät, kasvavat, kuluvat ja kuihtuvat pois. Joskus ne saattavat elinkaarensa varrella saada ironisen värityksen ja muuntua suorastaan vastakohdikseen. Stiiknafuulia syntyy useimmiten jonkun ryhmän omana mahtisanana, jolla pyritään hallitsemaan ja monopolisoimaan kieltä ja kielen kautta yhteiskuntaa laajemmaltikin. Kieli on kuitenkin elävä systeemi, jonka monopolisointi ei onnistu. Siinä käy kuten Pakkalan novellissakin, sana karkaa luojansa käsistä.  

Tämän hetken ehkä yleisin stiiknafuulia on tasa-arvo. Sillä voidaan perustella mitä tahansa ja se voi merkitä mitä tahansa. Kiinnostavaa siinä on se, että alunperin varsin selkeä termi on käytön mukana muuntunut stiinafuuliaksi ja on nyt siirtymässä siihen ironiseen vaiheeseen, jossa se alkaa tarkoittaa alkuperäisen merkityksensä vastakohtaa.

Esimerkiksi. EU:n  sukupuolten tasa-arvon valiokunta vaatii tasa-arvon nimissä mm. seuraavaa:

Stereotyyppien eliminoiminen mediasta vaatii pakostakin toimia digitaalisella alueella. Tämä vaatii EU:n tasolla koordinoituja aloitteita, joiden tavoitteena on kehittää aito tasa-arvon kulttuuri Internetissä. Valiokunta vaatii komissiota luomaan säännöt, joita kaikkia Internet-operaattoreita pyydetään noudattamaan. (Internet-palveluntarjoajat siis "pyydettäisiin" sensuroimaan, asiakkaidensa lähettämiä ja vastaanottamia sisältöjä).

Valiokunta kehottaa jäsenvaltioita perustamaan riippumattomia sääntelyelimiä, joiden tarkoituksena on valvoa viestimiä ja mainosalaa ja joilla on valtuudet määrätä tehokkaita seuraamuksia yrityksille ja henkilöille, jotka syyllistyvät tyttöjen seksualisointiin.

 

Kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan positiivisia toimia ja varmistamaan näin, että entistä useampi nainen voi päästä johtotehtäviin media-alalla, mukaan lukien ylin yritysjohto.

 

Kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisten vaikutusvallan lisäämistä esimerkiksi tiedotuskampanjoin, joilla tuodaan esiin naisten roolia ja osallisuutta poliittisessa päätöksenteossa, talouselämässä, yhteiskunnassa, urheilussa, terveydenhoidossa, taiteissa, tieteissä ja kaikilla muillakin yhteiskunnan aloilla;

 

Esimerkkinä anti-stiiknafuuliasta ja elinkaaren varrella tapahtuvasta muuntumisesta on termi neuvostovastaisuus. Elinkaarensa alkuvaiheissa  neuvostovastaisuus oli pelottava polttomerkki, jolla voitiin tuhota lähes kenen tahansa poliitikon tai julkisuuden henkilön ura. Sittemmin termi sai sarkastisen värin ja vastapuolen esittämä (yleensä kiivas) arvostelu voitiin kuitata tyhjänpäiväiseksi tokaisemalla "tämä oli sitten varmaan sitä neuvostovastaisuutta".     

Nykyisin neuvostovastaisuutta vastaava anti-stiiknafuulia on vihapuhe. Vihapuhetta voi käytännössä olla mikä tahansa sellainen puhe, jonka tämän termin oikeudenomistajaksi asettunut kokee poikkeavan omasta näkemyksestään. Vihapuheen vastustamista perusteleva argumentti on yleisesti tyyppiä: "Sellaista kirjoittelua jossa uhkaillaan, että minä tapan sinut senkin  #¤&*£$   %¤"#"&)>*  ei tule sallia".  Tämän perusteella vaaditaan vihapuheen kieltävää lainsäädäntöä ja sensuuria. Kovin pitkään ei tarvitse pintaa raaputtaa, kun tulee vastaan esimerkiksi seuraava vihapuheen kieltämistä vaativan esittämä argumentti   "Xxxx vaikka kirjoituksesi ei ole suoranainen vihakirjoitus, se sisältää juuri niitä elementtejä, joita vihakirjoituksetkin sisältävät: asioiden väärin käsittämistä, liioittelua, perustelujen puuttumista ja marttyyriksi asettumista. Kirjoituksesi esittää luomasi vainoharhaisen maailmankuvan, jossa näet uhkana mediat, jotka eivät vastaa omia mielipiteistäsi ja ihmiset, joiden näkemykset poikkeavat omistasi. Kun keskustelun lähtökohta on tällainen, on selvää, että asiallista keskustelua ei voi käydä, mutta keskusteluun osallistuvat mielellään sinun tavallasi ajattelevat."  Lähtökohtana on siis laittomien uhkausten ja kunnianloukkausten tuomitseminen (jotka ovat nykyisen lainsäädännön mukaan kiellettyjä), mutta ei aikaakaan, kun termin oikeudenomistaja laajentaa sen käsittämään kaikki kielletyt mielipiteet ja saman tien tuomitsee niiden kirjoittajankin.  

Toinen suosittu anti-stiiknafuulia on populismi. Lähes mitä tahansa väitettä, ilmiötä, kannanottoa, toimenpidettä tai lausumaa voidaan väittää populistiseksi. Se tekee kohteesta automaattisesti huonolaatuisen, halpahintaisen ja hylättävän. Samalla se antaa lausujalleen elitististä sädekehää, erottaa hänet rahvaasta. Väitettä populistisuudesta ei tarvitse perustella, usein sitä ei pystyisikään perustelemaan.

Myös anti-stiiknafuuliat muuntuvat vastakohdikseen tai neutraaleiksi ilmauksiksi. Sen enempää impressionismissa kuin fauvismissakaan ei ole nykyisin ole minkäänlaista halveksivaa leimaa. Kuitenkin, alunperin ne olivat nimenomaan haukkumasanoja. Jonakin päivänä populismikin saattaa tarkoittaa eräänlaista jalat-maassa politiikkaa vastakohtana hämäräperäiselle kabinettipolitiikalle, mikäli populistisiksi leimattujen puolueiden toiminta tekee tällaisen tulkinnan perustelluksi. . 

Uutiohämärävirkkilöinti on kieltä, joka kuulostaa suomen kieleltä tai joltakin muulta kieleltä, mutta jonka merkitys jää hämäräksi tai olemattomaksi. Kirjoitetusta tekstistä on paljon vaikeampi löytää esimerkkejä uutiohämärävirkkilöinnistä kuin bullshit-sanastosta tai stiiknafuulioista. On mahdollista, että uutiohämärävirkkilöinti on nimenomaan puhekieleen kuuluva ilmiö. Tämän voi johtua siitä, että painettu sana, etenkin lehdet, on tarkoitettu luettaviksi ja uutiohämärävirkkilöinnillä on pikemminkin päinvastainen tavoite. Uutiohämärävirkkilöinti ei yksinkertaisesti pääse läpi toimitussihteerien ja yleisönosastojen toimittajien seulasta. Nettikirjoittelussa tätä seulaa ei ole, mutta sielläkin lukijoiden suosio, tai pikemminkin sen puuttuminen, pitää uutiohämärävirkkilöinnin aisoissa tai ainakin vaikeasti löydettävissä. Facebookista luonnollisesti löytyy runsain mitoin käsittämättömiä ilmauksia, mutta siellä on kyse aivan toisesta ilmiöstä, nimittäin kieli-invalidisuudesta.  

On kuitenkin yksi alue, jossa uutiohämärävirkkilöinti viihtyy kirjoitetussakin tekstissä. Sillä on kapea, mutta ilmeisesti vakiintunut asema akateemisessa kirjoittelussa. Klassinen uutiohämärävirkkilöinnin osaaja oli Hegel.

Hegel kirjoittaa: "Oikeus sinänsä eroaa oikeudesta, joka on erityisenä läsnä. Siten oikeus sinänsä on tosin vaadittua ja olennaiseksi tarkoitettua, mutta samalla vain vaadittuna se on pelkästään subjektiivista eli epäolennaista ja vain oikeudelta näyttävää. Vaikka konkreettisen oikeuden loukkaus onkin positiivista, ulkonaista olemassaoloa, se on kuitenkin itsessään häviävä. Tämän häviävyyden ilmennys on vastaavasti olemassaolon saava loukkauksen hävittäminen - oikeuden todellisuus sen välttämättömyytenä, oikeuden, joka välittyy itsensä kanssa kumoamalla loukkauksensa."

Hyviä uutiohämärävirkkilöinnin lähteitä ovat nykyisin eräiden humanististen alojen väitöskirjat ja tutkielmat, joista tässä pari näytettä:

"Patriarkaalisessa symbolijärjestelmässä taivaallinen autuus, lopullinen metafysiikan tyydytys, merkitsee ylimaallisen maan saavuttamista, maallisen, väheksytyn feminiinisen taakse jättämistä - toisin sanoen, kuin juuri kaivatun maternaalisen saavuttamista, tuon kielletyn ja ylistetyn objektin tavoittamista väheksytyn, halvennetun ja objektivoidun feminiinis-maallisen sijaan."

" Siinä, missä molaarisuus rakensi modernia maskuliinisuutta sulkemalla virtauksia tai ohjaamalla ne fallisella politiikalla yhteen ainoaan pääuomaan ja hierarkiasoimalla identiteettejä, on molekulaarisuus myöhäismodernille ominaista moninaisuutta, halujen sommitelmia, inklusiivisia konjunktioita. Myöhäismodernille kontrolliyhteiskunnalle on ominaista molekulaarisuus, mistä on seurannut moraalinen paniikki ja diskurssi maskuliinisuuden kriisistä, joidenkin miesten epätoivoinen pyrkimys rakentaa itselleen minäproteesia esimerkiksi oikeistoradikalismilla ja internet-yhteisöllisyydellä."

Uutiohämärävirkkilöinnille on akateemisessa kirjoittelussa luonnollinen kasvualusta, koska siellä on usein tarkoituksena todistella, että opponentti ei nyt ymmärrä ollenkaan, mitä väittelijä tarkoittaa. Luonnontieteellisessä maailmassa tämä ei tiettävästi onnistu, koska siellä kielentarkastus karsii käsittämättömät ilmaukset.

Wittgenstein aikanaan oli sitä mieltä, että ajatuksia ovat mielekkäät lauseet ja se mikä voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Siitä, että ajatuksia ovat mielekkäät lauseet, ei luonnollisestikaan seuraa, että kaikki lauseet olisivat mielekkäitä ja edustaisivat ajatuksia. Puhe voi jatkua, vaikka ajatus katkeaa. Ei siis ole lainkaan pakko vaieta vaikka puhuttavaa ei olisikaan. Toivottavaa se kyllä saattaa joskus olla.