Perry Mason ja perustuslaki

Olen tässä seuraillut debattia, joka on saanut alkunsa siitä, että Ben Zyskowicz oli aika-ajoin arvostellut asiantuntijoina esiintyvien professoreiden lausuntoja ja laintulkintoja käytännön todellisuudelle vieraiksi ja norsunluutornista annetuiksi. Lahjakkaana sanankäyttäjänä hän oli käyttänyt välillä varsin eläviä ilmauksia. Eräs professoreista, Martin Scheinin menetti malttinsa, kirjoitti ärtyneen blogimerkinnän. Seurasi värikäs debatti, joka on tässä hiukan tiivistettynä.  

Scheininin mielestä Zyskowicz populisoi perussuomalaisten imussa ja oli  ”väärin keinoin väärällä asialla”.  Hänen mielestään perussuomalaisten populismi oli saanut vanhat valtapuolueet laskemaan verkkonsa samoille vesille.

Helsingin Sanomat riensi Scheininin tueksi tuohtuneessa pääkirjoituksessaan.
Zyskowiczin heittämät letkautukset professorileiriin ovat lievästi sanottuna omituisia, kun ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan toiminnan ja tavoitteet. Ehkä juristien asiantuntemuksen kyseenalaistaminen on nyt tietyissä piireissä muotia. Zyskowicz rapauttaa professoreihin kohdistuvilla heitoilla koko eduskunnan asemaa ja arvovaltaa. Hän tuntuu vetävän monessa asiassa linjaa, joka tähtää perussuomalaiseen maaliin mutta poikkeaa täysin kokoomuksen politiikasta. Show'lla voi olla joillekuille viihdearvoa, mutta eduskunnan työn kannalta se jättää toivomisen varaa.

Zyskowicz vastasi HS:n yleisönosastossa.
Kyse ei ole professoreiden asiantuntemuksesta vaan tulkintalinjasta. Tyylilajini moittiminen on sen sijaan paikallaan. Joskus on pakko liioitella ja kärjistää, jotta viesti huomataan. Tässä esimerkkejä arvostelemistani "modernin ihmisoikeusdoktriinin" tai "ihmisoikeusfundamentalismin" tulkinnoista.

Hän luetteli tällaisista tulkinnoista kymmenkunta esimerkkitapausta, muun muassa seuraavat:

Huumejutun puhelinkuuntelulla saadun tiedon käyttäminen oikeudessa esimerkiksi puukotusjutussa tai lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on vastoin perustuslakia.

Rehtori toimi virheellisesti kun tupakoinnista kiinni jääneet oppilaat pantiin kirjoittamaan tupakoinnin haitoista. Hän toimi virheellisesti myös, kun puuttui koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen.

Vankila ei olisi saanut ottaa vangilta pois kirjoituskonetta, jolla hän tehtaili sellissään petoksia ja muita rikoksia.

Poliisin on paljastettava jälkikäteen rikollisille, jos rikoksen tutkinnassa on käytetty niin sanottua vasikkaa.

Kerjäämisen kieltäminen olisi ollut vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia.

Ruandalaisen joukkomurhaajan miljoonia euroja maksanut juttu oli pakko käsitellä Suomessa, vaikka jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti mahdollisena syytetyn luovuttamista Ruandaan.   

Tämän jälkeen professorit, kukin vuorollaan, kohdistivat kanuunansa Zyskowicziin, joka puolestaan lähetti omat kuittauksensa.

Ojanen avasi pelin ilmoittamalla kantanaan, että Zyskowiczin esimerkit vääristelivät.

Ensinnäkin muutamat "tulkinnat" palautuvat niin suoraan perustuslakiin, että niiden tarkistaminen vaatisi perustuslain muuttamista.

Kerjäämisen kieltäminen olisi ollut vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia. Koska kerjäämisen kriminalisointi olisi kohdistunut tosiasiassa romaanikerjäläisiin, olisi kyse ollut etnisen alkuperän perusteella tehtävästä profiloinnista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan etniseen alkuperään perustuva erottelu lainvalvonnassa ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Se, että romaanikerjäläisiä on kohdeltu ihmisoikeussopimusten vastaisesti muualla EU:ssa, ei voi olla peruste Suomelle toimia vastaavalla tavalla.

Väite, jonka mukaan "poliisin olisi paljastettava jälkikäteen rikollisille, jos rikoksen tutkinnassa on käytetty niin sanottua vasikkaa", pitää sikäli paikkansa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt tiedonsaantioikeutta salaisten pakkokeinojen käytöstä tärkeänä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena.

Zyskowicz jätti mainitsematta, että ilmoitus saadaan kotimaisen tuomioistuimen päätöksellä jättää tekemättä, jos se on välttämätöntä valtion turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi.

Oikeusministeriö päätti [Ruandalaisen joukkomurhaajan jutun] palauttamatta jättämisestä sen hetkisen tiedon valossa tilanteessa, jossa YK:n perustama kansainvälinen tuomioistuin oli kieltänyt luovuttamisen Ruandaan vastaavissa tapauksissa.   

Zyskowicz vastasi Ojaselle, että hänen kirjoituksessaan ei vääristelty.

Ilmeisesti muissa Euroopan maissa on vähemmän valppaita ihmisoikeusjuristeja ja/tai löperö perusoikeusvalvonta, sillä en tiedä kerjäämiskieltoa missään muualla tulkitun Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi. Miten olemme voineet kieltää esimerkiksi katuprostituution, koska sekin kielto kohdistuu käytännössä lähinnä tiettyjen maiden kansalaisiin?

On totta, että oikeus voi tietyissä poikkeustilanteissa vapauttaa poliisin velvollisuudesta paljastaa niin sanotun "vasikan" käytön. Poliisi ei voi kuitenkaan etukäteen taata tätä "vasikalle". Onko tämän jälkeen toimivaa mahdollisuutta saada "vasikoita", joita kuitenkin tarvitaan rikosten selvittämiseksi?

Ruandalaisen joukkomurhaajan juttu olisi voitu ja olisi pitänyt käsitellä Ruandassa. Miksi Suomi ei voinut menetellä kuten Ruotsi, joka päätti luovuttaa syytetyn Ruandaan?

Seuraavaksi vuorossa oli Scheinin, jonka mukaan kerjäämiskielto ei mennyt Zyskowiczin kertomalla tavalla.

Katsotaanpa lähemmin yhtä Zyskowiczin mieliesimerkkiä, kerjäämisen kieltoa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei ole edes käsitellyt asiaa, joten se ei ole myöskään kuullut siitä asiantuntijoita.

Keskustelu lähti liikkeelle kesällä 2010, kun sisäministeriön työryhmä esitti katukerjäämisen kieltämistä järjestyslakia muuttamalla.  .... Tuolloin Ojanen ja minä ... arvioimme, että ehdotus saattaisi hyvinkin olla perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kannalta ongelmallinen, jos se kohdistuisi syrjivällä tavalla ulkomaisten romanien harjoittamaan kerjäämiseen, eikä perustuisi yhtäläisiin kriteereihin yleisen järjestyksen suojaamisessa.

Asia kuitenkin raukesi, kun sitä ei ehditty käsitellä ennen maaliskuun 2011 eduskuntavaaleja. Uutta hallituksen esitystä asiasta ei ole annettu. Perustuslakivaliokunta ei ole kuullut asiantuntijoita eikä antanut tulkintaratkaisua. Missä siis on se "todellinen tulkintaratkaisu" josta Zyskowicz nyt metelöi?

Ojanen oli jo ehtinyt antaa asiasta melkoisessa määrin toisennäköisen tulkinnan, jossa kieltoa pidettiin ihmisoikeussopimuksen ja perustuslainvastaisena ilman mitään varauksia.  

Zyskowicz vastasi nyt vuorostaan Scheininille.

Scheininin tarkastelemasta kerjäämiskiellosta käytin tietoisesti ... ilmaisua "olisi vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia" koska auktoritatiivista tulkintaratkaisua ei (vielä?) ole olemassa.

Hänen ja professori Tuomas Ojasen tulkinta on sen sijaan tullut täysin selväksi. Haastateltuaan heitä Helsingin Sanomat 11.7.2010 selosti heidän näkemystään seuraavasti. "Nyt kerjääminen yritetään kieltää lailla, mutta voiko se onnistua? Ei, jos kysytään oikeusoppineilta. Heidän mielestään laki on suunnattu yhtä ihmisryhmää, Romanian romaneita, vastaan. Se on Suomen perustuslain vastaista."

Edelleen lehti kertoi jutussa, että "sekä Ojasen että Scheininin mukaan laki olisi vastoin perustuslakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta". Samaa tulkintaa on puolustanut kolmaskin ihmisoikeusjuristi eli professori Olli Mäenpää Helsingin Sanomien jutussa 7.10.2010, jonka lehti oli otsikoinut "Oikeusoppineet tyrmäävät kerjäämiskiellon". Jos professori Scheinin on muuttanut tulkintaansa asiassa, olen siitä pelkästään iloinen.

Scheinin  ei millään muotoa halunnut jättää viimeistä sanaa Zyskowiczille. Vastineessaan hän onnistui yhdistämään häh-häh-hää mentaliteetin ylvääseen paatoksellisuuteen ja sydänverta tihkuvaan loukkaantuneisuuteen.  

Kansanedustaja Ben Zyskowicz näyttää puhuneen itsensä pussiin. Uusimmassa kirjoituksessaan hän sanoo ... erotukseksi muista tapauksista käyttäneensä erilaista muotoilua kerjäämisen kiellosta "koska auktoritatiivista tulkintaratkaisua ei (vielä?) ole olemassa".

Esittäessään kymmenen kohdan listaansa Zyskowicz sanoi, ettei kritisoi asiantuntijoiden mielipiteitä vaan todellisia perustuslain tulkintoja. Nyt hän sanoo kritisoivansa minun ja Ojasen mielipiteitä kerjäämiskiellosta.

Sitten Zyskowicz lainaa Helsingin Sanomia väärän mielipiteemme osoittamiseksi. "Sekä Ojasen että Scheininin mukaan laki olisi vastoin perustuslakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta". Lainaus on vääristelevä karikatyyri. Siihen on otettu virkkeen päälause, mutta ei sivulausetta "jos hallituksen esitys ylipäätään kirjoitetaan työryhmän väliraportin perusteella". Tässä oli alkuperäisen kritiikkimme ydin: sisäministeriön työryhmä oli laatinut kerjäämisen kieltämiseksi ehdotuksen, joka olisi merkinnyt syrjintää kansallisuuden tai etnisen alkuperän perusteella.  [Omassa kommentissaan Ojanen ei puhunut mitään tekstimuodoista, vaan kiellon tosiasiallisesta vaikutuksesta, joten Zysckowicz oli mitä ilmeisimmin oikeassa ainakin puhuessaan Ojasen laintulkinnasta]

Ihmisoikeus- ja perustuslakiasiantuntijoista saattaa usein olla hyötyä oikeudellisesti hyväksyttävän keinon etsimisessä poliitikkojen identifioimaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Mutta jos asiaa ajetaan väärin keinoin, on velvollisuutemme huomauttaa siitä. Tuossa tilanteessa poliitikkojen tulisi arvioida uudelleen joko tavoitetta tai keinoja, sen sijaan että haetaan populistisia irtopisteitä asiantuntijoita irvailemalla.

Loppukappaleessa esitettyyn näkemykseen asiantuntijoiden roolista on helppo yhtyä. Tosin siihen olisi aiheellista lisätä myös huomautus siitä, että myös asiantuntijoiden arvioita ja mahdollista asenteellisuutta on syytä arvioida.     

Kun apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainenkin oli muutamaa päivää aikaisemmin ehtinyt esittää oman vastineensa, sopan ympärillä häärivien kokkien määrä alkoi olla täysilukuinen.

Zyskoviczin käsitystä tekemästäni ratkaisusta on syytä oikaista. Perusopetuslaki säätää niistä edellytyksistä, joissa oppilaita voidaan rangaista sekä kurinpitoseuraamusten rajat. Tupakkatutkielmat eivät näihin kuulu, eivätkä rehtorit voi vapaasti kehittää omia tapojaan rangaista oppilaita.

Rehtorin virhe ei myöskään ollut se, että hän puuttui kiusaamiseen. Virhe oli sen käsityksen välittämiseen oppilaille ja vanhemmille, että koululla olisi kurinpitovaltaa koulumatkoilla tapahtuviin asioihin. Perusopetuslain mukaan koulun kurinpitovalta ulottuu vain koulun toimintaan, ei esimerkiksi koulumatkoille.

Ratkaisuni ... perustui ... perusopetuslain sisältöön.

Tähän esitykseen ei ole Zyskowiczin kannanottoa. Maallikon silmissä apulaisoikeuskanslerin viesti oppilaille ja heidän vanhemmilleen on selvä. Tehkää koulumatkoilla mitä lystäätte. Koululla ei ole siihen nokan koputtamista. Jos poliisi puuttuu, se on sitten eri asia.     

Tästä debatista, saa nähdä jatkuuko se vielä tämän jälkeenkin, on syntynyt sellainen kuva, että vaikka Zyskowicz on juristi ja nimikin kuuluu siihen kirjoitusasultaan konstikkaampaan joukkoon, hänellä on mitä ilmeisimmin kosolti sitä vanhaa hyvää lautamiesjärkeä.  Olisiko niin, että hän noudattavaa vanhaa Olaus Petrin tuomarin ohjeisiin sisältyvää neuvoa, jonka mukaan "hyvä ja viisas tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan".

Joku saattaa ihmetellä, että mitä tekemistä otsikossa mainitulla Perry Masonilla on tämän tarinan kanssa? Jostakin syystä tuli vain mieleen nokkelan Perry Masonin sanailu sen tosikkomaisen ja virkaintoisen yleisen syyttäjän kanssa.