Kalajuttu

Tuli mieleeni kouluaikan lukemani Lauri Pohjanpään runo. Se alkoi muistakseni  suunnilleen seuraavasti: "Istui ruuhessa poika ja onkehen sylki, että tulkohon kala". Eipä sitten aikaakaan kun joku alkoi vetää kohoa veden alle ja "pikkiriikkinen, piikkinen kiiskinen nous ilmoille aaltojen alta". Saalis ei ollut kummoinen, mutta uutinen läksi kulkemaan pitkin kyliä ja "tuskin oli aamun suu tuo kullan kallis ohi, kun viaton kiisken poikanen oli suuren suuri lohi".

Runo tuli mieleeni luettuani Helsingin Sanomista uutisen Cotoletin matala-aktiivisen ydinjätteen käsittelylaitoksen alueella tapahtuneesta onnettomuudesta. Esimerkkinä matala-aktiivisesta jätteestä ovat esimerkiksi ydinvoimalaitoksissa käytetyt venttiilit ja muu vastaava metalliromu. Cotoletissa räjähti metalliromun sulatuksessa käytetty uuni. Onnettomuudessa kuoli yksi henkilö ja neljä loukkaantui. Syyksi epäiltiin sulaan metalliin päässyttä vettä, mutta varmaa syytä ei vielä tiedetty. Radioaktiivista säteilyä ei päässyt vuotamaan. Kyseessä oli matala-aktiivisen käsittelylaitos, joten isot päästöt eivät olisi olleet teoriassakaan mahdollisia. Cotoletin laitos sijaitsee Avignonista pohjoiseen, käytöstä poistetun Marcoulen ydinvoimalan lähellä. Marcoulen voimala poistettiin käytöstä jo vuonna 1985.

Helsingin Sanomat käytti kokonaisen sivun onnettomuudesta uutisointiin. Kuuden palstan otsikko: "Pelättyä vuotoa ei syntynyt". Alaotsikko:"Olen raivoissani ... Alain Fresquet sanoi".

Katkelmia uutistekstistä: Alain Fresquet järkyttyi, kun hän kuuli HS:ltä, että 50 kilometrin päässä hänen kotoaan on tapahtunut räjähdys ydinjätteen käsittelylaitoksessa. Fresquet ihmetteli, etteivät lähikylien varoitussireenit alkaneet hälyttää. "Olen erittäin raivoissani. Menen nyt varoittamaan perhettä ja ystäviäni".    .... Onnettomuus on kiusallinen Ranskalle, jonka ydinvoimasta on syntynyt luotettava kuva. .... Ranskalaisten enemmistö on tähän asti luottanut valtion kykyyn huolehtia ydinvoiman turvallisuudesta. ...Ydinvoiman vastustajien mukaan turma osoittaa, ettei Ranska ole ottanut ydinvoiman riskejä tarpeeksi vakavasti. Ympäristöjärjestö Greenpeacen Ranskan ydinvoiman vastaisen kampanjan johtaja Sophia Manjoni sanoi ... ettei laitos kuulunut Fukushiman jälkeisten turvallisuustarkastusten piiriin.

HS kysyi Pariisissa ranskalaisten ajatuksia onnettomuudesta. Otteita vastauksista: "Ehkä Fukushiman kaltainen onnettomuus tapahtuu joskus täälläkin". "Tämä oli odotettavissa. Olen vastustanut ydinvoimaa alusta asti". "Pelkään jatkuvasti, että Ranskan ydinvoimalassa räjähtää". 

Toimittajan kolumni: "Ydinvoiman syleilyssä".  Katkelma tekstistä: Viranomaiset nimesivät ... räjähdyksen nopeasti teollisuusonnettomuudeksi ydinonnettomuuden sijaan. Ydinvoimaan liittyvänä onnettomuutena se on yksi Ranskan historian vakavimmista.  ... Riskitöntä ydinvoimaa ei ole.

Kahdella palstalla vielä tentattiin, voiko samanlainen uuni räjähtää Suomessa.

Vastaus kysymykseen, voiko samanlainen uuni räjähtää Suomessa on tietenkin, että kyllä voi. Sulan metallin kanssa on aina onnettomuusvaara. Tosin tällä ei ole mitään tekemistä ydinvoiman kanssa. Tiettävästi viimeisin tämän tyyppinen, tosin paljon lievempi onnettomuus tapahtui kesäkuussa Kuusakosken Heinolan alumiinitehtaalla, jossa syttyi tulipalo, kun alumiinin sulatusuunissa havaittiin pohjavuoto ja 25 - 30 tonnia sulaa alumiinia valui reiästä uunin alle. Sula joutui tekemisiin hapen kanssa aiheuttaen tulipalon. Henkilövahinkoja ei ollut mutta aineelliset vahingot olivat mittavat.

Helsingin Sanomien uutisointi oli kouluesimerkki manipuloivasta ja harhaanjohtavasta uutisoinnista. Tarkkaan lukemalla tosiasiatkin kyllä olivat löydettävissä, mutta ne oli huolellisesti piilotettu muun tekstin sisään.   Tekstistä löytyi kyllä sekin tosiasia, että laitoksessa käsiteltiin jätteitä, joiden radioaktiivisuus oli heikkoa tai erittäin heikkoa. Uutisointi kuitenkin pyrki antamaan sen vaikutelman, että säteilykatastrofilta hädin tuskin vältyttiin. Yksi käytetty keino oli vihjailu. (Viranomaiset nimesivät ... teollisuusonnettomuudeksi ... ydinvomaan liittyvänä onnettomuutena ... yksi Ranskan historian vakavimmista). Ei myöskään ole kovin vaikea päätellä, miten HS:n toimittaja on "informoinut" 50 kilometrin päässä asunutta Alain Fresqueta, joka sitten asianmukaisesti järkyttyikin.

Uutisointi luonnollisesti kirvoitti keskustelupalstalle asianmukaiset kauhistelut:

• Ja Suomen rakenteilla oleva ydinvoimala on tilattu Ranskasta!
• Nyt taas poksahti. Se siitä turvallisuudesta. Eiköhän laiteta inssit todella kehittelemään muita energialähteitä ja parantelemaan tuuli-, aurinko, vesi-, aalto- jne voimaloita. Missähän seuraavaksi? Tää on jo Euroopassa, eikä edes Venäjällä.
• Taitaa parina seuraavan vuonna jäädä Cotes-du-Rhonet pullottamatta...
• Tätä menoa ei tarvitse enää miettiä minne ydinjäte sijoitetaan, kun se on jo kaikki levinneenä ympäriinsä
• Kyllä tämä on nyt sillä tavalla, että pitää jokaisen taloyhtiön huolehtia, että jodi-pillereitä on varastoituna. Kyllä se tiedetään, että ydinsähkön kannattajat sanovat, että turvallista on ja että vaaraa ei ole, mutta kyllä se Tsernobylkin räjähti varttivuosisata takaperin. Saattaa olla, että loppusyksyn sienet jäävät radioaktiivisina mätänemään metsiin.
• Niin, mitä sitten, vaikkei ole voimala? Nyt näköjään poksuu jo "pelkät jälleenkäsittelylaitoksetkin". Mitä väliä, paukku on aina paukku. Ja lisää tulee...takuulla.
• joku ydinvoima toimialan palkkaama lobbari kirjoittaa joka toiseen viestiin että ydinvoimaonnettomuudet eivät ole vaarallisia kun vain yksi kuollut jne.
• ei pitäisi ihan näin yksioikoisesti laskea pelkkiä vainajia, vaan myös sitä, millaisia rasitteita ydinvoimalaonnettomuus eloonjääneille aiheuttaa: stressiä, huolta ja pelkoa. Esimerkiksi itse juuri esikoiseni saaneena en jää kaipaamaan yhtään promillen osaa lisäjännitystä minkään säteilystä johtuvan epämuodostuman odottelun tai kohonneen kilpirauhassyöpäriskin muodossa.

Nämä lainaukset voikin päättää tähän viimeiseen, jossa todetaan, että vainajien ohella kannattaa huomioida millaista stressiä, huolta ja pelkoa tällaiset onnettomuudet aiheuttavat. Tosin stressin, huolen ja pelon syynä taitaa olla pikemminkin harhaanjohtava ja pelotteluun keskittyvä uutisointi.

Tähän loppun taitaa sopia vielä lyhyt Aisipoksen satu. Paimenpoika oli paimentamassa lampaita. Kun aika kävi pitkäksi, hän alkoi huutaa "susi, susi". Aikuiset juoksivat hätään, mutta eihän siellä mitään sutta ollut. Aikuiset toruivat paimenpoikaa, mutta poika vain nauroi. Seuraavana päivänä sama toistui. Ja sama toistui vielä seuraavinakin päivinä. Lopulta aikuiset eivät enää korviaan lotkauttaneet, kun tiesivät pojan huutelevan turhia.

Eräänä päivänä sitten susi tuli oikeasti, mutta vaikka poika kuinka huusi, kukaan ei tullut. Tiedotusväline oli todettu epäluotettavaksi.