Ymmärrysrajoitteiset

Ymmärrysrajoitteiset ovat, kuten nimikin ilmaisee, henkilöitä joilla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Ominaisuus voi olla myötäsyntyinen tai hankittu. Hankittu ymmärrysrajoitteisuus näyttää nykyisin olevan lisääntymään päin. On merkkejä siitä, että se olisi päässyt leviämään päivälehtien toimituksiin, eräissä tapauksissa jopa päätoimittajatasolle. Keskustelu- ja kommenttipalstoillahan se on ollut yleinen ilmiö jo pitemmän aikaa.

Ymmärrysrajoitteisen selvimpiä tuntomerkkejä on toistuva kutsuhuuto "jos kirjoitus ymmärretään väärin, vastuu on kirjoittajalla". Usein toistuu myös väärien tulkintojen oikaisun kirvoittama kertosäe  "on se kumma kun nuo/tuo xxxx aina selittelee".  Ymmärrysrajoitteisen oikeus väärinymmärtämiseen on ehdoton ja rajoittamaton. Jos sadasta lukijasta 99 ymmärtää jonkun kirjoituksen oikein, ymmärrysrajoitteinen toistaa omaa väärää tulkintaansa toistamalla edellä mainittuja kutsuhuutoja.

Ymmärrysrajoitteisuus näyttää olevan vahvasti sidoksissa ylikehittyneeseen laumavaistoon, joka ilmenee siten, että kaikki ymmärrysrajoitteisen oman lauman jäsenten esittämät mielipiteet ovat oikeita ja tosia, kun taas muiden laumaan kuuluvien mielipiteet vääriä ja valheellisia. Ymmärrysrajoitteisella on herkkä vainu jonka avulla hän tunnistaa vieraisiin laumoihin kuuluvat tai sellaiseksi epäiltävät jo vähäistenkin vihjeiden perusteella. Kun vihollinen on näin tunnistettu, ymmärrysrajoitteinen loukkaantuu syvästi ja käy vihollisen kimppuun mahdollisimman jyrkin sanakääntein. Suosittuja ilmauksia ovat esimerkiksi "pöyristyttävää" ja "uskomatonta". Loukkaantumisen perustan hän saa yleensä rakennettua irrottamalla tekstinpätkiä asiayhteydestään, antamalla sanoille tulkintoja joita kirjoittaja ei ole tarkoittanut, kääntämällä leikilliset ilmaukset haudan vakaviksi ja muilla vastaavilla keinoilla. Aina tämä ei ole kovallakaan yrittämisellä mahdollista, mutta tällaisissa tapauksissa ymmärrysrajoitteinen vai aina väittää (ja väittääkin) että kirjoittaja tarkoitti jotakin muuta kuin tekstistä ilmenee.   

Voidaanko hankitusta ymmärrysrajoitteisuudesta sitten parantua? Periaatteessa se on mahdollista ja tällaisia tapauksia tunnetaan. Jos ymmärrysrajoitteinen saadaan irrotettua ymmärrysrajoitteisten laumasta ja siirrettyä raikkaampaan keskusteluilmapiiriin, paranemisennuste on jopa kohtalaisen hyvä. Tosin paraneminen vie yleensä aikaa ja taudin uusiutumisvaara on aina olemassa. Ehkä tärkeämpi keino hankittua ymmärrysrajoitteisuutta vastaan taisteltaessa on sen leviämisen ehkäiseminen. Parhaita keinoja tässä on raikas keskustelu ja lautamiesjärjen runsaskätinen viljely. Suhteellisuudentajua on myös hyvä levittää runsain määrin, koska ymmärrysrajoitteisilla on voimakas taipumus kuurnia hyttysiä ja niellä kameleja. Nämä keinot torjuvat tehokkaasti ymmärrysrajoitteisuuden leviämistä, koska ymmärrysrajoitteisuus vaatii ummehtunutta ja sisäänpäin lämpiävää keskusteluilmapiiriä, jossa toisinajattelijat on vaiennettu.  Ymmärrysrajoitteisuus ja tarttuu yleensä varsin huonosti, mikäli ymmärrysrajoitteisen informaation ohessa on myös muunlaista informaatiota saatavilla.