Tänään, sattuneesta syystä, yksi jos toinenkin pohdiskelee,
että mitä se on se itsenäisyys. Toimittajatkin tapaavat kyselemään, että mitä
se itsenäisyys sinulle merkitsee. Kysymys on helppo, mutta hyvän vastauksen
löytäminen ei sitten välttämättä niinkään.
Tuli mieleen, että itsenäisyys on vähän niin kuin isovanhempien
rakentama vanha perintötalo, jota vanhemmat ovat sitten aikanaan remontoineet. He
ovat laittaneet sähköt, vesijohdon, viemäröinnin ja yhtä ja toista muutakin. Siinä
nyt kelpaa asua, mutta se tuo mukanaan myös
kaikenlaisia velvoitteita. Sitä ei sovi päästää rappeutumaan ja sen
kunnossapitäminen on suoranainen moraalinen velvollisuus. Siinä on aina jotakin
remontoitavaa ja kunnostusta vaativaa. Jos vähäksi aikaa asettuu lepäämään
laakereillaan, niin kohta jo joku paikka repsottaa ja taas on käytävä kiinni
korjauspuuhiin.
Toisaalta, se antaa myös melkoisen melkoinen vapauden
laittaa sitä haluamaansa malliin. Taitavalle ja osaavalle se on haastava ja innostava
työmaa, joka antaa mahdollisuuden vaikka mihin.
Se vaatii kuitenkin, että remontit on hoidettava ymmärryksellä, taidolla ja pieteetillä. Ulkoasu, vanhat rakenteet, materiaalit ja rakentamistavat
asettavat omat vaatimuksensa. Jos ymmärrys ei riitä ja intoa on enemmän kuin
osaamista, remontin tuloksena voi olla rakennuksen ulkoasun turmeleva tyylirikko
ja rakenteisiin voi iskeä laho ja home.
Kaikilta ei talonpito luonnistu. On niitä, jotka valittavat
kunnossapidon vaatimaa työtä ja vaivaa. On niitä, joita talo ei alunperinkään
tyydytä. He haluavat että joku, se kuuluisa joku, hoitaisi remontit ja
laittaisi talon sellaiseksi kuin he haluavat. Tällaiset ihmeet jossa tyhjästä
ilmestyvä joku toteuttaa toiveet, ovat kuitenkin kovin harvinaisia. Niinpä käy
niin, että aloitekykyisimmät heistä muuttavat muualle ja vähemmän
aloitekykyiset jäävät moittimaan taloa ja esivanhempiaan, jotka sen rakensivat.
Lopulta on tietenkin niitäkin, jotka ovat taloon perin
juurin tyytymättömiä ja joilla on lisäksi peukalo keskellä kämmentä. He
rikkovat talon ikkunat, töhrivät seinät ja hakkaavat kattoon reikiä, kun eivät
paremmasta tiedä.
Tämä talo alkaa nyt lähennellä 100-vuoden ikää. Kun sitä
esittelee vieraalle, tulee todennäköisesti sanoneeksi, että ei tämä nyt tämän
kummempi ole, mutta on tässä terveet rakenteet, kunto on kokolailla hyvä ja on
tämä lämpimän pitänyt. Ja jos vieras ehdottelee, että mitä jos möisit, niin
varma vastaus on, että en hitossa myy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti