Tenneseeläistä journalismia Suomessa

Mark Twain aloitti pakinansa Tenneseeläistä journalismia lainauksella seuraavalla lainauksella.  " Jo kirjoittaessaan ensimmäistä sanaa, piirrellessään i:n pisteitä, vedellessään t:n viivoja, pilkuttaessaan lauseitaan hän tiesi kyhäävänsä lausetta, joka tihkui halpamaisuutta ja löyhkäsi valheelle".

Jostain syystä tämä lainaus putkahti mieleen lukiessani Tommi Parkkosen juttua Iltalehdestä, keskiviikko 23.9.2015 klo 20.00  Juttu löytyy osoitteesta:.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015092320405410_uu.shtml

Jos Suomessa jaettaisiin laaduttoman journalismin palkintoja, tämä juttu olisi kova sana siinä kilpailussa. Oikeastaan se sisälsi vain pelkkiä virheitä ja perusteettomia väittämiä. Jutun otsikko, "Sipilä pelottelee väärillä faktoilla" olisi ollut oikeampi muodossa "Parkkonen polemisoi Sipilää vastaan väärillä faktoilla".

Ensiksi Parkkonen puuttui Sipilän puheeseen velkaantumisvauhdista. Sipilä oli sanonut Suomen velkaantumisvauhdiksi miljoonan tunnissa. Parkkonen pani kampoihin väittämällä, että "Suomen velkaantumisen oikea summa on 600 000 euroa tunnissa. Ero Sipilän lukuun ei ole "kuin" noin 400 000 euroa tunnissa". Tilastokeskuksen mukaan valtion ja kuntien alijäämä oli  9,335 miljardia vuonna 2014, 8,883 miljardia vuonna 2013 ja 9,413 miljardia vuonna 2012. Koska vuodessa on 8760 tuntia, tästä tule joka vuonna hiukan yli 1 miljoona/tunti.  Tilastokeskuksen luvut löytyvät osoitteesta:
http://www.stat.fi/til/jali/2014/jali_2014_2015-03-31_fi.pdf

Sitten Parkkonen toisti sen vakiintuneen olkiukon, jonka mukaan väitettäisiin, että Suomea uhkaa alijäämämenettely korkean velkaantumisasteen takia. Tämän hän kiiruhti torjumaan esittämällä, että Saksankin velkaantumisaste on korkeampi. Mutta Suomeahan ei uhkaa alijäämämenettely velkaantumisasteen perusteella vaan velkaantumisnopeuden perusteella.  The Economistin julkaiseman vertailutiedon mukaan Suomen tämän vuoden alijäämä (Primary Budget Balance) on Euroopan suurin. Tilastokeskuksen Eurostatille raportoimien ennakkotietojen mukaan julkisyhteisöjen alijäämä oli 3,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2014. Ennakkotietojen mukaan alijäämä ylitti näin EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen viitearvon, joka on kolme prosenttia.

Parkkonen esittää, että Sipilä on hallituksen miljardileikkauksia puolustellessaan myös todennut Suomen talouskasvun olevan Euroopan hitainta, vaikka Eurostatin tuoreen tilaston mukaan talouskasvu on vuoden toisella neljänneksellä ollut hitaampaa muun muassa Ranskassa, Itävallassa ja Hollannissa. Parkkonen ei kerro, että samaisen Eurostatin  tilaston mukaan Suomen bkt:n lasku oli viime vuonna Euroopan suurin ja toissa vuonna Euroopan toiseksi suurin. Yhden vuosineljänneksen tulos, joka voi johtua satunnaisvaihtelusta,  ei Sipilän esittämää kuvaa muuta.

Eurostatin tilasto löytyy osoitteesta: http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tec00115&plugin=1

Parkkonen muistaa, että Fitch, luottoluokituslaitoksista pienin, säilytti Suome AAA-luokituksen. Parkkonen unohtaa, että Standar & Poor's  jo laski Suomen luottoluokitusta ja sekä Moody's, että Fitch  arvioivat Suomen näkymät negatiivisiksi, mikä yleensä ennakoi luokituksen laskua.

Parkkonen kirjoittaa, että pääministeri on myös sanonut Suomen olevan tänne saapuvien turvapaikanhakijoiden kanssa suhteellisesti samassa tilanteessa Saksan kanssa. Hänen mukaansa "Uusi Suomi -verkkolehti kuitenkin selvitti, että suurimpienkin turvapaikanhakijalaskelmien mukaan Suomeen tulee tänä vuonna noin 5,5 turvapaikanhakijaa tuhatta asukasta kohden", kun Saksan vastaava määrä on 12,3 tulijaa/ 1000 asukasta.  

Uuden Suomen "suurimmatkin" laskelman mukaan turvapaikanhakijamääräksi tänä vuonna arvioidaan 30 000. Tällä hetkellä Suomeen on tullut noin 15 000 turvapaikanhakijaa. Viime viikolla maahamme tuli yli kolme tuhatta ihmistä. Tätä vuotta on jäljellä 14 viikkoa, joten tällä vauhdilla tulos on 14 * 3000 + 15 000 = 57 000.  Koska muuttoliike ei katkea itsestään vuoden päättyessä, tätä oikeampi laskentatapa on vuositason lukujen käyttäminen. Tällöin tulos on suuruusluokaltaan  3 000 * 52 = 156 000, mikä tekee 28 turvapaikanhakijaa tuhatta asukasta kohti. Luku on siis vaatimattomasti viisinkertainen tuohon "enimmillään" lukuun verrattuna.

Mitäpä tähän enää sanoisi. Se kauhea roskajulkaisu  MV-lehti on sentään luotettava tietolähde näihin Parkkos-tarinoihin verrattuna.  

Maahanmuuttokeskustelun kritiikkiä

Tornioon tuli ruotsista eilen 500 turvapaikanhakijaa. Tänään on luvassa enemmän. Viikko sitten oltiin huolestuneita, kun tulijamäärä näytti paisuvan 15 000 tulijaan vuodessa. nyt puhutaan jo yli kymmenkertaisista luvuista. Kun maahanmuuton padot avataan, siitä seuraa samanlainen ilmiö, kuin järvenlaskussa joka suoritetaan hiekkaperäisessä maastossa. Jos laskuvirtaa ei tiukasti kontrolloida, se kaivaa oman uomansa jatkuvasti leveämmäksi ja syvemmäksi, virtaus paisuu kontrolloimattomaksi ja jatkuu siihen asti, että löytyy tasapaino, laskettavasta järvestä ei enää riitä vettä virtauksen ylläpitämiseen. Joensuulaiset tuntevat hyvin tarinan Höytiäisen laskusta ja sen synnyttämästä tulvasta. Paasikivi sanoi aikoinaan, että poliitikot joutuvat korjaamaan ne ikkunat, jotka lehtimiehet kivittävät rikki. Kun media leväyttää ovet selälleen, maksumiehiksi joudumme me kaikki.     

Media on kovasti moittinut maahanmuuttokeskustelun tasoa. Niinpä se on sulkenut palstansa maahanmuuttoa sivuavien uutistensa kommentoinnilta. Suurin osa kritiikistä olisi kuitenkin syytä kohdistaa lehdistöön itseensä. Sen uutisointi on valikoivan yksipuolista, epäanalyyttistä ja lyhytnäköistä.  Uutisoinnissa käytetään epämääräisiä käsitteitä, usein harhaanjohtavasti. Lehdistö on nähnyt tehtäväkseen taistelun maahanmuuton puolesta sekä maahanmuuton kritiikkiä ja maahanmuuttokriittisiä vastaan. Ja tässä taistelussa lähdekritiikki on tarpeetonta ja uutisten harhaanjohtavuus hyväksyttyä.

Mediassa levisi hiljattain sydäntä särkevä kuva pienestä syyrialaispojasta, joka oli hukkunut pakomatkallaan kohti turvallisempia oloja. Pojan isä kertoi järkyttyneenä, kuinka hänen vaimonsa ja lapsensa hukkuivat hänen ponnisteluistaan huolimatta, kun vene kaatui aallokossa. Myöhemmin englantilaisista lehdistä löytyi myös muiden onnettomuudesta pelastuneiden kertomuksia, joista kävi ilmi, että kyse ei ollut syyrialaisista sotapakolaisista vaan kurdeista. He  olivat olleet pitkähkön aikaa Turkissa ja pyrkimässä Eurooppaan. Venettä ohjasi järkyttynyt isä itse. Hän toimi yhteistyössä ihmissalakuljettajien kanssa. Jos tällaisiin uutisiin tulee oikaisuja, kuten tässä tapauksessa lopulta tapahtui, ne tulevat päiviä myöhemmin kuin ulkomaisessa lehdistössä ja vasta sitten kun oikaisevat tiedot jo ovat levinneet sosiaalisessa mediassa.  

Mediassa levisi myös tarina pääministeristä jututtamassa 17-vuotiasta turvapaikanhakijaa. Hän kertoi kuinka hän itkee joka aamu, kun joutuu nukkumaan samassa huoneessa muiden pakolaisten kanssa. Eipä aikaakaan, kun sosiaalisessa mediassa levisi kaappauksia kyseisen nuorukaisen sosiaalisen median profiileista, joissa hän esiintyi bilettämässä ympäri Eurooppaa, ja kommentoimassa kokemuksiaan tyyliin: “way better than bulgaria sofia ?! for fuck sake bulgarians are dirty as shit”. Kävi ilmi, että hän oli pahoinpidellyt yhden uhrin viideksi kuukaudeksi sairaalahoitoon ja, että hän on istunut vankilassa ja uhannut tappaa lukuisia ihmisiä. Hän oli eri yhteyksissä muutellut ikäänsä ja todennäköisimmin oikea ikä oli jossakin 20 v. paikkeilla.  Tämän jälkeen Helsingin Sanomat teki pitkän jutun, jossa se paheksui kyseisen henkilön sosiaalisen median profiilien levittämistä erilaisissa "rasismi ja väkivaltasivustoissa" sekä sitä, että hän oli kertomansa mukaan joutunut nettiuhkausten kohteeksi.  

  

Maahanmuuttokritiikissä on kyllä paljon asiatontakin, mutta lehdistön tapa niputtaa sen enempää erittelemättä kaikki maahanmuutto yhdeksi asiaksi, kaikki maahanmuuttokritiikki samaan nippuun  ja kaikki maahanmuuttoa kritisoivat ääriaineksiksi, on älyllisesti epärehellistä ja epäammattimaista. Lehdistö on hyökännyt sosiaalista mediaa vastaan syyttäen sitä vihapuheesta ja pyrkien jokseenkin suorasukaisesti saamaan aikaan jonkinasteisen nettisensuurin.  Netistä tietysti löytyy tietysti myös vihakirjoittelua, mutta varsinainen syy hyökkäilyyn näyttää olevan pikemminkin se, että sosiaalinen media rikkoo ammattitoimittajien tiedotusmonopolin, täyttää niitä aukkoja, jotka lehdistö tietoisesti jättää uutisointiinsa ja oikoo virheellistä uutisointia.

Uutisoinnissa on joskus myös myönteisiä poikkeuksia, kuten ulkoministeriön erikoistutkijan Hiski Haukkalan kirjoitus Suomen Kuvalehdessä, jossa käsiteltiin Afrikasta lähtevän maahanmuuton syitä  otsikolla "Afrikan kohtalo koskee myös meitä". Siinä tuotiin esiin Afrikan väestönkasvu ja sen vaikutus siirtolaisuuteen, vaikutus maanosan tulevaisuuteen ja ekologiset vaikutukset  Tällaiset kirjoitukset, joissa muuttoliike asetetaan laajempaan kehykseen ja jossa analysoidaan sen syitä ja vaikutuksia ovat kuitenkin tavattoman harvinaisia. Pääsääntöinen juttutyyppi on tunteisiin vetoavaksi tarkoitettu yksilötarina, jossa kerrotaan joko onnettoman pakolaisen traagisesta kohtalosta tai onnellisesta maahanmuuttajasta joka antaa luovan panoksena uuden kotimaansa hyväksi. Myynnin ja markkinoinnin puolella tätä kutsutaan mielikuvamainonnaksi.

Tällaisessa mielikuviin perustuvassa journalismissa hallitsevaan asemaan on noussut tunnetyrannia, jonka tarkoituksena on mielipiteiden ohjaaminen. Tällaisessa journalismissa järjen käyttöä kutsutaan kyynisyydeksi sekä muukalaisvihaksi, rasismiksi ja äärioikeistolaisuudeksi. Järjen ja tunteen välisestä dialogista on luovuttu ja siirrytty tunteiden yksinvaltaan ja voi sitä onnetonta, joka uskaltaa käyttää järkeään. Tärkeää ei enää ole tekojen vaikutus ja seuraukset vaan se, missä tunnetilassa ne on tehty.

Maahanmuuttoa käsitellään mediassa pääosin yhtenä eriytymättömänä ilmiönä, vaikka se ei sitä ole. Tarkoituksena näyttää olevan tunteeseen voimakkaimmin vaikuttavien aspektien ulottaminen kaikkea maahanmuuttoa koskevaksi. Pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat kuitenkin eri asioita ja ne tulisi myös eri asioina käsitellä. Pakolaiset ovat ihmisiä, jotka pakenevat sotaa ja konflikteja . He tarvitsevat turvapaikkaa konfliktin ajaksi. Konfliktin pitkittyessä pakolaisuus kyllä saattaa aikanaan muuttua siirtolaisuudeksi. Siirtolaiset puolestaan hakevat parempaa elämää. Läheskään kaikki turvapaikan hakijat eivät ole pakolaisia. Monet, itse asiassa useimmat  heistä ovat siirtolaisia, jotka pyrkivät käyttämään hyväkseen turvapaikkajärjestelmää päästäkseen haluamaansa maahan ja saadakseen pakolaisille tarkoitettuja taloudellisia ja sosiaalisia etuja. 

   

Maahanmuuttokeskustelussa pakolaisten auttaminen ei juurikaan ole herättänyt vastalauseita, niin kuin sen ei pitäisikään. On kyllä väitelty siitä, mikä on tarkoituksenmukaisin auttamistapa, mutta ei itse auttamisen periaatteesta.

Siirtolaisuuden suhteen asia on jo toisin. Siirtolaisuus on eri asia kuin pakolaisuus, ja sitä on myös syytä käsitellä eri asiana. Siirtolaisuuteen voi olla monia syitä ja sillä voi olla monia seurauksia, niin lähtömaassa kuin vastaanottajamaassakin. Parhaassa tapauksessa siirtolaisuus hyödyttää sekä lähtömaata, että vastaanottajamaata, mutta se voi olla myös haitallista jommallekummalle tai molemmille Jos siirtolaisuuden halutaan olevan hyödyllistä, tulijoiden ja vastaanottajamaan intressien tulisi kohdata. Näin on, kun tulija tarvitsee työtä ja vastaanottajamaa työn tekijöitä. On ongelmia, joita voidaan hoitaa siirtolaisuuden avulla mutta on myös ongelmia, joita sillä ei voida hoitaa. Pahimmassa tapauksessa siirtolaisuus voi johtaa tuhoisiin seurauksiin.   

Voimakasta kritiikkiä on saanut näkemys, jonka mukaan siirtolaisella on oikeus valita kohdemaansa ja oikeus saada siellä elatus riippumatta siitä, tekeekö hän töitä vai ei. Tämä kritiikki on täysin aiheellista. Osa kritiikistä on asenteellista ja asiatontakin, mutta suuri osa on varsin hyvin perusteltua. Valtiolla on kansalaisiaan koskevia vastuita ja pystyäkseen kantamaan näitä vastuita, sen tulee voida päättää kuinka paljon ja minkälaisia siirtolaisia se vastaanottaa. Niinpä lehdistön tapa suhtautua siirtolaisiin ikään kuin he olisivat pakolaisista on harhaanjohtava ja suorastaan epärehellinen.

On vedottu siihen, että Suomesta on lähtenyt eri aikoina siirtolaisia USA:han, Kanadaan, Ruotsiin ja Australiaan. Kaikissa tapauksissa lähdön syynä on ollut Suomessa vallinnut työn puute. Vastaanottajamaissa puolestaan on ollut työvoimapula. Suomalaiset, kuten muutkin siirtolaiset ovat menneet tätä työvoimapulaa paikkaamaan. Vastuu toimeentulosta on ollut siirtolaisella, ei vastaanottajamaalla. Kaikki osapuolet ovat hyötyneet, molempien ongelmia on ainakin helpotettu.

Toisenlainen esimerkki on Pohjois-Amerikan siirtolaisuus. Englannista ja Irlannista lähteneet siirtolaiset asettuivat asumaan alkuasukkaiden eli intiaanien naapureiksi. Yhteiselo sujui varsin kauan suhteellisen rauhanomaisesti. Ei konflikteitta mutta vuorovaikutus säilyttäen. Viisi sivistynyttä heimoa (tai kansakuntaa) Cherokeet, Chocatw't, Creekit, Chikasawt ja Seminolet omaksuivat monin osin eurooppalaisen kulttuurin, lukutaidon, kristinuskon, keskitetyn hallinnon ja kirjoitetut lait. He harjoittivat kaupankäyntiä ja solmivat avioliittoja siirtolaisten kanssa.  Yhteiselo päättyi, kun käenpoika kasvoi liian suureksi ja työnsi ulos pesän alkuperäiset poikaset. Vuonna 1830 siirtolaiset säätivät lain nimeltä Indian Removal Act. Siitä alkoi intiaanien väkivaltainen häätäminen ensin Mississipin länsipuolelle ja sitten yhä pienempiin territorioihin. Siirtolaiset olivat osoittautuneet alkuperäisväestölle tuhoisiksi.

Pohjois-Amerikan siirtolaisuutta on mainostettu esimerkkinä siirtolaisuuden synnyttämän monikulttuurisuuden siunauksista. Tämä on suuresti harhaanjohtavaa. Pohjois-Amerikan siirtolaiset säilyttivät kulttuurinsa, alkuperäisväestö sopeutui siihen, mutta se ei pelastanut alkuperäisväestöä. Siirtolaiset tulivat keskenään hyvin läheisistä kulttuureista. Aluksi Brittein saarilta, sittemmin Saksasta ja myöhemmin muualta Euroopasta. Kulttuuriset etäisyydet olivat pieniä ja kulttuurien välinen kitka pysyi rajoitettuna. Uudet tulijat integroituivat aikaisempien tulijoiden kulttuuriin. Poikkeuksen muodostivat maahan orjiksi tuodut afrikkalaiset, joiden asema ja kulttuuri poikkesi jyrkästi maan muiden asukkaiden kulttuurista. Orjuus lopetettiin vuonna 1865, mutta kulttuurinen integroituminen edelleen monessa suhteessa vajavainen ja konfliktialtis.

Media suhtautuu monikulttuurisuuteen yksisilmäisen myönteisesti, pitää sitä tavoiteltavana ja suorastaan keskeisenä syynä siirtolaisuuden suosimiseen. Se kaihtaa kertomasta monikulttuurisuuden riskeistä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kulttuurien sekoittaminen voi olla hedelmällistä ja näin on yleensä silloin kun kulttuuriset etäisyydet eivät ole kovin suuria, silloin kun kulttuurit ovat yhteensopivia ja silloin kun vähemmistökulttuurin osuus väestöstä on pieni. Tällöin ei juurikaan synny kulttuurisesti eristyneitä enklaaveja. Toisaalta, on kulttuureja jotka sopeutuvat ylimalkaan huonosti toisiin kulttuureihin ja on kulttuureja joiden keskinäinen konfliktialttius on suuri. Kaikki muistavat hutut ja tutsit, Jugoslavian hajoamisen yhteydessä tapahtuneet joukkomurhat, Intian itsenäistymiseen liittyvän verisen jakautumisen Intiaksi ja Pakistaniksi. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Konfliktit ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kuitenkaan emme löydä mediasta käytännöllisesti katsoen lainkaan analyysiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat kulttuurien yhteen sopimiseen ja minkälaiset prosessit edesauttavat kulttuurien integroitumista. Ja tuolla jälkimmäisellä en totisesti tarkoita niitä naiiveja "ollaan kilttejä toisillemme" -juttuja.

Merkittävin esimerkki ongelmasta jota ei voida siirtolaisuuden avulla hoitaa on Afrikan väestönkasvu. Ja se on maailman ylivoimaisesti pahin ongelma. Kuitenkin media pyrkii propagoimaan nimenomaan siirtolaisuuteen perustuvaa toimintamallia.   

Yllä olevat väestöpyramidit kertovat, että väestön kasvu on saatu hallintaan kaikkialla muualla paitsi Afrikassa, jossa se jatkuu räjähdysmäisenä. Koska maapallon luonnonvarat ovat jo nyt liikakäytöllä, väestönkasvu johtaa väistämättä kurjistumiseen, ekokatastrofiin tai molempiin. Ainoa ratkaisu on siis väestönkasvun pysäyttäminen ja mieluiten väestömäärän saaminen laskevalle käyrälle. Jos Afrikan väestönkasvun ongelmia  yritetään ratkoa muuttoliikkeen avulla, ainoa tulos on ongelman levittäminen ja katastrofin syventäminen. Kuvat kertovat myös sen, että Afrikan ikäpyramidin alimmat kerrokset ovat runsaat 7 kertaa Euroopan vastaavia runsasväkisemmät. Vaikka ekologisia rajoitteita ei olisi ja vaikka Eurooppaan muuttaisi Afrikasta yhtä paljon väkeä kuin Euroopassa syntyy, se ei riittäisi Afrikan väestöongelman ratkaisemiseen. Se vain synnyttäisi Eurooppaan uuden väestöongelman. Jostakin syystä media käsittelee varsin niukalti väestönkasvun ja muuttoliikkeen aiheuttamia ekologisia ongelmia. Se ei katso nenäänsä pidemmälle, se haluaa vain antaa periksi väestöpaineille vaikka myötäilyn tulokset ovat katastrofaaliset koko maapallon kannalta.

Maahanmuuton taloudellisten vaikutusten uutisointi on jokseenkin kauttaaltaan harhaanjohtavaa. Kustannukset piilotetaan tai aliarvioidaan. Hyötyjen ja muiden vaikutusten arviointi on suurelta osin toiveajattelua.

Yhden lehden arvion mukaan 30 000:sta tulijasta kertyy vuosittain noin 400 miljoonan euron rasitus. Tämä tarkoittaisi 13 000 euroa/henkilö/vuosi, eli 35 euroa/henkilö/päivä.  Toinen kertoo saaneensa maahanmuuttovirastosta tiedon, että yhden ihmisen vuorokausi vastaanottokeskuksessa maksaa valtiolle 40 euroa. Sen mukaan summa pitää sisällään kaikki vastaanottokeskuspalvelut.  Maahanmuuttoviraston tilinpäätös vuodelta 2014 kertoo, että viraston vastaanoton kustannukset olivat runsaat 20 000 euroa/henkilö/vuosi eli 55 euroa/henkilö/päivä. Tämä on toteutunut luku, jossa ei ole huomioitu edessä olevaa kapasiteetin nopean nostamisen vaikutusta kustannuksiin. Yleensä sellainen nostaa kustannuksia hyvinkin jyrkästi. Tämä summa ei myöskään pidä sisällään muiden toimijoiden, kuten terveydenhuollon kustannuksia. Media ei siis onnistu löytämään lähellekään oikeaa summaa vaikka tavallinen matti meikäläinen saa yllä olevat tiedot esille parissa minuutissa. Mitä kustannuksia on piilossa noiden takana, on jo sitten toinen tarina. 

Hyötyjen puolella vedotaan toistuvasti kestävyysvajeeseen. Kerrotaan, että työikäisten määrä suhteessa eläkeläisiin on kääntymässä epäedulliseksi. Hehkutetaan, että pakolaiset ovat uusi Nokia. Hehkuttaja perustelee näkemystään sillä, että Yhdysvallat on esimerkki maasta, jonka huipputuottavia innovaatiokeskittymiä ruokitaan koulutettujen maahanmuutolla. Toinen mainostaa, että 100 000 uutta maahanmuuttajaa vuoteen 2030 mennessä puolittaisi kestävyysvajeen, jos maahanmuuttajien työllisyysaste nousisi kantaväestön tasolle.  Ihan hyviä visioita. Niissä vain on pari heikkoutta. Turvapaikanhakijoissa ei ole noita huipputuottavia koulutettuja. Silloin kun tulossa on Nokian Rajeev Surin kaltaisia henkilöitä, he eivät ole hakemassa turvapaikkaa ja heidät otetaan avosylin vastaan.  Ja mitä tulee tuohon kestävyysvajeskenaarioon, niin "jos jos ei tiellä ois, niin lehmätkin lentää vois". Kestävyysvajetta eivät paranna työikäiset vaan työtä tekevät. Tällä hetkellä Suomessa on korkea työttömyys ja sen kasvaa nopeasti, lähes nopeimmin Euroopassa. Meillä ei siis ole puutetta työvoimasta vaan päinvastoin. Turvapaikanhakijat ovat pääosin peräisin Somaliasta ja Lähi-Idästä. Näiden ryhmien työllisyysaste on 40 % tasolla eikä näytä paranevan maassaoloajan funktiona. Heidän työllisyysasteensa on suunnilleen 60 % kantasuomalaisten vastaavasta. He eivät vähennä kestävyysvajetta. He pahentavat sitä. Ne kestävyysvajetta vähentävät maahanmuuttajat tulevat Virosta, Venäjältä ja Länsi-Euroopasta. He tulevat normaalin maahanmuuttomenettelyn, eivät turvapaikkamekanismin kautta.    

Jos media hoitaisi tehtäviään, se myös tutkisi pakolaisliiketoiminnan toimijoita ja menettelyitä, kuten erilaisten mafioiden ja ISISin ihmissalakuljetusbusineksista. Se tutkisi sitä, miten turvapaikanhakijoita käytetään ylihinnoiteltujen majoitus- ja palveluliiketoimintojen perustana. Se tutkisi sitä, kuinka humanitaariseksi suurvallaksi julistautunut Ruotsi dumppaa turvapaikanhakijoita naapuriinsa Suomeen, huomattuaan kuinka suuria ongelmia tämä tulijoiden virta heille aiheuttaa. Se tutkisi sitä, kuinka EU:n väljentynyt pakolaispolitiikka on kasvattanut jyrkästi turvapaikanhakijavirtaa. Se tutkisi sitä, kuinka lähtömaissa mainostetaan kohdemaita ja ohjeistetaan, minkälaisia tarinoita tulee kehittää haastatteluja varten. Nyt joitakin näistä asioista sivutaan pikku-uutisissa, mutta valtaosan tilasta valtaavat erilaiset tervetuloa-tänne -piknikit ja "kuinka maahanmuutosta tuli sukupuolten sota"  ja kuinka toimittajille (tietysti naistoimittajille) lähetetään jopa vihaviestejä.  

Kymmenen väärää teesiä maahanmuutosta

Kimmo Kiljunen oli kirjoittanu blogimerkinnän, jonka otiskko oli "Kymmenen teesiä maahanmuutosta". Luettuani sen, mieleen tuli Obelixmainen lausahdus  "hulluja nuo suomalaiset".  Teki mieli kommentoida noita teesejä, ne kun tuntuivat tohtorismiehen tekemiksi harvinaisen huonosti ajatelluilta. Kommentista olisi kuitenin tullut kohtuuttoman pitkä, joten tein niistä tähän oman blogimerkintäni. Kiljusen teksti on seuraavassa kursivoitun, omat kommenttini normaalitekstillä. Seuraavassa siis: 

 Kymmenen teesiä maahanmuutosta

 ”Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi” kirjoitti kansanedustaja Olli Immonen paljon siteeratussa mätäkuun jutussaan. Virisi polemiikki maahanmuutosta. Oheiset kymmenen teesiä olisi keskustelun vilskeessä hyvä muistaa.

1.                   Ihmiset ovat paremman elämän toivossa liikkuneet alueilta toiselle niin kauan kuin ihmiskuntaa on ollut olemassa.

 Kommentti: Niin ovat, eivätkä muuttoliikkeiden tulokset ole läheskään aina olleet siunauksellisia. Monissa tapauksissa liikkuminen on ollut väkivaltaista ja tulokset tuhoisia. Monet pysyvät konfliktialueet ovat syntyneet muuttoliikkeiden tuloksena. Vastaanottava maa on aina päättänyt, haluaako se ottaa tulijat vastaan. Tarvittaessa se on puolustanut itseään asevoimin. Suvereenin valtion perusoikeus ja suorastaan velvollisuus on päättää, kenellä on oikeus muuttaa maahan.

2.                   Eurooppalaiset ovat vuosisatojen kuluessa valloittaneet ja kolonisoineet maailman. Tänään vastavuoroisesti Euroopan tulee ottaa vastaan muuttajia.

Kommentti: Eurooppalaiset ovat useimmiten muuttaneet alueille, joiden väentieheys on ollut pieni, eivät ylikansoitetuille alueille. Kansoitetuille alueille, kuten Kiinaan ja Intiaan muuttaneiden määrät ovat olleet suhteellisen pieniä. Tämän lisäksi, kolonisoijia eivät ole olleet tämän päivän eurooppalaiset, vaan heidän esivanhempansa. Ilmeisesti Kimmo haluaa panna jälkeläiset kolmanteen ja neljänteen polveen vastuuseen isien teoista. Tässä tapauksessa kyllä vastuu kyllä ulotetaan huomattavasti useampaan sukupolveen.    

3.                   Tavarat, palvelut ja pääoma liikkuvat yli rajojen, myös väestö liikkuu. Kahvi, banaanit, tietoteknologia ja Hollywood leffat tulevat ulkomailta, miksi ei myös ihmiset?

Kommentti: Niin liikkuvat, jos kysyntää on. Tavarat, palvelut jne. eivät mene väkisin sinne missä niillä ei ole tarvetta ja missä niille ei ole kysyntää.

4.                   Maastamuutto on sallittua, mutta maahanmuutto ei, vaikka liikkumisvapaus on perusihmisoikeus. Syntyy rikos: ”laiton maahanmuutto”.

Kommentti: Maastamuutto on sallittua, mutta vastaanottava maa päättää, onko maahanmuutto sallittu. Ei siitä, että minä saan lähteä vapaasti Suomesta seuraa sitä, että jonkun muun maan täytyisi ottaa minut vastaan ja vastata minun elatuksestani. Itse asiassa varsin moni maa haluaa erikseen päättää, haluaako se ottaa minut vastaan edes vieraaksi vaatimalla minulta viisumin, joka määrittelee kuinka kauan aikaa minä saan kyseisessä maassa olla.

5.                   Vain pieni osa ihmisistä on muuttanut ulkomaille. Maailmassa on 200 miljoonaa ihmistä, jotka asuvat muualla kuin synnyinmaassaan, 3 % maailman väestöstä. Myös Suomessa ulkomaalaisväestön osuus on samaa suuruusluokkaa.

Kommentti: So what. Mitä tuolla tilastotiedolla halutaan argumentoida? Mitä tekemistä tällä on maahanmuuton toivottavuuden tai ei-toivottavuuden kanssa.

6.                   Sotia ja vainoa pakenevat muodostavat pienen, mutta haavoittuvimman osan maahanmuuttajista. Ihmiskunnan jakamaton velvollisuus on antaa suoja hädässä olevalle. Yli 70 000 sotalasta siirrettiin Suomesta Ruotsiin toisen maailmansodan aikana.

Kommentti: Ongelmana eivät olekaan sotaa pakenevat turvapaikanhakijat. Sotaa pakenevien osuus turvapaikanhakijoista on suhteellisen pieni ja silloin kysymys on tilapäisestä turvapaikasta konfliktin ajaksi. Joskus se tilapäinen turvapaikka tietysti saattaa muuttua pysyväksi asuinpaikaksikin, mutta enpä ole nähnyt tätä ongelmaksi mainittavan. 

7.                   ”Elintasopakolaisuus” on ollut kautta historian suurin syy ulkomaille muuttoon. On etsitty töitä ja parempia elämisen edellytyksiä. Suomesta muutti sata vuotta sitten 200 000 ihmistä Pohjois-Amerikkaan, 6 % väestöstämme. Ruotsiin muutti 1960-luvulla lähes 300 000 suomalaista, sekin 6 % väestöstämme.

Kommentti: Elintasopakolasisuus on ollut syy ulkomaille muuttoon ja työvoiman tarve syy maahanmuuttajien vastaanottoon. Kysyntä on synnyttänyt tarjonnan. Näin olkoon jatkossakin. 

8.                   Tämän päivän maailmassa suurin syy muuttaa pysyvästi ulkomaille on rakkaus. Suomessa on nykyisin yli 60 000 monikulttuurista perhettä, jossa toinen puoliso ei ole syntyperäinen suomalainen. Noin 10 000 perheessä molemmat puolisot ovat ulkomaalaistaustaisia.

Kommentti: So what. Ei kai kukaan ole yrittänyt torjua kansainvälisiä avioliittoja (kulissiavioliittoja mahdollisesti lukuun ottamatta). Sitä paitsi se rakkaus ei ole suurin muuton syy, kuten kuka tahansa vähäisenkin numerotaidon omaava pystyy huomaamaan.

 

9.                   Ne, jotka vastustavat monikulttuurisuutta, vastustavat tyypillisesti kaikkea erilaisuutta. Ollaan vähemmistöjä vastaan on sitten kyse maahanmuuttajista, uskonnosta, kielivähemmistöstä, pienistä etnisistä ryhmistä tai erilaisista seksuaalisista suuntauksista.

Kommentti: Tämä on klassillinen ajatteluvirhe, joka on useimmiten tahallinen mutta kertoo joskus huonosta ajattelukyvystä. Kulttuuristen konfliktien riskistä varoittaminen yleistetään kaiken monikulttuurisuuden vastustamiseksi joka puolestaan yleistetään kaiken muunkin erilaisuuden vastustamiseksi. Puuttumaan tuosta argumentoinnista  jäivät vain ne kaasukammiot.   

10.                Vieraskammoisuuden paradoksi: ”Maahanmuuttajat laiskottelevat sosiaaliturvamme varassa ja vievät vielä työpaikkammekin.”

Kommentti: Kun maassa on massiivinen työttömyys, nämä asiat voivat todellakin toteutua samalla kertaa. Tulee paljon sosiaaliturvan varassa eläjiä ja tulee lisäksi duunareita, jotka tekevät hommia polkuhinnoilla, jolloin he syrjäyttävät suomalaisia tekijöitä, jotka puolestaan jäävät elämään sosiaaliturvan varassa. Tuskinpa tämä asia on liian vaikea Kiljusen ymmärrettäväksi, mikäli ymmärtämisen halua löytyy. 

Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota Olli Immonen kutsuu ”yhdeksi todelliseksi suomalaiseksi kansakunnaksi”. Se muistuttaa ajattelutavaltaan liiaksi ”yhtä puhdasta arjalaista rotua”.

Kommentti: Tämä on tietysti kokonaan Kiljusen oma keksintö, mutta menetelmä ei ole mitenkään uusi eikä ainutlaatuinen. Aikanaan 70 -luvulla niitä neuvostovastaisia metsästettiin ja "paljastettiin" samalla menetelmällä. Paljastuksen tekijä muunteli ensin puhujan tekstiä, keksi sille oman tulkintansa ja kas vain, taas oli yksi "todistettu" neuvostovastaiseksi natsiksi. Mutta kyky tendenssimäiseen väärintulkintaanhan onkin ehtymätön luonnonvara. Olisikohan tuossa jo kyse Kimmon nuoruuden taitojen verestämisestä?