Kapitalismin kauhistelua palstoilla

 

Kapitalismin kauhistelu on yksi Ylen kommenttipalstojen vakio-ohjelmista. Olipa jutun aihe lähes mikä tahansa, pian paikalle pölähtää muutamia kommentoijia syyttämään kapitalismia kurjuuden tuottamisesta ja jokseenkin kaikista mahdollisista maapallon ongelmista. Varsin usein kyseessä näyttää olevan samojen vakionimimerkkien harjoittama samojen vakiovirsien ahkera toistelu. Kirjoitustyylistä päätellen sama kirjoittaja saattaa käyttää useampaakin nimimerkkiä, mutta voihan olla myös niin, että tietyn sisältöisten kommenttien kirjoittaminen on annettu jonkun porukan tehtäväksi. Niin tai näin, siinä toteutetaan sitä propagandistien perusreseptiä, jonka mukaan tärkeintä on hyökkäävien väitteiden jatkuva toistelu. Tosiasioiden ja perustelujen sisällyttäminen kommentteihin on tarpeetonta ja heidän kannaltaan jopa vahingollista, sillä sellainen voisi ohjata keskustelua asiakysymyksiin, faktojen punnitsemiseen, väitettyjen asioiden paikkansapitävyyden ja etenkin paikkansa pitämättömyyden tarkasteluun, syytettynä olevan kapitalismin vaihtoehtoihin ja eri vaihtoehtojen hyviin ja huonoihin puoliin. Vaarana olisi siis yleisemminkin asioiden käsittelyn vieminen sellaiseen asiapitoiseen ja jopa pragmaattiseen suuntaan, jossa tarkastellaan ja arvioidaan erilaisten järjestelmien, toimintamallien ja ratkaisujen toimivuutta tai toimimattomuutta toteutuneiden tulosten ja käytännön saavutusten valossa.

Propaganda perustuu ajattelun alkeellistamiseen sellaiseksi yksiulotteiseksi dikotomiseksi joko-tai ajatteluksi, jossa huomio kohdistetaan vain yhteen asiaan ja se on kokonaan hyvä tai kokonaan paha. Ihmisetkin ovat ystäviä tai vihollisia ja ystävät ovat kokonaan hyviä ja viholliset kokonaan pahoja. Ajattelun alkeellistamiseen kuuluu myös se, että kun hyökkäyksen kohde on valittu, sen vaihtoehtojen esittämisen ja vertailu niihin suljetaan kokonaan pois. Kun väitetään vain, että kapitalistinen systeemi ei toimi ja tuottaa vain kurjuutta, silloin ei kerrota, mitkä olisivat vaihtoehtoiset järjestelmät, minkälaisia tuloksia ne ovat saaneet aikaan ja kuinka hyvin ne ovat menestyneet. Ei siis esitetä, mikä olisi mahdollisesti olisi parempi vaihtoehto. Jos näin kuitenkin joskus sattumalta tapahtuu, niin missään tapauksessa ei edetä sen vaihtoehdon nimeämistä pidemmälle, sen ominaisuuksien ja piirteiden luonnehtimiseen puhumattakaan saavutusten kertomisesta ja niiden arvioinnista.  

Mitkä sitten olisivat kapitalistisen järjestelmän vaihtoehtoja. Olisiko vaihtoehtona kollektiiviseen omistukseen perustuva sosialismi tai kommunismi. Olisiko se poliittiseen määräysvaltaan perustuva feodalismi tai merkantilismi. Vai olisiko se peräti kaikista säännöistä vapaa anarkismi tai luontaistalous. Vaihtoehtoja noissa palstojen kommenteissa ei käytännöllisesti katsoen koskaan tuoda esiin ja jos harvinaisena poikkeuksena tuodaan, missään tapauksessa niitä ei perustella millään käytännön tuloksilla. Mikäli vaihtoehtoja joskus tarjotaan, ratkaisuksi tarjotaan jokseenkin poikkeuksetta sosialismia tai kommunismia, mutta niiden käytännön tuloksista visusti vaietaan. Jos joku niistä käytännön tuloksista huomauttaa, silloin kiirehditään selittelemään kovasti, että eivät ne tähän asti tehdyt kurjuudeksi ja orjuudeksi päätyneet yritykset olleet oikeaa sosialismia. Toisin sanoen myönnetään, että sitä ei ole koskaan eikä missään onnistuttu toteuttamaan. Se on siis eräänlainen taivasten valtakunta. Samalla kuitenkin vaaditaan, että juuri se systeemi pitää ottaa käyttöön. Tällöin kuitenkin yritetään sivuuttaa se tosiasia, että sellaisia yrityksiä, vaihtelevilla nimillä mutta samaan ideologiaan perustuen, on yritetty toteuttaa toistuvasti Ranskan vallankumouksesta alkaen ja tuloksena on poikkeuksetta ollut vain kurjuutta ja orjuutta. Jos yritys olisi mennyt pieleen kerran tai kaksi, sellainen menisi vielä kokemattomuuden ja taitamattomuuden tiliin mutta kun se on johtanut säännönmukaisesti samoihin tuloksiin, kyllä vika on silloin itse ideassa eli paradigmassa.

Ehkä eniten, tai lähes eniten, noissa kommenteissa häiritsee argumentoinnin ja ajattelun alkeellisuuden ohella jokseenkin täydellinen piittaamattomuus tosiasioista. Suureen ääneen, ikään kuin itsestään selvyytenä väitetään, että kapitalismi ja markkinatalous on huono ja kurja systeemi, joka tuottaa vain kurjuutta kansalle. Vähääkään huomiota ei kiinnitetä siihen, että kun maailman onnellisimpia maita pannaan järjestykseen, kolmenkymmenen onnellisimman joukossa on vain kolme maata, jotka eivät ole välttämättä selkeästi kapitalistisia markkinatalousmaita. Ne kolme ovat Dubain kaltaisia Lähi-Idän öljyvaltioita, joiden talousjärjestelmässä on selviä feodaalisia piirteitä. Toisaalta, jos listataan kymmenen onnettominta maata, niiden joukossa ei ole yhtään markkinatalousmaata. Esitetään siis perustelemattomia väitteitä, joiden paikkansapitämättömyys on hyvin helppo todentaa. Ehkä tuota kommentoijien tosiasioista piittaamattomuuttakin enemmän häiritsee Ylen farisealainen sensuuri, joka nielee kamelit mutta kuurnii hyttyset eli hyväksyy kyllä nuo karkeita virheitä sisältävät ja aggressiiviset kommentit mutta pysäyttää selvien asiavirheiden ja argumentointivirheiden korjaukset.  

Vielä yksi noiden kommenttien piirre on niille ominainen epämääräinen ja suorastaan virheellinen käsitteiden käyttö. Onko kyse ajattelun epäselvyydestä vai tietoisesta käsitteiden sotkemisesta on tietysti oma kysymyksensä, mutta käsitteiden tietoinen hämärtäminen ja sekoittaminen ansaitsivat jo oman tarinansa. Noissa propagandistien kommenteissa nimittäin huiskitaan sanoja jonkinlaisina leimasimina, piittaamatta siitä, mikä oikeastaan on niiden sisältö ja merkitys.

Mitä siis on kapitalismi ja mitä markkinatalous.  Lyhyesti ja pelkistetysti määriteltynä kapitalismi on yksityiseen omistusoikeuteen ja yrittämisen vapauteen perustuva talousjärjestelmä. Siinä omaisuus ja tuotantovälineet voivat olla kokonaan tai osittain yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa. Markkinatalous puolestaan on talousjärjestelmä, jossa tuotettavat hyödykkeet, niiden hinnat ja tuotantomäärät määräytyvät vapaasti markkinoilla kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Yritykset ja kuluttajat päättävät itsenäisesti, mitä he haluavat kuluttaa ja tuottaa, ja miten allokoivat resurssinsa ilman valtion väliintuloa.

Kun lähdetään näistä määritelmistä liikkeelle, looginen johtopäätös on, että ne, jotka kertovat haluavansa haluavat hävittää kapitalismin, haluavat siis hävittää yksityisen omistusoikeuden ja yrittämisen vapauden. He haluavat, että tuotettavista hyödykkeistä ja palveluista, niiden hinnoista ja tuotantomääristä päätetään jossakin sitä varten pystytetyssä elimessä.

 Jos keskustelu talousjärjestelmistä etenee joskus edes tähän asti, useimmat alun perin kapitalismin hävittämistä vaatineet selittävät, että eiväthän he noita asioita vaadi vaan ainoastaan kapitalismista ja markkinataloudesta luopumista.  Mutta kun juuri yksityinen omistusoikeus, yrittämisen vapaus ja markkinat ovat ne kapitalismin ja markkinatalouden ydinasiat. Tässä vaiheessa, jos hyvin käy, päästään sitten kiinni sellaisiin asioihin, joita kapitalistisessa markkinasysteemissä pitäisi korjata. Ja niitä asioita kyllä löytyy. Mutta silloin onkin jo päästy puhumaan kapitalistisen systeemin puitteissa tapahtuvista korjauksista. Ja yleensä on niin, että ennen kuin on päästy tähän asti eli puhumaan asiaa, turhan paljon aika ja ruutia on tuhlattu tyhjään polemisointiin vain sen takia, että on lähdetty liikkeelle alkeellisilla argumenteilla ja poleemisilla mutta sisällöltään epämääräisillä käsitteillä.

Niinpä niillä kommenttipalstoilla ei juuri koskaan käydäkään keskusteluja, ei ainakaan sellaisia, jotka etenisivät minnekään, vaan samat poleemikot toistelevat samoja perustelemattomia väitteitään päivästä ja vuodesta toiseen. Joskus ne oikaistaan, usein ne jäävät oikaisematta, mutta oikaisuista huolimatta ne toistetaan seuraavana päivänä. Mitään edistystä tai kehitystä ei tapahdu.  Palstoilla eletään pysähtyneisyyden aikaa.