Liikenneministeri Anu Vehviläinen torjui pääkaupunkiseudulle kaavaillut ruuhkamaksut. Vehviläinen vastasi eduskunnan kyselytunnilla maksuja kiirehtineille vihreille, että tehtyjen selvitysten pohjalta niiden käyttöönotto ei ole mahdollista.
Tämä oli hyvä ja oikeaan osunut päätös. Kerrataanpa vähän taustaa ja ehdotuksen sisältöä.
Liikenne- ja viestintäministeriön teettämä Helsingin seudun ruuhkamaksuselvitys julkaistiin kesäkuussa 2009. Sitä täydentävä selvitys julkaistiin helmikuun alussa 2011.
Tarkoitus oli selvittää, voidaanko ruuhkamaksuilla edistää liikennepoliittisia tavoitteita kustannustehokkaasti Helsingin seudulla. Selvityksen tarkoituksena ei ollut valita tai esittää tiettyä ruuhkamaksujärjestelmää käyttöönotettavaksi Helsingin seudulla.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea ruuhkamaksumallia, joille annettiin nimet kehämalli, linjamalli ja vyöhykemalli.
Kehämallissa kehä III:n sisäpuolella olisi yksi maksupistekehä, jossa maksu perittäisiin maksupisteen ohittamisesta. Tämä malli on yleensä käytössä siellä, missä tiemaksuja maksuja peritään.
Linjamalli muodostuisi kahdesta kehästä ja kahdesta poikittaisesta maksulinjasta. Tekninen toteutus olisi samanlainen kuin kehämallissa.
Vyöhykemallissa maksu perustuisi ajettuihin kilometreihin. Järjestelmä perustuisi satelliittipaikannukseen ja pitkän kantaman tiedosnsiirtoon ajoneuvolaitteen ja taustajärjestelmän välillä. Järjestelmä vaatisi siten ajoneuvoihin paikannus- ja viestintälaitteet. Selvityksessä ei esitetty kuinka usein ajoneuvo ilmoittaisi sijaintinsa. Tämä vaikuttaa oleellisesti tietoliikenteen määrään ja taustajärjestelmältä vaadittavaan tapahtumankäsittelykapasiteettiin. Koska satelliittipaikannin on helppo mykistää, järjestelmä vaatii täydennykseksi myös valvontaportit, joilla tarkkaillaan, että ajoneuvolaite on toiminnassa ja kuvataan niiden ajoneuvojen rekisterinumerot, joiden laite on mykistetty. Tällaista järjestelmää ei ole vielä toteutettu missään eikä sellaista ole myöskään päätetty ottaa käyttöön missään.
Ruuhkamaksumallien kustannusarvio kerrotaan tehdyn laskentamallilla, joka perustuu kansainväliseen tietämykseen toteutetuista ja suunnitelluista sovelluksista. Mallia ei sen tarkemmin esitellä. Mihin vyöhykemallin kustannusarvio perustuu jää auki, koska kansainvälisiä toteutuksia ei ole. Laskelmissa arvioitiin lisäksi markkinoiden kehittymisen aiheuttama hintojen lasku. Kuinka suureksi ja miten se arvioitiin, ei käy ilmi raportista. Tietojärjestelmien osalta oletus kehittämiskustannusten laskusta ei vaikuta realistiselta. Kokemuksen mukaan trendi on ollut tosiasiassa nouseva.
Laskelmien uskottavuutta valaisee ehkä Tukholman esimerkki, jossa valittu ratkaisu vastaa lähinnä linjamallia. Tukholmassa ruuhkamaksut osoittautuivat taloudelliseksi fiaskoksi. Siellä valittu toteutustekniikka oli kuitenkin tässä selvityksessä tarjottavaa gps-paikannukseen perustuvaa tekniikkaa yksinkertaisempi.
”Hankkeen aloituskustannukset, mukana kokeiluvaihe ja laiteinvestoinnit, kohoavat noin 250 miljoonaan euroon. Kun tulot ovat parhaimmillaan 70–80 miljoonaa euroa ja käyttömenot ainakin 30 miljoonaa on vaikea vielä pitkään aikaan puhua taloudellisesta menestyksestä”, Cordi muistuttaa. Hanke myytiin poliittisesti tukholmalaisille lupauksella, että nopeasti syntyvä ylijäämä käytettäisiin julkisen liikenteen parannuksiin tai uuteen ohitustiehen. ”Ruuhkamaksuilla on vain marginaalinen vaikutus Tukholman liikenteeseen. Esimerkiksi tullien sisällä liikenne on todennäköisesti kasvanut, kun kaupungissa asuvat luulevat, että autolla liikkuminen on nyt helpompaa”, väittää liikennesuunnittelun professori Ilja Cordi. Raportissa esitettyissä laskelmissa kehämallin investointikustannuksiksi arvioitiin 35 miljoonaa euroa ja linjamallin investointikustannuksiksi 171 miljoonaa euroa. Linjamallin investointikustannukset olivat siis 4,8 kertaiset kehämalliin verrattuna. Tukholman kokemusten valossa kustannusarviot vaikuttavat kovin epärealistisilta.
Linjamallin kustannusarvio vaikuttaa erityisen epärealistiselta, tosin arviointia hankaloittaa raportissa esitettyjen tietojen puutteellisuus. Yritetään nyt kuitenkin. Raportin mukaan ajoneuvolaitteita tarvittaisiin 630 000 kpl, hinnaksi arvioitiin 220 euroa ja käyttöiäksi 5 vuotta. Jos hinta-arviota pidetään uskottavana, tästä kertyisi 138 miljoonan euron hankintakustannus ja suunnilleen 28 miljoonan euron vuotuiset uusintakustannukset.
Ajoneuvoja valvovia tienvarsilaitteita arvioitiin tarvittavan 45 kpl. Vyöhykemallissa porttien määräksi arvioitiin 70. Koska ajoneuvolaitteen mykistäminen ja harvassa olevien valvontaporttien väistäminen on helppoa, osa autoilijoista todennäköisesti pimentäisi laitteen ja etsisi sellaisia reittejä joilla voivat välttää harvassa olevat valvontaportit. Lääkkeeksi tähän otettaisiin todennäköisesti valvontaporttien lisääminen, oletettavasti moninkertaiseksi. Kustannukset luonnollisesti nousisivat vastaavasti.
Kättöönottoa edeltävän henkilötyön määräksi (toteutusprojektin hallinta, operoinnin valmistelu ym. ) arvioitiin vyöhykemallissa 660 htkk ja linjamallissa 694 htkk. Täysin uudenlaisen ratkaisun käyttöönotto ei siis vaatisi sen enempää työtä kuin maailmalla runsaasti käytetyn ratkaisun käyttöönotto. Tämä ei ole lainkaan uskottavaa.
Valvontajärjestelmä käsittää tienvarsilaitteet, liikkuvat valvontayksiköt sekä keskusjärjestelmän laitteet ja ohjelmistot. Valvontajärjestelmän kustannuksiksi arvioitiin kehämallissa 3,5 miljoonaa ja linjamallissa 5,2 miljoonaa. Keskusjärjestelmän kustannuksiksi arvioitiin kehämallissa 7,7 miljoonaa ja linjamallissa 9,2 miljoonaa. Nämä suhteet eivät ole lainkaan uskottavia. Turun moottoritien telematiikkahanke maksoi noin 15 miljoonaa. Tien avaamista viivästettiin useita kertoja telematiikan ongelmien takia. Kuitenkin kyseessä oli vain yksi tie ja olennaisesti pienemmät ajoneuvo- ja tapahtumamäärät. Linjamallin desimaalipilkku on luultavasti väärässä paikassa ja tämäkin saattaa olla optimistinen arvio.
Operointikustannuksiksi arvioitiin kehämallissa 14,4 miljoonaa ja linjamallissa 46,7 miljoonaa. Vyöhykemalli arvioitiin siis runsaat kolme kertaa kalliimmaksi. Poistot mukaan luettuna kehämallin vuosikustannuksiksi arvioitiin 19,6 miljoonaksi ja vyöhykemallin 84,4 miljoonaksi. Suhteeksi tulisi siis 1 : 4,3.
Ruuhkamaksujen tuotot olisivat laskelmissa käytetyllä hintatasolla kehämallissa 140 miljoonaa euroa ja vyöhykemallissa 274 miljoonaa euroa. Helsinkiläisiltä perittäisiin täten 2 - 4 kertaa enemmän rahaa kuin tukholmalaisilta. Vyöhykemallin moninkertaisia kustannuksia katettaisiin tienkäyttäjiltä perittävillä moninkertaisilla maksuilla.
Raportin mukaan kaikki ruuhkamaksumallit olisivat tehokkaita ruuhkien poistajia. Tukholman ja Lontoon kokemukset eivät oikein tue tätä väitettä.
Raportissa esitetään, että henkilöautolla liikkuvat työmatkalaiset olisivat ruuhkamaksujärjestelmän merkittävin maksajaryhmä. Kaikissa malleissa maksuja suunnitellaan kuitenkin perittäväksi myös ruuhka-aikojen välillä.
Jatkoselvityksen lähtökohdissa todettiin, että mikäli järjestelmällä tavoitellaan liikennejärjestelmän rahoituksen kehittämistä, järjestelmän kustannukset eivät saisi olla korkeita. Selvityksessä lähdettiin siitä, että järjestelmän kustannukset ovat enintään 10 % järjestelmän tuotosta.
Jatkoselvityksen lähtökohdaksi otettiin sitten ylivoimaisesti kallein ja suurimmat kustannusriskit sisältävä satelliittipaikannukseen perustuva kilometrimaksu. Valintaa perusteltiin sillä, että järjestelmä olisi mahdollisuus laajentaa koko maata koskevaksi kilometrimaksujärjestelmäksi. Työryhmä luonnollisesti päätti, että se ei arvioi järjestelmän kustannuksia.
Vähän ennen jatkoselvitysraportin julkistamista ruuhkamaksutyöryhmän jäsen mainosti Helsingin Sanomissa satelliittipaikannukseen perustuvan seurannan hyviä puolia. Alkoi olla varsin ilmeistä, että kysymys ei ollutkaan mistään mahdollisten ruuhkien helpottamisesta, vaan satelliittipaikannukseen perustuvan järjestelmän markkinoinnista. Työryhmän jäsenten taustaa tarkastelemalla intressi on ilmeinen. Valtakunnallista, paikantamiseen perustuvaa perustuvaa liikenteen verotusta kannatti lausunnossaan mm. älykkään liikenteen verkosto ITS-Finland, jonka varsinaisia jäseniä ovat mm. Digita, Tieto ja Logica.
Satelliittipaikannukseen perustuvan järjestelmän hankkiminen ja levittäminen koko maahan olisi laite- ja järjestelmätoimittajille sekä konsulteille miljardibusiness. Veronmaksajille ja tiellä liikkujille luonnollisesti samansuuruinen rasite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti