Pinerolo

Helsingin kaupunki tilasi Guggenheim säätiöltä selvityksen Guggenheim-museon perustamismahdollisuuksista. Guggenheim säätiölle annetaan 2,5 miljoonaa dollaria selvityksen tekemiseen. Selvityksen tekijä saa vapaat kädet. Selvityksen ohjausryhmä on vapaa keskustelufoorumi, joka saa tilannekatsauksia, mutta ei tee päätöksiä, vaikka ryhmässä on päärahoittajien edustajia. Guggenheim säätiö saa palkata avukseen kenet haluaa. Helsingin edustajaksi on nimetty Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela Siren.  Hän on sitä mieltä, että selvitykseen osallistuminen ei vaikuta mitenkään hänen normaaliin työhönsä ja että selvitykseen käytettävät kustannukset eivät ole mistään pois.

Muistui mieleeni Ollin pakina Pinerolo. Kamreeri Jakari ilmoitti saaneensa ostetuksi Pinerolon alkuperäisen taulun. Hän oli joutunut maksamaan siitä hirvittävän summan, mutta katsoi saaneensa  sen suorastaan pilkkahinnalla, katsoen siihen, että "Pinerolo on nykyaikaisen eurooppalaisen taiteen kuuluisimpia nimiä, ellei suorataan kuuluisin".  Jakari kutsui joukon taidetta ymmärtäviä ystäviä Pineroloa katsomaan. Taulua ihasteltiin ja ylisteltiin. Paikalle tuli myös taiteilija Efraim Kemiö, joka herätti suurta tyrmistystä väittämällä röyhkeästi, että taulu oli roskaa. Ja niinhän siinä kävi, että taulu osoittauti hänen Italiassa, Pinerolo nimisellä paikkakunnalla sutaisemakseen harjoitelmaksi. Paikan nimi oli kirjoitettu suurella ja tekijän nimikin löytyi jostakin kulmasta.

Mieleeni hiipi epäilys, että onkohan tässä Guggenheim-hommassakin nyt enemmän intoa kuin ymmärrystä. Selvityksellä on ohjausryhmä joka ei ohjaa mitään. Ilmeisesti se juo kahvia tai jotain parempaa. Taidemuseon johtaja jonka ajankäyttöön tällainen selvitys ei vaikuta mitään. Ilmeisesti vapaata aikaa on viljalti tai selvityksen tekijä saa todella vapaat kädet. Pari miljoonaa, jotka tulevat taivaasta, eivätkä esimerkiksi kaupungin veroista. Mahdetaankohan tässä nyt olla perin naivisti rähmällään Guggenheimiin päin. Ainakin tässä näkyvät klassilliset katastrofiprojektin ainekset.

Selvitystyön nielemä raha on pikkusumma verrattuna mahdollisen Guggenheim-museon rakentamiseen ja ylläpitoon.

The New York Times kertoi muutama vuosi sitten, että Guggenheimia lähestyvien kaupunkien on varauduttava maksamaan 150–200 miljoonaa dollaria museon rakentamiseksi. Säätiölle ei käy mikä tahansa halparatkaisu.

Tämän lisäksi kaupunkien on myös maksettava Guggenheim-säätiölle lisenssimaksua museon perustamiseksi. Useiden kansainvälisten lähteiden mukaan lisenssimaksu on 20–30 miljoonaa euroa.

Tämän lisäksi uudet museot sitoutuvat New York Timesin mukaan ostamaan joka vuosi taidetta tietyllä summalla (esimerkiksi Bilbaossa 10 miljoonalla dollarilla) sekä kattamaan museon toiminnan mahdollisen alijäämän.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoo, että Helsinki ei vielä ole neuvotellut Guggenheimin kanssa lisenssimaksun suuruudesta. Hän ei myöskään tiedä, millaisia lisenssejä Guggenheim on muilta kaupungeilta pyytänyt. "Meille ei ole viestitetty Guggenheimin puolelta (lisenssimaksusta), emmekä ole sitä kysyneet.". Pajunen sanoo myös, että hän ei tunne olemassaolevaa mallia,  jolla Guggenheim-museoita ylläpidetään.

Kerrataan. Sopimuksen tehnyt kaupunginjohtaja ei ole selvittänyt mahdollisen museon rakentamiseen ja ylläpitoon liittyviä ehtoja eikä kustannuksia. "Emme ole kysyneet ja meille ei ole kerrottu". Kustannukset näyttäisivät olevan 200 miljoonasta ylöspäin. Kuinka paljon ylöspäin on vain arvattavissa. Tällaisessa tilanteessahan normaalisti vakuutetaan, että budjetti on enintään jotakin ja sitä ei missään tapauksessa ylitetä. Kun sopimuksia sitten tehdään, budjetti on selvästi suurempi ja se ylitetään aikanaan reilusti. Vuotuiset käyttökustannukset näyttäisivät olevan jotakin 30 miljoonasta ylöspäin. Kun sopimukset tehdään tässä "emme ole kysyneet ja meille ei ole kerrottu" -hengessä, voi vain arvata kuinka paljon ylöspäin ne kiipeävät.  

Pajusen toimintaa minä tässä hämmästelen. Vanhana kauppiaana hänen pitäisi tietää, että kun ostaja on ylenmäärin innostunut myyjä voi laittaa niin suolaisen hintalapun kuin ikinä haluaa ja sellaiset toimitusehdot kuin suinkin ilkeää.  

Bilbaon Guggenheim museon rakennus on toki saanut runsaasti julkisuutta, mutta Bilbaon kaupungin kohentuminen on kyllä seurausta hyvin paljosta muusta. Espanjan keskushallitus ja ilmeisesti myös EU kaatoi roppakaupalla rahaa saadakseen Bilbaon kohentumaan, Baskimaan rauhoittumaan ja viedäkseen tuulen ETA:n purjeista. Yhtenä esimerkkinä kohentamistoimista vaikkapa teknologiapuisto Bizkaia technology park. Maakuntien miehet tuskin haluavat kaataa Helsinkiin roppakaupalla rahaa.  Nykyisin se raha virtaa aivan päinvastaiseen suuntaan.  

Museona Bilbao osoittautui minulle pieneksi pettymykseksi. Ei huono, mutta ei myöskään maineensa veroinen. Vähintään yhtä hyviä ovat minun silmilläni katsottuna olleet vaikkapa Tanskan Louisiana, Barcelonan Miro-museo, Lissabonin modernin taiteen museo tai Madridin Reina Sofia. Eikä Tallinnan Kumukaan häpeä vertailussa. Tämähän on tietysti makuasiakin, mutta vähän samansuuntaisia kommentteja olen kuullut muiltakin taiteesta kiinnostuneilta.

Elokuvissa menestyselokuvien jatko-osilla on aivan tietty maine. Ettei tässä nyt oltaisi tekemässä suurella innolla ja suurella budjetilla yhtä tällaista jatko-osaa. Parin miljoonan haaskaaminen ei vielä kauheasti kirpaise helsinkiläisen kukkarossa mutta seuraavat vaiheet sitten olisivat jo kirvelevän kalliita. Helsingin veroäyriä on juuri nostettu. Samaan aikaan kannetaan hyvin aiheellista huolta Helsingin budjetin tasapainoon saamisesta  ja suunnitellaan palvelujen leikkaamista. Tämän lisäksi esimerkiksi Helsingin Energian tuloutus tulee tulevaisuudessa putoamaan roimasti.

Jakari käytti Pineroloonsa omia rahojaan, mutta nämä sankarit aikovat käyttää helsinkiläisten rahoja.