Nollatoleranssi ja suhteellisuudentaju

YLEN uutinen.

"Työ- ja elinkeinoministeriön työntekijöistä neljätoista naista ja seitsemän miestä kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää. Yhtään valitusta ei ole tullut ilmi, mutta ministeriön sisäinen kyselytutkimus paljasti vakavan ongelman.

- Häirintä on ollut hyvin monenlaista koskettelusta kaksimielisiin vitseihin ja viipyviin katseisiin, kansliapäällikkö Erkki Virtanen kertoo.

Virtanen asettaisi seksuaaliselle häirinnälle mieluiten nollatoleranssin."

Minusta tuntuu, että tässä on nyt suhteellisuudentaju pettänyt. Tällainen kannanotto näinkin herkkään asiaan leimataan helposti vakavan ongelman vähättelyksi ja seksuaalisen häirinnän hyväksymiseksi. Tästä ei nyt kuitenkaan ole kysymys. Mielestäni seksuaalinen häirintä ei ole hyväksyttävää työpaikalla. Olisi kuitenkin syytä määritellä, mikä on seksuaalista häirintää.  Viipyilevä katse tuntuu jo kovin tulkinnanvaraiselta ja subjektiiviselta.

Tässä uutisessa kiinnittää huomiota muutama asia. Tapaukset ovat tulleet esiin nimettömässä kyselyssä, tapaukset ovat todentamattomia, häirinnäksi on luettu kaksimieliset vitsit ja viipyvät katseet. Ilmoitettuja tapauksia on kaksikymmentä. Ministeriön henkilöstön määrä on runsaat 600. Ongelmaa pidetään kuitenkin vakavana.

Se ongelma tässä on mielestäni tuo nollatolesanssi. Sen kautta vakavat tapaukset,
joihin on ehdottomasti syytä puuttua ja täytyy puuttua, tehdään samanpainoisiksi suorastaan tyhjänpäiväisten kanssa.

Nollatoleranssin vaatijat eivät todennäköisesti tule edes ajatelleeksi mitä he tosiasiassa vaativat. Otetaan muutama esimerkki. Romaniassa oli nollatoleranssi Ceausescun arvokkuutta loukkaavan materiaalin julkisen esittämisen suhteen. Toimittaja, joka erehtyi laskemaan sormiensa läpi vajaan kahden sekunnin pätkän, jossa Ceausescu söi, sai ankaran ripityksen ja joutui puoleksi vuodeksi hanttihommiin puolella palkalla. Afganistanissa on nollatoleranssi naisten paljastavan pukeutumisen suhteen.  Pohjois-Koreassa on nollatoleranssi hyvinkin monen asian suhteen.

Suhteellisuudentaju ja kohtuus ovat tietysti vaikeita asioita, mutta suomalaisessa perinteessä on siihen kyllä hyviä neuvoja ja osviittoja, vaikkapa seuraavat kolme. Ensin asia tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Nauriin varasta ei hirtetä. Elää ja antaa muidenkin elää. (Tuo viimeinen on tietysti tullut Saksanmaalta tullut, mutta on sieltä tullut meidän perinteeseemme muitakin hyviä ja suositeltavia asioita).