Akateeminen katurahvas ja lullukkaväki

Georgia Tech -ylïopiston matematiikan emeritusprofessori Ted Hill ja Pennsylvania State -yliopiston matematiikan professori tekivät älykkyyden jakautumista koskevan tutkimusartikkelin, jossa he lähestyivät aihetta evoluutiobiologiaan nojautuvalla matemaattisella mallilla. Tutkimuksen lähtökohtana oli Darvinin aikanaan tekemä havainto, jonka mukaan useilla eläinlajeilla on sukupuoltenvälisiä eroja siinä, kuinka suurta ominaisuuksien vaihtelua lajin sisällä esiintyy. Tämän selittämiseksi on kehitetty erilaisia teorioita. Tässä mallissa käytettiin perustana teoriaa, jonka mukaan yhden sukupuolen harjoittama suurempi valikoivuus johtaa vastakkaisessa sukupuolessa suurempaan ominaisuuksien vaihtelevuuteen.   

Mallin soveltamiskohteena oli niin sanottu GMVH-hypoteesi (Greater Men Variability Hypothesis)  jonka mukaan miesten ja naisten älykkyyden normaalijakautumat poikkeavat toisistaan siten, että miespopulaatiossa on suurempi vaihtelu. Arkikielellä sanottuna, miesten joukossa on enemmän neroja ja enemmän idiootteja. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi asia. Tämän havainnon sisältäviä tilastollisia tutkimuksia on ollut esillä jo ainakin 1930-luvulta asti, tunnetuimpana ehkä Skotlannissa tehty tutkimus, joka käsitti lähes kaikki vuonna 1921 syntyneet lapset.  

Artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi Mathematical Intelligencer -lehdessä vuoden 2017 huhtikuussa. Lehti julkaisee osiossaan erityisesti kiistanalaisia aiheita koskevia tutkimuksia. Lehden toimitus ja muut aihetta tutkineet akateemikot pitivät artikkelia mielenkiintoisena lisänä aiheesta käytävään keskusteluun.

Aihe leimahti samoihin aikoihin julkiseen keskusteluun, kun Google antoi potkut työntekijälle, joka oli pohtinut biologisten tekijöiden vaikutusta Kalifornian teknologiaklusterin sukupuolijakaumaan.

Naismatemaatikkoja edustava WIM-järjestö puuttui asiaan. Sen mukaan tutkimus voitaisiin ymmärtää seksististen ajatusmallien tukemisena. Järjestö syytti tutkijoita tieteellisestä rasismista ja epätasa-arvoisten rakenteiden vahvistamisesta. WIM lähetti myös tutkimusta rahoittaneelle Yhdysvaltain tiedesäätiölle valituksen, jossa julkaisun väitettiin edistävän pseudotieteellisiä ajatuksia, jotka ”ovat haitallisia naisten etenemiselle tiedeyhteisössä”.

Mathmatical Intelligencer ilmoitti pahoitellen, että vaikka artikkeli oli jo hyväksytty, se vetäytyy julkaisusta, koska tieto tulevasta julkaisusta oli herättänyt äärimmäisen vahvoja reaktioita. Myöhemmin kävi ilmi, että päätöksen takana oli Chicagon Yliopiston matematiikan professori Amie Wilkinsonin tekemä valitus.

Lokakuussa New York Journal on Mathematics (NYJM) -verkkojulkaisu kertoi julkaisevansa artikkelin mielellään marraskuun alussa. Artikkeli ehti olla verkossa kolme päivää ennen kuin se katosi jäljettömiin. Se oli poistettu. Kävi ilmi, että Wilkinsonin aviomies kuului NYMJ:n toimitukseen ja uhkasi erota vieden mukanaan osan toimituksesta sekä uhkasi loata julkaisun nimen ja vainota sitä lehden tuhoon asti.

Tapaus näyttää herättänen monenlaisia reaktioita.

Oli niitä, jotka puolustivat artikkelin julkaisua. Heidän näkemyksenä mukaan artikkelin hylkäämisen, silloin kun niin tapahtuu, pitää perustua tieteelliseen epäpätevyyteen. Sellaisesta ei tässä tapauksessa ollut kysymys. Artikkelissa oli kyllä asioita, joita voitiin asettaa kiistansalaiseksi, mutta tieteellinen debatti etenee niin, että kiistanalaisiin osiin kirjoitetaan vastineita. Tällainen etenemistapa on tieteen etenemisen perusasioita.

Oli myös huomattavan paljon niitä, jotka myönnyttelevät. Heidän mielestään artikkeli ei ole väärässä, teoria on ainakin mahdollinen ja kiistanalaiset osatkin antoivat pohjan debatille, mutta artikkelia ei silti pitäisi julkaista. Perustelut sille miksi ei, ovat sitten varsin kirjavia.

Yleensä perusteluissa esitettiin, että artikkelia ei pitäisi julkaista sosiaalisista ja poliittisista syistä. Jos älykkyyden suurempi jakauma miespopulaatiossa hyväksyttäisiin, se saattaisi haitata naisten hakeutumista huippuvirkoihin koska he ovat emotionaalisesti haavoittuvampia ja voivat helpommin luovuttaa tällaisen tiedon takia.   

Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi kuitenkin, että kirjoittajat haluavat esiintyä sovinnollisina ja pelkäsivät päälleen kaatuvaa vihaa, jos uskaltaisivat puoltaa artikkelin julkaisemista.

Hämmästyttävää tai suorastaan järkyttävää tässä oli se, että hyökkäyksen syynä ei ollut se, että tutkimus olisi epäpätevä eli huuhaata vaan se, että se oli on sopimaton ja rikkoi joidenkin henkilöiden tabuja. Tämä on huolestuttavaa nimenomaan tieteen tekemisen kannalta. Olennaista tässä jutussa nimittäin ei ole, pitääkö esitetty teoria paikkansa. Se ei ole edes tärkeää. Jos teoria on paikkansa pitämätön, se osoitetaan debatin kautta. Jos se on silkkaa huuhaata, se on jopa helppo osoittaa. Teorioiden testaaminen tieteentekijöiden käymän väittelyn kautta on tieteellisen toiminnan standardimenetelmä. Sitä se on ollut Sokrateen ajoita asti.

Olennaista on se, että artikkelia vastaan hyökänneet eivät halunneet päästää teoriaa käsittelevää artikkelia julkisuuteen ja debatin kohteeksi. He tekivät kaikkensa tämän estämiseksi ja mikä huolestuttavinta, siinä myös onnistuivat. Ja he pyrkivät tekivät tämän poliittisin perustein, esittämällä, että se saattaisi mahdollisesti olla heidän edustamalleen intressiryhmälle jotenkin haitaksi. Ja tämän he tekivät selkään puukottamalla, painostamalla ja uhkailemalla julkaisijoita ja niitä, jotka puolsivat artikkelin julkaisua. Toiminta muistutti enemmän tyttölaumojen kiusaamiskilpailuja kuin tieteellisen yhteisön toimintaa.

Huolestuttavaa on myös se, että tällainen ilmiö on päässyt pesiytymään tiedeyhteisöön. Tämä ei nimittäin ole mitenkään yksittäinen ja ainutlaatuinen tapaus. Tiedeyhteisössä on toki aina ollut kuppikuntia ja kiistoja, mutta ne on ainakin pyritty perustelemaan tieteellisillä näkemyseroilla. On nimittäin niin, että silloin, kun tulokset saadaan tutkimuksen, analyysin, mittaamisen ja arvioinnin tuloksina, kysymys on tieteestä. Silloin kun tulokset on ennalta määrätty eikä niihin saa tutkimuksilla kajota, kun jotkut asiat ovat tabuja joita ei saa käsitellä saati sitten kyseenalaistaa, kysymys on uskonnosta. Ja silloin, kun tuloksista päätetään huutoäänestyksellä, kysymys on politiikasta ja jopa primitiivisestä politiikasta.

Entäs mistä tämän jutun otsikko tuli? Ranskan vallankumouksen ensimmäisessä vaiheessa valistuksen kotimaan parhaat aivot olivat laatimassa Ranskalle perustuslakia ja yhteiskuntajärjestystä, jonka piti olla maailman paras ja edistynein. Kyllä tässäkin vaiheessa esiintyi katurahvaan aikaansaamia mellakoita, mutta se ei estänyt vakavaa lainsäädäntötyötä. Toisessa vaiheessa jakobiinit ja mellakoiva katurahvas ottivat vallan ja tuhosivat parissa vuodessa edellisen vaiheen aikaansaannokset. Tämän teki mahdolliseksi kansalliskokouksen lullukkaväki, jolta ei löytynyt ryhtiä eikä uskallusta tämän kehityksen estämiseksi eikä pysäyttämiseksi vaikka heillä oli kansalliskokouksessa enemmistö.