Argumentoijia, taktikkoja ja sönköttäjiä

Hyvä väittely on elämän suola. Se antaa makua elämään. Toisin kuin suola, se ei ole epäterveellistä suurinakaan määrinä joskin runsaasti ja jatkuvasti käytettynä se saa hengenravinnon maistumaan yksitoikkoiselta.

Nettiväittelijät ja miksei muutkin väittelijät voidaan jakaa kolmeen tyyppiin, argumentoijiin, taktikoihin ja sönköttäjiin. Tämä tyypittely ei tietenkään ole ainoa mahdollinen eivätkä tyypit juuri koskaan esiinnyt puhtaina, sönköttäjiä mahdollisesti lukuun ottamatta. 

Argumentoija luottaa argumenttien voimaan. Hänen intohimonaan on oikeassa oleminen, mutta hänelle on tärkeämpää olla oikeassa väittelyn lopussa kuin sen alussa. Jos väittelyn kuluessa tulee vastaan uutta informaatiota, sellaisia uusia argumentteja joiden valossa on perusteltua muuttaa mielipidettä, hän tekee niin ja omaksuu uuden mielipiteen. Niinpä hän, kaiken esille tulleen tiedon perusteella on jälleen oikeassa. Argumentoija huomioi ja hyväksyy vastapuolen hyvin perustellut argumentit. Hän panee ne kuitenkin tiukkaan testiin niin paikkansapitävyyden, painavuuden kuin relevanssinkin suhteen. Hän pyrkii pitämään väittelyn asiassa, karsimaan rönsyilyä epärelevanteille ja toisarvoisille sivupoluille, puhumattakaan nyt kokonaan muihin asioihin harhailusta. Hän pyrkii välttämään vastapuolen loukkaamista. Hänen mielestään asiat taistelevat, eivät henkilöt. Tämä ei tarkoita, etteikö hän saattaisi olla ajoittain sarkastinen tai piikikäs, mutta pejoratiiveja ja tahallisen loukkaavaa kielenkäyttöä hän ei harrasta, paitsi mahdollisesti silloin, jos vastapuolella on sönköttäjä.

Taktikoijan päämääränä on väittelyn voittaminen. Hän panee vastapuolen argumentit tiukkaan testiin kuten argumentoijakin. Hän voi pyrkiä ohittamaan huomiotta vastapuolen argumentit, varsinkin jos ne ovat painavia. Jos se ei onnistu, hän voi vähätelllä niiden merkitystä tai pyrkiä mitätöimään ne vähämerkityksisillä tai epärelevanteilla vasta-argumenteilla. Hän voi turvautua saivarteluun silloin, kun kokee sen tarpeelliseksi. Itse hän voi käyttää harhautuksia, paikkansa pitämättömiä tai huonosti perusteltuja argumentteja.  Hän voi vedota auktoriteettina epäluotettavaksi tietämiinsä lähteisiin tai asenteellisuutensa takia epäluotettavaksi tietämiinsä asiantuntijoihin. Argumenttien paikkansa pitävyyden ja relevanssin punnitseminen on hänen mielestään vastapuolen asia. Heikossa asemassa ollessaan hän voi pyrkiä johtamaan väittelyn sivupoluille tai kokonaan muihin asioihin. Hän voi olla hyökkäävä tai piikikäs mutta harvemmin tahallisen loukkaava. Hänelle henkilöt taistelevat, ei niinkään asiat. Vastustaja ei ole hänelle vihollinen, mutta matsi on voitettava.

Sönköttäjän tarkoituksena on häiriköiminen ja vastaan paneminen. Hän ei paljoa piittaa vastapuolen argumenteista. Hän ei ymmärrä niitä, ymmärtää tahallaan väärin tai ohittaa ne. Hänen omat kommenttinsa, varsinaisia argumentteja ne ovat vain harvoin, sisältävät pelkkiä perustelemattomia mielipiteitä, ovat paikkansa pitämättömiä tai kokonaan asian sivussa. Ainoa, mitä niistä käy selvästi ilmi on se, että sönköttäjä on eri mieltä ja hänellä on paljonkin vastapuolta vastaan. Asioista hänellä on harvoin perusteltuja mielipiteitä, pompöösejä julistuksia hän kyllä voi esittää. Omia argumenttejaan, jos hänellä sellaisia on, hän ei suostu panemaan testiin ja vastapuolen argumentteja hän ei halua eikä osaa testata. Hänelle on tärkeintä hyökätä joitakin henkilöitä tai ryhmiä vastaan. Niinpä hän viljelee pejoratiiveja ja loukkaavaksi tarkoitettua kieltä. Omalta osaltaan hän on herkkä loukkaantumaan ja uhriutumaan. Hänen tarkoituksenaan on oman näränsä purkaminen tai öykkäröintihalunsa toteuttaminen sekä huomion hakeminen, ei minkään asian puolesta toimiminen tai niiden arvioiminen tai punnitseminen.Hän kyllä meuhkaa ja messuaa joitakin asioita vastaan ja ehkä joidenkin puolestakin, mutta niillä on hänelle arvoa vain meuhkaamisessa ja messuamisessa tarvittavina välineinä.