Tyhmä, typerä vai fiksu

Älykkyys ja tyhmyys ovat suuria intohimoja herättäviä keskustelun aiheita. Näin on varsinkin, jos siirrytään yksilötasolta ryhmätasolle. Ei aikaakaan, kun silloin törmätään poliittiseen korrektiuteen. Jonkun ryhmän luonnehtiminen tyhmäksi tai älykkääksi on rasismia, tai nöyristelyä tai jotakin muuta tuomittavaa ja paheksuttavaa. Eikä aikaakaan, kun joku ryhtyy tivaamaan, että mitä sinä tarkoitat tuolla älykkyydellä. Se puolestaan on sitten hyvä kysymys johon on kyllä helppo vastata, mutta vain jos vastauksen laadulle ei pane kovin korkeita kriteerejä. Hyvän, selkeän, oikeaksi osoitettavan ja kohtuullisen kattavan vastauksen antaminen sen sijaan on vaikeaa.

Kysymykseen vastaamista voidaan lähestyä vastakohdan kautta. Älykkyyden vastakohtana pidetään tyhmyyttä. Tyhmä on ihminen, jonka aivojen suorituskyky ei riitä tietyntasoisten tehtävien ratkaisuun. Prosessorista ei löydy kierroksia jonkin  vaatimustason ylittävien tehtävien hoitamiseen vaan käy kuten Sven Dufvalle, päin oikeaan, päin vasempaan, päin mäntyyn aina vaan. Ihmisen väittäminen tyhmäksi herättää helposti mielipidemyrskyn. Siinä tullaan tabujen alueelle, se ei ole poliittisesti korrektia, se on sopimatonta ja ihmisarvoa loukkaavaa. Ihmistä saa sanoa lyhyeksi mutta ei tyhmäksi. Ja kuitenkin, kun rimaa nostetaan kyllin korkealle, niin tyhmiä kuin lyhyitäkin me olemme herra paratkoon jokainen.

Tyhmyys on eri asia kuin typeryys. Typerä on ihminen, joka ei syystä tai toisesta halua tai suostu käyttämään sitä aivokapasiteettia joka hänellä on. Hän siis toimii tahallaan väärin, esittää ja ajaa asioita joiden hän tietää olevan paikkansa pitämättömiä, ja usein myös vahingollisia. Hän tietää, että niiden tueksi ei ole kunnon perusteluja ja saattaa tukea niitä tuulesta temmatuilla väitteillä. Hän kieltäytyy huomioimasta todeksi tietämiään asioita ja argumentteja, koska hän ei pidä niistä. Typeryys on tahallista ja usein tarkoitushakuista tyhmyyttä. Ihmistä ei voida moittia tyhmyydestä, se ei olisi oikein, mutta typeryydestä moittiminen on hyvinkin aiheellista.

Mutta mitä sitten on se älykkyys. Muista kerran kuulleeni huomautuksen, että joku henkilö käveli älykkään näköisesti. Ensi kuulemalta se tuntui omituiselta, mutta tarkemmin ajateltuna sitten ei. Käveleviä robotteja ja muita vastaavia suunnittelevat tietävät, että liikkumisen ja tasapainon hallitsemisen suunnittelu on erinomaisen vaativaa. Se on yksi tekoälyn haasteista, eikä lainkaan helpommasta päästä. Sama asia tulee mieleen, kun näkee tai omalta kohdaltaan muistaa, kuinka paljon lapsen liikkumisen ja hienomotoriikan kehittymiseen menee aikaa.

Joidenkin tutkimusten mukaan monet linnut ovat varsin älykkäitä. Kun katsoo, kuinka pääskyset sujahtavat olemattoman pienistä aukoista, on pakko uskoa, että liikkumista hallitsee tavattoman nopeasti ja tarkasti toimiva prosessori. Ehkä siis se toistaiseksi määrittelemätön perinteinen käsitys älykkyydestä on turhan kapea. Ehkä älykkyytenä pitäisi aivojen kaikkea prosessointikykyä, olipa kyseessä sitten liikkeen hallitseminen, näköhavainnon hallitseminen, muistiaineksen käsitteleminen, ylimalkaan kaiken aistien tuoman ja muistissa olevan aineksen koordinoitu prosessointi.

Älykkyyttä ovat tietysti ne asiat, joita perinteisesti älykkyytenä pidetään, kuten kyky oppia ja soveltaa opittua, kyky ymmärtää ja käsitellä abstrakteja asioita, kyky käsitteiden tunnistamiseen ja niiden erottamiseen toisistaan, kyky asioiden välisten suhteiden ja niiden muodostamien kokonaisuuksien hahmottamiseen, kyky loogiseen päättelyyn, kyky kielen ymmärtämiseen ja tuottamiseen ja niin edelleen.

Älykkyys on eri asia kuin fiksuus, joka puolestaan on typeryyden vastakohta. Älykkyydessä on kyse siitä, kuinka paljon kierroksia prosessorista löytyy. Fiksuudessa - tai typeryydessä -  on kyse siitä, kuinka sitä prosessointivoimaa käytetään, käytetäänkö sitä tarkoituksenmukaisella tavalla, tehdäänkö oikeita asioita ja tehdäänkö niitä oikein, niin että saadaan hyviä tuloksia. Tyhmäkin ihminen voi olla fiksu. Hän saa ehkä vähemmän aikaan tai toimii rajoitetummissa puitteissa, mutta toimii järkevästi ja ansaitsee kaiken arvostuksen.

Tässä kesällä meidän tupaamme eksyi pari pesäpaikkaa etsivää, tutkimusmatkalla ollutta pääskystä. Tuvan ikkunoista näkyi ulkomaailmaa ja eteiseen avautuvasta ovesta vai pimeä eteinen. Linnuilla oli hetken aikaa vaikeuksia tiensä ulos löytämiseen. Aluksi ne kokeilivat ikkunoita, jokseenkin systemaattisesti, eivät niihin törmäillen vaan tunnustellen. Kierrettyään ikkunat, ne sitten sujahtivat ulos ovesta. Fiksuja lintuja.